Mies sluibaa kolmannen lapsen kanssa

koska mies teki raskasta reissuhommaa. Toki hoiti lasta, kun oli kotona.



Toinen oli koliikkivauva ja oli vauvasta asti täysin yhteishoidossa. Mies hoiti lasta lähes yhtä paljon kuin minäkin silloin kun oli kotona, esim. kesä- ja isyyslomalla.



Kolmas lapsi oli mun pitkäaikainen haave, johon mies lopulta suostui. Hänen hoitonsa jäi mun vastuulle aika pitkälle johtuen meidän vaikeasta parisuhdetilanteesta, jonka takia mies oli paljon pois kotoa. Toki mies hoiti lasta, kun oli kotona ja kun tilanne oli rauhallinen. Kun saatiin parisuhde pikkuhiljaa paranemaan, mies myös osallistui enemmän vauvan hoitoon ja nykyään kuopus on kovasti iskän perään ja isä myös hoitaa hänen iltapesunsa aina, kun ei ole työmatkalla.

ihana sana! mikähän se on perusmuodossa, sluivata vai sluibata :) ?

sanoo usein itse, ettei ole oikein ehtinyt osallistua nuorimmaisen hoitoon. Jos taas minä ehdotan, että esim. ottaisi koko lapsilauman mukaansa kauppaan, mies närkästyy.



Että tavallaan mies tietää itsekin, ettei ole ihan reilua, muttei kuitenkaan halua edes yrittää. Jostain kumman syystä minä olen aina se, joka yrittää tehdä hommiaan 1v sylissä tai lahkeessa roikkuen.



Kuopus on yhteinen vahinko... Itse asiassa minä olin enemmän lapsen tulemista vastaan kuin mieheni. Mutta jo raskausaikana mies jotenkin jätti huomioimatta koko tilanteen; edellisillä kerroilla huolehti minusta paljon enemmän ja otti huomioon, etten voi ihan kaikkea tehdä. Kolmatta odottaessa esim. raahasin itse puisen hoitopöydän vintiltä, mies kyllä oli kotona, muttei katsonut tarpeelliseksi auttaa. En minäkään sitä siinä tilanteessa ajatellut, sitten vasta kun kaverin mies melkein tuohtui, kun kuuli asiasta. Ja sama ajattelemattomuus on jatkunut koko vauva-ajankin.



ap

Meillä on käynyt aivan samoin, sluibailua ilmassa. Mies jotenkin vieroksuu vauva-aikaa, ei ole yhtään omatoiminen vauvan kanssa. Vauva on nyt 9kk. Hoitaa pikku hetkiä vauvaa kun pyytää, vaihtaa vaippaakin hyvin harvoin ja ainoastaan pyynnöstä jos minulla on joku juttu kesken, ei koskaan omatoimisesti huomaa. Välillä mua kyllä ottaa päähän!! Vauva on reipas ja iloinen, ei mikään vaativa edes!



Mies toki touhuaa isompien kanssa paljon ja omatoimisesti, siivoaa ja tekee muitakin kotitöitä. Niin varmaan tämä on sitten ihan luonnollisesti käynyt "työjako" kolmen lapsen kanssa. Itsestä vaan välillä tuntuu että voitais vähän vaihtaa osia hetkeksi, että mies ottais vastuulle vauvan ja voisin minäkin huomioida isompia enemmän.



Uskon (ja toivon!) kyllä että kun vauva kasvaa niin alkaa olla enemmän kontaktissa vauvaan. Ja näin varmasti käy teilläkin! Ehkä me vaan vaadittais liikaa?



Ja verbi on sluibata :)

Meilläkin mies otti usein kaksi vanhinta mukaan ym. mutta kolmas oli sitten äidin hoidossa. No nyt kolmaskin on jo 3v ja mies ottaa kauppaan yhdestä kolmeen lasta mukaan valittamatta ja muutenkin touhuilee kaikkien kanssa. Eli aika hoiti meillä tuon ongelman pois.



Meillä on toiminut hyvin kolmen kanssa hajoita ja hallitse taktiikka. Eli sama kuka kolmesta lapsesta on toisen vanhemman mukana tai vaikka mummolassa niin kaksi muuta leikkii hyvin yhdessä. Ihan muuten vaan aiheen vierestä vinkkinä =)

Kahdelle ekalle lapselle oli hyvä isä. Kolmas hänestä pelkkä taakka. Tuskastui usein, ei jaksanut, stressaantui. Jos kävin jossain vaipat oli lapselta vaihtamatta ja telkkari aina lastenvahtina. Ero tuli. Kolmas oli minun pitkäaikainen toive, josta oli puhuttu vuosia. Olin sanonut, että lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa. Mies suostui lapsentekoon, mutta käytännössä hän kuitenkin osoitti minulle mieltä ja jätti minut yksinhuoltajaksi. Ja kun kaikissa lehdissä hehkutetaan kypsää vanhuutta 4-kymppisenä! Pieleen meni...

että mies ei olisi halunnut enempää lapsia. Kaksi lasta riittää useimmille miehille.