Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lähellä liian kontrolloivia ihmisiä?
13.09.2025 |
Sellaisia jotka eivät anna toisten elää elämäänsä siis siten etteivät häiritse edes muita? Miten te kohtaatte tällaisia ihmisiä? Miten pärjää niiden kanssa? Asetatteko vaan tiukasti rajat vai myötäilettekö?
Kommentit (14)
Kontrollointia on myös se, että pitää ohjat käsissä oma arjen aikataulujen, kavereiden tapaamisten ja puheluiden kera. Itselläni kaveri, jolla tarkka aikataulu, eikä voinut puhua puhelimessa kuin tiettyyn aikaan. Noudatti orjallista aikataulua syönnin, ulkoilun yms asioiden kera. Alkoholistin lapsi. Siitä johtunee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja emme ole enää kavereita, koska tuo oli liian vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Mun elämässä oli tällaisia
Kysymys otsikossa: Onko ..
Opettele lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämässä oli tällaisia
Kysymys otsikossa: Onko ..
Opettele lukemaan.
Minullakin OLI, ei ole enää.
-eri
Ohohoon! Ihan lähellä suvussa. Myötäilen, valitettavasti. Muu ei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka niitä jaksaa? Helpommalla pääsee sulkemalla ne elämästä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämässä oli tällaisia
Kysymys otsikossa: Onko ..
Opettele lukemaan.
Että halusit tulla tänne kontrolloimaan muiden keskustelua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei semmosia tarvi myötäillä, he saa siitä tulta.Heille pitää laittaa rajat ja pitävät sellaiset.
Minulla OLI, mutta ei ole enää. Oman mielenterveyden vuoksi oli pakko katkaista välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs työkaveri. Hänestä en valitettavasti pääse eroon.
Eräs pomoni. En tehnyt siitä numeroa, vaan olen jo muissa hommissa. Ehkä hän purki epävarmuutensa kontrollin kautta. Hän olisi halunnut kontrolloida jokaisen ilmaan päästettävän sanankin. Jotkut eivät vaan tajua tarkastella itseään, koska keskittyvät muiden tarkkailuun. Minulle on kuitenkin kohtalaisen helppa sopeutua kontrollifriikin alle hetkeksi (kunnes pääsen toiseen paikkaan), koska lapsuudenperheessäni oli kontrollointia. Olen oppinut luomaan ikään kuin oman henkilökohtaisen tilan, jossa teen kaiken sen minkä tarvitsen ja haluan ja ulos päin teen sen, minkä kontrolloiva hlö haluaa. Lapsuudessa oli siis fyysisen väkivallan uhka, joten en nosta hälyä, mikäli pääsen helposti ja suht nopeaan pois. Jos en pääse, niin sitten tietysti nostan kissan pöydälle. Lapsuuteni kontrolloijan kanssa en ole enää nykyisin tekemisissä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kontrollointia on myös se, että pitää ohjat käsissä oma arjen aikataulujen, kavereiden tapaamisten ja puheluiden kera. Itselläni kaveri, jolla tarkka aikataulu, eikä voinut puhua puhelimessa kuin tiettyyn aikaan. Noudatti orjallista aikataulua syönnin, ulkoilun yms asioiden kera. Alkoholistin lapsi. Siitä johtunee
Höpsistä. Olen myös alkoholistin lapsi, eikä ole mitään orjallista aikataulua tai puhelinaikaa. Hän on voinut itse reagoida niin ja kokenut sen tarpeelliseksi, tai ehkä on perheen ulkopuolelta opetettu hänelle? Ehkä hän vaan pelkää, että ilman aikataulua kaikki repsahtaa? Emme tiedä, mutta ei tuo mitenkään yleistä alkoholistien lapsilla ole. Jokainen reagoi omalla tavallaan ja on keittänyt itselleen mieleiset ja ominaiset toimintatavat. Pääasia on, ettei olisi itsekin alkoholisti. Se on surullista.
On. Olen ottanut keinoksi olla vaan välittämättä hänen ihmeellisistä toiveistaan ja vaatimuksistaan.
Annan vaan olla. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Pahinta on lähteä leikkiin mukaan. Sitä hän haluaa sillä päsmäröinnillä.
Teen asiat omalla tavallani enkä välitä rutinasta, mitä se aiheuttaa. Olen nainen ja mies on se rutisija, "eikö ole taaskaan laitettu tiskikonetta"..
Huomaa yhden tekemättömän työn eikä niitä sataa tehtyä.
En jaksa moista, olkoon. Arvostus on nolla. Paska mikä paska.
Mun elämässä oli tällaisia