Hankittiin lapsille omat kissat ja ne vihaa toisiaan:(

Meillä myös kaksi naaraskissaa, jotka sähisivät ja painivat niin että karvat vaan pöllysivät ensimmäisen vuoden noin suurin piirtein. Toinen on vuotta vanhempi kuin toinen. Kun pienemmällekin tuli vuosi ikää mittariin, meno rauhoittui jo selvästi. Nyt ovat 3v. ja 2v. ja satunnaista sähähdystä lukuun ottamatta hyvät kaverit. Toinen on norski ja toinen maatiainen.

Älkää nyt ainakaan pitäkö niitä erillään, muuten tottuvat tilanteeseen ja kokevat aina epämiellyttävän yllätyksen uudelleen, kun toinen kissa osuu kohdalle. Eivät ilmeisesti ole vielä selvittäneet keskinäistä nokkimisjärjestystä, mutta aikansa kutakin. Olisin asiasta huolissani vasta, jos repivät toisensa verille.

Outoa jos leikattuinakin ovat noin reviiritietoisia.

Oletan, että ovat leikattuja? Ja miksi otitte kaksi narttua? On melko selvää, että kahden nartun kesken tulee tappelua, kun ovat ihan eri luonteisista roduista. Luultavasti teidän tapauksessa asia vain on niin, ettei kissoista tule ikinä ystäviä, mutta voivat asua saman katon alla, jos oma reviiri on kummallakin tarpeeksi suuri.

kerran ovat vielä noin nuoria. Tai sitten annatte niiden rauhassa käydä reviiritaistelunsa, ihan aikuisten oikeesti puuttumatta asiaan; kissoja sattuu kun ne tappelevat, mutta sitten niillä on neuvottelut käyty ja molemmat tietävät paikkansa.



Ja ihan pakko on sanoa, että juu-u, olisi pitänyt ottaa yksi kissa ensin ja odottaa vuosi, että se tuntisi arvonsa ykköskissana...

Oletan, että ovat leikattuja? Ja miksi otitte kaksi narttua? On melko selvää, että kahden nartun kesken tulee tappelua, kun ovat ihan eri luonteisista roduista. Luultavasti teidän tapauksessa asia vain on niin, ettei kissoista tule ikinä ystäviä, mutta voivat asua saman katon alla, jos oma reviiri on kummallakin tarpeeksi suuri.

Lisään edelliseen viestiini, että norjalainen metsäkissa on hyvin itsenäinen rotu. Joten luultavasti niin kauan kun hän on talossa, ei sopua synny.

Kuin urokset? Kissat leikkautettiin juuri kaksi viikkoa sitten. Ehkä tilanne sen myötä vielä helpottaa. Kissat eivät mitenkään vaani toisiaan, kyttää oven takana jne. Mutta heti kun näkevät toisensa alkaa tapahtua. Ihmisille molemmat ovat kilttejä ja kumpikaan ei vaikuta agressiivisemmalta toista kohtaan. Ehkä kissojen pitäisi vaan antaa selvittää välinsä mutta pelottaa että käy pahasti ja lasten nähden ei viitsi moisia tehdä kun säikähtävät jo niitä sähinöitä.

http://www.mustijamirri.fi/feliway_mf_171.html



Meilläkin on kaksi tyttökissaa. Ne ei pidä toisistaan, mutta ei ne nyt sentään tappele. Alussa saattoivat sähistä ja muutaman kerran toista läppästä. Nyt tyytyvät kiertämään toisensa kaukaa ja nukkumaan eri paikoissa. Nuorempi kissa selvästi haluisi tehdä enemmän tuttavuutta, mutta vanhempi kissa aina sähisee sille. Se saa myös syödä ensin ruokakupista ja valita parhaan nukkumapaikan :) niillä on sellainen arvojärjestys.

Saattaa tosiaan kestää, että leikkauksen vaikutukset näkyvät täydessä tehossaan. Ja unohtui edellisestä viestistä, että kokeilkaa Feliway-haihdutinta, jos ette jo ole kokeilleet (löytyy googlaamalla, jos ei ole tuttu ennestään, ja niitä saa apteekeistä ja eläintarvikekaupoista).

aikaa myöten varmaan tasoittuu ja kissat voivat elää yhdessä vaikka ei kavereita olisikaan.

Ehkä kannattaa antaa niiden selvittää välit silloin kun lapset ei ole näkemässä.

Kolmannen kissan ottaminen ei ole mikään ratkaisu. Ei se saa näitä kahta tulemaan keskenään toimeen ja tuskin tulisivat kolmannenkaan kanssa. Syy ei ole siinä, et narttuja. Meidän eri aikaankin otetut nartut ovat aina tottuneet toisiinsa ja tulleet toimeen naapurin narttukissankin kanssa (leikkivät pihalla).