Kysymys pettämisen jälkipyykistä

Up

No tee valinta ja elä sen kanssa. Kaikkea ei voi saada. Kumppanikin voi vielä muuttaa mieltään, jos päättääkin, että ei sittenkään pääse yli pettämisestäsi. Olet kohdellut molempia huonosti ja saisit olla kiitollinen, että kumpikaan enää huolii sinua tässä vaiheessa. Pää pois takamuksesta ja ajattele vaihteeksi muita kuin itseäsi.

Tämä oli hyvä vastaus ja näkökanta. Tätä itsekin mietin. Vastuu on minun ja elettävä asian kanssa. 

Joka tapauksessa olen onnellinen siitä että olen saanut nähdä kumppanissani tämän toisen puolen, jota en luullut olevan olemassakaan. Jos oltaisiin erottu huonoissa väleissä, olisin ollut katkera. Nyt tuntuu että on viimeiset keinot oikeasti käytössä.

Ehdottomasti valitsen yrittää hänen kanssaan, soutaminen ja huopaaminen välimaastossa saa loppua. Keskitän energiani meihin ja toivon parasta.

Siis petit, koska halusit alitajuisesti päättää suhteen tähän työkaveriin?

Eikun mitäh? 

Hyvin samanlainen kokemus. Yksityiskohdissa vähän tietenkin eroa, mutta muuten käytännössä sama. Sillä erotuksella, että mä olen se kumppani siinä avioliitossa.

Ensin tosiaan tuli paniikki ja hätä, että nyt se oma kumppani lähtee vieraan matkaan. Hän punnitsi vaihtoehtoja kyllä pitkään, varmaan pari kk, jolloin oli paljon seksiä ja läheisyyttä. Sitten hän päätti kuitenkin lähteä ihastuksen mukaan ja lapsista, talosta, vuosikymmenistä huolimatta piti laittaa eropaperit vetämään. Mutta ei mennyt taas kuin pari kk ja kumppani tuli sitten vähän häntä koipien välissä takaisin kyselemään, että yritettäisiinkö sittenkin vielä. En aivan tarkkaan tiedä mitä siellä toisaalla oli tapahtunut, mutta homma ei selvästi toiminut.

No me yritettiin. Oli pariterapiaa, seksiä, läheisyyttä yms. enemmän kuin varmaan koskaan koko suhteen aikana. Mutta mä itse huomasin itsessäni, että mä olin kadottanut kaiken arvostukseni puolisoani kohtaan. En nähnyt häntä enää "arvokkaana naisena", sellaisena omana rakkaana. Mieli sanoi, että slumppu se nainen on ja vaikka kuinka yritti, niin mieli ei muuksi taipunut. Tilanne meni pahemmaksi vähän niin kuin päivä päivältä ja lopulta mun oli sanottava etten enää vain pysty tähän.

Tuosta on jo vuosia nyt aikaa, mutta edelleenkin mä näen tuon ex-vaimon likaisena. Tuntuu jopa oudolta, että miten olen koskaan rakastanut tuollaista ja onneksi ei mennyt loppu elämä tuollaisen kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ottaisin eron sinusta välittömästi. Et mieti ketään muuta kuin itseäsi. Oksettavaa.

Esittää vaan, että laitat suhteesi poikki, jotta voi jättää sut.

Parhaimmassa tapauksessa jaksaa esittää jonkin aikaa ja sitten jatkuu samanlaisena,

Kauhean paljon asiaa aloituksessa, enkä silti ymmärtänyt oikein mitään. Nämä asiat ovat minusta lopulta aika yksinkertaisia. Kuuntele sisintäsi. Vastaukset on siellä. Useimmat meistä eivät vain halua myöntää itselleen vaikeita totuuksia. 

Liian pitkä avioliitto. Vaihto edessä. Et voi olla uskollinen ilmeisesti. Vai oma kumppani tärkeämpi. Viina vie?

Elämä on valintoja, ja jokaisesta valinnasta maksat hinnan, oli se sitten oikea tai väärä.

Selität kumppanillesi, että olet ansainnut pitää molemmat suhteet, koska olet saanut kärsiä vuosikymmenen huonosta suhteesta.

Jos se ei tätä ymmärrä ja hyväksy, niin sitten vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Esittää vaan, että laitat suhteesi poikki, jotta voi jättää sut.

Parhaimmassa tapauksessa jaksaa esittää jonkin aikaa ja sitten jatkuu samanlaisena,

Eli sinun mielestäsi pettäjä on tässä se kärsivä uhri?

Ja mikähän se otsikon mainostama KYSYMYS oli?

Aloituksessa oli yksi kysymysmerkki, mutta ei yhtään ainoaa kysymystä. 🤦🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittää vaan, että laitat suhteesi poikki, jotta voi jättää sut.

Parhaimmassa tapauksessa jaksaa esittää jonkin aikaa ja sitten jatkuu samanlaisena,

Eli sinun mielestäsi pettäjä on tässä se kärsivä uhri?

Johan tuo kertoi kärsineensä vuosikymmenen paskasta suhteesta.

Todella ikävä kuulla kokemuksestasi! Katkesiko kamelinselkä kuitenkin siinä vaiheessa jo, kun naisesi lähti tuon toisen mukaan eikä valinnut sinua ensin?

Minä haluan yrittää miehen kanssa. Ja olen jo valinnut hänet, mutta minun tulee tehdä päätös työnteosta yhdessä tämän toisen kanssa, ja päätin jo, ettei se voi olla mahdollista.

Tiedän, ettei minulla ole tunteita toista henkilöä kohtaan, mutta työ tämän toisen kanssa on sisältänyt paljon matkoja ja kokemuksia, onnellisia hetkiä, joita minun tulee ikävä.

On vaan todella paljon tapahtumia, henkistä turvattomuutta ja päivittäistä hylkäämistä nykyisen mieheni osalta ollut. Ja olen itse ollut tyytymätön myös. Tämä ei ole tietenkään oikeutus teolleni, mutta tiesin että jotain täytyy tapahtua tai päädytään eroon. Ja pelotti tunteet tuota työkaveria kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin samanlainen kokemus. Yksityiskohdissa vähän tietenkin eroa, mutta muuten käytännössä sama. Sillä erotuksella, että mä olen se kumppani siinä avioliitossa.

Ensin tosiaan tuli paniikki ja hätä, että nyt se oma kumppani lähtee vieraan matkaan. Hän punnitsi vaihtoehtoja kyllä pitkään, varmaan pari kk, jolloin oli paljon seksiä ja läheisyyttä. Sitten hän päätti kuitenkin lähteä ihastuksen mukaan ja lapsista, talosta, vuosikymmenistä huolimatta piti laittaa eropaperit vetämään. Mutta ei mennyt taas kuin pari kk ja kumppani tuli sitten vähän häntä koipien välissä takaisin kyselemään, että yritettäisiinkö sittenkin vielä. En aivan tarkkaan tiedä mitä siellä toisaalla oli tapahtunut, mutta homma ei selvästi toiminut.

No me yritettiin. Oli pariterapiaa, seksiä, läheisyyttä yms. enemmän kuin varmaan koskaan koko suhteen aikana. Mutta mä itse huomasin itsessäni, että mä olin kadottanut kaiken arvostukseni puolisoani

Eli ylempi vastaus oli tälle kirjoittajalle