Huomasin etten voi kirjoittaa FB:iin mitään, koska mulla EI OLE ELÄMÄÄ!! Paitsi lapsi siis
eikä kukaan halua kuulla, mitä mun maailmani napa on tänään oppinut ja miten täydellisen ihana pallero se on ja miten se laittoi hassusti kielen tänään ja nauroi katketakseen kun tein samalla tavalla. Olen ollut hoitovapaalla pari vuotta ja huomaan että herranjestas, mun vanha elämä on jäänyt oikeasti ihan kokonaan. Miten tässä näin kävi? Äitiys on ihaninta mitä mulle on tapahtunut, mutta mun piti olla niitä, jotka eivät jämähdä vaipparalliin ja tylsistytä muita kuoliaaksi lapsijutuillaan.
Onko muita itsensä kadottaneita? Ja apua, mä en edes kärsi tästä, pitäiskö mun?
Kommentit (8)
Se on tällä hetkellä minun elämääni. Jos olisin töissä, huokailisin kai työn raskautta ja haaveilisin kesälomasta, sitäkin saa luke muiltapaljon.
Kirjoitan mielelläni iloisia asioita, vaikka olisivat kuinka pieniä. Kerron laavuretkistä tai päivästä uimarannalla.
Oma erityislajini on sanaleikit, kirjoittelen "oivalluksia" omina vitseinäni. Joskus myös omia runoja.
Ei kai tämä ole sen huonompaa FB-elämää kuin työssäkäyvänkään. Minä ainakin viihdyn.
Aikansa kutakin, eli kun siirryt takaisin työelämään ja lapsi kasvaa, muuttuu elämäsi taas toisenlaiseksi.
Pikkulapsivaihe on kovin lyhyt, ota siitä kaikki ilo irti. Se on nyt sinun elämääsi.
ja koetko että sinä olet yhä "sinä"??
en ainakaan mitään, varmaan kauimmat tuttuni eivät edes tajua että olen (koti)äiti. Mutta muusta kyllä, minulla on muutakin elämää :)
Kun mulla ei ole oikeasti yhtään. Kaikki mitä teen, tapahtuu lasten kanssa. No käyn mä jumpassa yksin kerran viikossa, jee.. Viikonloputkin aina ollaan perheenä. En edes muista, milloin olisin nähnyt kavereita kahdestaan.
ap
ja koetko että sinä olet yhä "sinä"??
en ainakaan mitään, varmaan kauimmat tuttuni eivät edes tajua että olen (koti)äiti. Mutta muusta kyllä, minulla on muutakin elämää :)
siitä miten töissä on taaaas kerran ollut niiiin rankkaa ja valivali. Itse olen työelämässä, mutta todella harvoin kirjoittelen mitään töihin liittyvää Facebookiin ja aika harvoin muutenkaan päivitän mitään. Itse käytän Facebookia lähinnä yhteydenpitoon sellaisten ystävien kanssa, jotka asuvat kaukana. Muutaman vanhan lapsuuden ystävänkin olen sieltä löytänyt.
Voithan pyytää ystävää kylään, tarjota hänelle ihanan päivällisen ja viinit, jutella ja kuunnella musiikkia. Ja sitten kun pitää taas kertoa FB:ssä, eää "mulla on sittenkin elämää", niin kirjoitat sinne: "kiitos ihanalle ystävälle kivasta tyttöjen illasta! Olit piristävää seuraa"
Jos nyt FB-päivitysten aihe on se mitta onko "elämää".
Mulla ihan oikeasti ei ole muuta elämääm kuin lapset. Ja se FB liittyy tähän sillä tavalla, että tajusin sen, kun oikein pinnistelin, että mitä kirjoittaisin, mikä ei liittyisi lapsiin enkä oikeasti keksinyt mitään ja vähän iski paniikki että mites tässä näin kävi.
ap
Voithan pyytää ystävää kylään, tarjota hänelle ihanan päivällisen ja viinit, jutella ja kuunnella musiikkia. Ja sitten kun pitää taas kertoa FB:ssä, eää "mulla on sittenkin elämää", niin kirjoitat sinne: "kiitos ihanalle ystävälle kivasta tyttöjen illasta! Olit piristävää seuraa" Jos nyt FB-päivitysten aihe on se mitta onko "elämää".
ja koetko että sinä olet yhä "sinä"??