Lue keskustelun säännöt.
Ottaa päähän olla ilman tukiverkkoja
14.09.2025 |
Ollaan ydinperhe, jolla ei ole koskaan apua. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta.
Mun vanhemmat on kuolleita, ja puolison vanhemmat eivät auta eivätkä halua olla tekemisissä juurikaan.
Ollaan aina jouduttu tekemään kaikki yksin. Lapset eivät ole koskaan olleet hoidossa. Ystäviä on, mutta kaikilla omat lapset ja oma elämä. He ovat valitelleet omaa jaksamistaan, vaikka kaikilla heillä on isovanhemmat todella aktiivisesti elämässä mukana. Sanovat aina, että voivat auttaa, mutta pari kertaa olen yrittänyt pyytää apua mutta sitten se ei koskaan käy, joten enää en kehtaa pyytää.
Nyt me muutamme, ja olemme joutuneet yli vuoden säästämään, että on varaa maksaa takuuvuokra, kaksi päällekkäistä vuokraa ja muutto. Enää ei ole muuttofirmaan apua. Mies kantaa yksin huonekalut ja yritän pysyä poissa tieltä. Taloudellista apua ei ole. Jos sairastumme, joudumme maksamaan kotiinkuljetuksen ruoalle jne.
Olen tosi surullinen. Jaksamme arkea hyvin kahdestaan, ja voimme tietenkin palkata lapsenvahdin aina, eli ei siitä ole kyse. Vaan tästä, että olemme aina ilman tukiverkostoa.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin asutte? Jos joku täällä voisi auttaa ja hoitaa lapsia joskus.
Ei meilläkään ollut. Olivat läsnä mutta eivät ottaneet hoitoon. Edelleen sama tilanne kun lapset aikuisia.
Kukaan ei viitsi olla lemmikkejen kanssa meillä että päästäisiin matkalle. Meillä sellaiset lemmikit että tarvitsee paljon yhdessä olemista. Ovat siis rotukissoja. Vielä odotellaan seitsemän vuotta niin sitten matkustellaan.
Tuotahan se oli vuosia, kun työn perässä muutettiin Etelä-Suomeen. Ei sieltä kavereita löytynyt kuin muutama työkaveri oli. Suurin osa töissä oli turpa norsunvitulla heti aamusta, ei huomenia toivotelleet kenellekään.
Tilanne muuttui vasta kun muutettiin muutama sata km takaisinpäin pohjoisempaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään ollut. Olivat läsnä mutta eivät ottaneet hoitoon. Edelleen sama tilanne kun lapset aikuisia.
Kukaan ei viitsi olla lemmikkejen kanssa meillä että päästäisiin matkalle. Meillä sellaiset lemmikit että tarvitsee paljon yhdessä olemista. Ovat siis rotukissoja. Vielä odotellaan seitsemän vuotta niin sitten matkustellaan.
Onneksi teillä on nyt aikuiset lapset, jotka hoitavat kissoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhä useammat ma muttajaperheet laittavat lapsensa englanninkielisiin kouluihin. Päällisin puolin se näyttää tarjoavan heille kansainvälisen tulevaisuuden, mutta todellisuudessa se on eräänlainen juurien pettämisen muoto. Lapset kasvavat englannin kielen ympäröiminä, mutta vieraantuvat vähitellen vanhempiensa äidinkielestä ja kulttuurista, eivätkä ehkä edes kykene ilmaisemaan perheen tunteita ja historiaa kokonaisuudessaan. Vanhemmat kuvittelevat usein, että tämä on pikatie menestykseen,mutta eivät ajattele, että tällaiset lapset voivat lopulta jäädä kulttuurillisiksi puolivillaisiksi: eivät kunnolla kuulu äidinkieliseen ympäristöön, eivätkä kuitenkaan täysin sopeudu englanninkieliseen maailmaan. Koulutus ei ole vain kielitaitoa varten, vaan se on arvojen ja identiteetin perusta. Jos lapsen kasvun samaistaa yksinomaan englannin osaamiseen, koulutus alennetaan pelkäksi turhamaisuuden näytelmäksi.
No nyt meni vähän sivuraiteille, kun ei liity kieleen
Piti kysyä vielä, onko muita?
Ja onko kukaan löytänyt ihmisiä/varamummoja tms lapsille ja avuksi?