Googlaan ja stalkkaan somesta lapsuuden/nuoruuden aikaisten tuttujen kuulumisia
Olenko ainoa, joka tekee tällaista?
Otan välillä ihan asiakseni ja istun selailemaan lapsuuden/nuoruuden aikaisten tuttujen kuulumisia somesta. Kiinnostaa, mihin ihmiset ovat päätyneet, kuka meni naimisiin kenenkin kanssa ja mitä tekevät työkseen (jos tekevät).
Olen kotoisin pikkukaupungista, mutta minulla ei ole enää kytköksiä ko. paikkakunnalle eikä kavereita lapsuudesta/nuoruudesta jäljellä. Monet sen sijaan hengailevat samojen ihmisten kanssa kuin muutama vuosikymmen sitten ja melko iso osa on jäänyt tuolle paikkakunnalle asumaan tai muuttanut lähempään suureen kaupunkiin asumaan.
Minulla ei ole mitään kiinnostusta olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä (ollaan hyvin erilaisia), mutta on hauska muistella menneitä vuosikymmeniä näin.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ei voisi vähempää kiinnostaa menneisyyteen jääneiden ihmisten edesottamukset.
Kiinnosti kuitenkin tulla tähän ketjuun kommentoimaan asiasta, joka ei voisi vähempää kiinnostaa? :D
Ei kannata stalkata ainakaan omalla profiililla, koska ne menevät sille stalkatulle kaveriehdotuksiin.
Itse käytän myös hautahaku.fi-palvelua. Sieltä löytyy valitettavasti tuttuja myös.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata stalkata ainakaan omalla profiililla, koska ne menevät sille stalkatulle kaveriehdotuksiin.
Fiksuilla onkin facessa feikkiprofiili, jolla voi stalkkauksen hoitaa.
Kyllä. Onko tämä nyt sitä keski-iän kriisiä?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se outoa, jos joku miettii paljon menneitä. Yleensä vanhukset tekee tuota, eikä keski-ikäiset.
Ohhoh.
Myönnän tekeväni tätä. Olen juuri sellainen pikkupaikkakunnalta karannut, enkä haikaile sinne takaisin.
Eniten ihmetyttää, miten moni sinne on jäänyt. Piirit ovat pienet. Ne, jotka olivat nuorena kovia ryyppäämään, ovat sitä yhä. Koulujen käyminen on kiinnostanut vain harvalla. Elämässä ei ole toteutettu suuria unelmia, joita oli nuorena. Ihmetyttää, miten moni on tyytynyt tuohon elämään, vaikka nuorena haaveilivat muusta.
Kaupungissa eläneenä ja ihmisiä nähneenä ei stalkkailu oikein jaksa kiinnostaa. Olenkin ajatellut pienessä kylissä ja kaupungeissa asuvien ja asuneiden olevan vähän uteliaampaa sakkia 🤔
Vierailija kirjoitti:
Onhan se outoa, jos joku miettii paljon menneitä. Yleensä vanhukset tekee tuota, eikä keski-ikäiset.
Aika monella keski-ikäisellä tuntuu olevan joku nostalgia-vaihe.
Teen ihan samaa pikkukaupungin kasvattina. Meidän pikkukaupungissa oli hyvin kapeat roolit: suositut bilehileet olivat oma porukkansa, musiikista tai taiteesta innostuneet oma joukkonsa, oli urheilijoita, tietyn uskonnollisen suuntauksen edustajia, itse olin ahkerana ja hiljaisena epäsuosittujen joukossa jne.
On minusta ollut mielenkiintoista nähdä, mitä meistä tuli. Ne kouluaikojen suositut näyttävät nyt +30 v iässä ihan taviksilta ja asuvat yhä samoilla kulmilla. Musiikista innostuneista useampi päätyi ammattimuusikoksi (yksi ulkomaille asti), kun hänen muusikkoäitinsä koulutti näitä lapsia/nuoria. Taiteesta innostuneet olivat erikoisempia tapauksia, osa heistä harrastaa kuvataiteita yhä päivätyönsä ohessa. Urheilijoista kukaan ei ole saanut harrastuksestaan ammattia, mutta monelle yhä urheilu näyttää olevan tärkeää. Uskonnollisen suuntauksen edustajat ovat perustaneet suurperheet, kuten oletettiinkin käyvän. Sen pikkukaupungin vaikutuksesta huomaa, että yhä melko moni seksuaalivähemmistöjen edustaja on yhä kaapissa. Vain harva on julkisesti kertonut parisuhteestaan samaa sukupuolta olevan kanssa. En siis hetkeäkään usko, että tuon kokoisessa pikkukaupungissa olisi ollut vain pari homoseksuaalia omassa ikäluokassani.
Mielenkiintoisinta on mielestäni ollut se, mitä meistä epäsuosituista on somen perusteella tullut. Kouluaikoina meille naureskeltiin, kun oltiin ahkeria, hiljaisia ja kännissä remuaminen kaupungilla ei kiinnostanut. Osaa pilkattiin ulkonäönkin takia. Nyt aikuisena meillä on yliopistotutkinnot takana ja kivat ammatit. Osan ura on noteerattu lehdissä asti. Asutaan muualla Suomessa ja elämä on ihan toista kuin silloin, kun meille naureskeltiin. Ja miten kauniita ja komeita monista kouluaikana haukutuista on tullut aikuistumisen myötä! Aikuisuus on tehnyt meille kouluaikana epäsuosituille todella hyvää.
Vierailija kirjoitti:
En edes muista kotikylältä ketään.
Alzheimer?
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata stalkata ainakaan omalla profiililla, koska ne menevät sille stalkatulle kaveriehdotuksiin.
Myytti.
Olen keskikokoiselta paikkakunnalta kotoisin ja harrastan tätä. On mielenkiintoista havaita, miten esimerkiksi paikkakunnan kriminaalit tuntuvat tuntevan toisensa ja ovat kavereita keskenään somessa. Profiilit ovat avoimina. Poliisilla on varmaan helppo homma luoda kokonaiskuvaa sen perusteella. Näillä kriminaaleilla on myös todella lapsellisia juttuja profiileissaan. Siis jotakin huumeisia päivityksiä jossa uhotaan tai sitten luodaan itsestä kuvaa kovia kokeneena sankarina, joka on vain kohdannut vääryyttä. Ilmeisesti huumeet tosiaan jättää käyttäjänsä sinne yläaste-tasolle.
Toinen mitä seuraan on tietysti entiset koulukaverit. Mitä fiksumpi, sitä vähemmän jälkiä perinteisessä somessa. Mitä tyhmempi, sitä enemmän kommentteja esim iltalehtien palstoilla jne. Lisäksi mietelauseita ja usein tätä äärioikeisto-retoriikkaa ja muukalaisvastaisuutta. Niin se vain menee.
Tässä havaintojani. Ja tosiaan kannattaa käyttää valeprofiilia niin ei jää kiinni.
Minä stalkkasin joskus Linkedinistä, mutta sitten se loppui kun en enää pystynyt stalkkaamaan kun itselläni ei ole sinne profiilia enkä sellaista meinaa tehdä. Lisäksi Linkedin on huono paikka stalkata profiilin kanssa kun toinen osapuoli näkee että olet käynyt hänen profiilissa.
Minä olen jo unohtanut monien kouluaikaisten tyyppien nimet. Onhan tästä jo yli 30 vuotta aikaa. Toki tutuimmat muistan, mutta en kyllä käsitä miten te muistatte noin vanhoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen itse ihan samaa. Ollaan nyt n. 35-vuotiaita ja mielenkiintoista on nähdä, mitä ihmisistä on aikuisina tullut. Eniten on yllättänyt se, miten monet häpeilevät avioerojaan. Niitä alkaa jo tämän ikäisillä olla. Somesta vaan piilotetaan kaikki eksään liittyvä ja valokuvissa poseerataan niin, ettei sormukseton käsi näy.
Juuri kävin tsekkailemassa, mitä luokkani koviksille kuului. Sellainen poikaporukka, jotka pyörittivät tyttöjä yläasteella bänditouhujensa lomassa. Yhä näyttävät soittelevan paikkakunnan kuppiloissa (sen pidemmälle ura ei kantanut), mutta nyt on menossa jo toiset vaimot. Kummasti näillä on riittänyt vientiä, kun uudet vaimot ovat yli 10 vuotta heitä nuorempia. Eksät sentään olivat omaa ikäluokkaa.
Tässäkin nähtiin taas niin hyvin se, kuinka ne jännät ja menevät pojat saivat jo nuorena tyttöjä ja nauttivat elämästään, samalla kuin ne kiltit pojat katselivat ujosti sivummalta sitä vertausta. 🥺
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jo unohtanut monien kouluaikaisten tyyppien nimet. Onhan tästä jo yli 30 vuotta aikaa. Toki tutuimmat muistan, mutta en kyllä käsitä miten te muistatte noin vanhoja.
Mä muistan valitettavasti lankapuhelinnumeroita 90-luvulta lapsuudestani, luokkakaverien ja rinnakkaisluokkalaisten nimiä (pahimmillaan jopa sukunimet) ja entisten kaverien syntymäpäiviäkin. Sitten taas en muista nykyisiä puhelinnumeroita, joskus jopa kaukaisempien työkaverien ja tuttujen nimet unohtuvat. Mieluummin muistaisin nykyhetken asiat kuin menneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen itse ihan samaa. Ollaan nyt n. 35-vuotiaita ja mielenkiintoista on nähdä, mitä ihmisistä on aikuisina tullut. Eniten on yllättänyt se, miten monet häpeilevät avioerojaan. Niitä alkaa jo tämän ikäisillä olla. Somesta vaan piilotetaan kaikki eksään liittyvä ja valokuvissa poseerataan niin, ettei sormukseton käsi näy.
Juuri kävin tsekkailemassa, mitä luokkani koviksille kuului. Sellainen poikaporukka, jotka pyörittivät tyttöjä yläasteella bänditouhujensa lomassa. Yhä näyttävät soittelevan paikkakunnan kuppiloissa (sen pidemmälle ura ei kantanut), mutta nyt on menossa jo toiset vaimot. Kummasti näillä on riittänyt vientiä, kun uudet vaimot ovat yli 10 vuotta heitä nuorempia. Eksät sentään olivat omaa ikäluokkaa.
Tässäkin nähtiin taas niin hyvin se, kuinka ne jännä
Mä en nyt laskisi laadukkaaksi mieheksi jotain neljääkymppiä lähestyvää kaljamahaa, jonka musiikkiura on paikallisissa kapakoissa soittelua. Ja jos joku parikymppinen seurustelee itseään noin paljon vanhemman miehen kanssa, niin ei kummankaan ajatusmaailma ole kovin syvällinen. Kertoo paljon noista miehistäkin, jos kumppaniksi kelpaa nuori aikuinen vailla elämänkokemusta eli ei kaivata mitään syvempää yhteyttä. Eikä itsekään olla kypsytty noista vuosista.
Myönnän tekeväni näin toisinaan. Selaan feikkiprofiililla Facebookia. Melko moni on nykyään piilottanut kaverilistansa ja kuvansa ulkopuolisilta, mutta heidän kaveriensa kautta saa hyvin tietoja (kun kaikki eivät tietojaan piilota).
Ei voisi vähempää kiinnostaa menneisyyteen jääneiden ihmisten edesottamukset.