Ahdistaako työttömyys?

Kun aikoinaan olin työtön, ei työnpuute ahdistanut vaan taloudellinen epävarmuus. Sama juttu nyt pitkällä sairaslomalla. Ei ongelma ole, ettei ole töitä vaan huoli rahojen riittävyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan olin työtön, ei työnpuute ahdistanut vaan taloudellinen epävarmuus. Sama juttu nyt pitkällä sairaslomalla. Ei ongelma ole, ettei ole töitä vaan huoli rahojen riittävyydestä.

No tämähän se varmasti kaikilla. Kukapa sitä ainakaan suorittavaan työhön menisi jos kotonakin pärjäisi. Toki alle 15e tuntipalkalla töihin meneminen on vähän niin ja näin

Olen ollut niin kauan työttömänä, että ei enää ahdista. Kun tietää, että ei tule ikinä työllistymään niin voi ottaa rennosti.

Nyt tosin ahdistus palasi, kun kela leikkasi yllättäen asumistukeni lähes nollaan. Tämä tarkoittaa, että pitää muuttaa asunnosta, jossa olen asunut 10 vuotta. Muutto jonnekin kaupungin laitamille parinkymmenen neliön koppiin ahdistaa. Vielä kun ei ole varaa muuttoon ja yksin pitäisi kaikki tehdä ilman autoa niin vaikeaa on.

Työttömyys sinällään ei ahdista, mutta ne siihen liittyvät asiat kyllä. Ahdistaa saada päivästä toiseen valinta ei juuri nyt osunut sinuun -kommentteja. Sekin ahdistaa kun ei ole oman alan töitä ollut tarjolla kymmeniin vuosiin ja joutuu hakemaan töitä, mitä ei oikeasti osaa. Hinnat nousevat koko ajan ja rahat tililtä vähenevät, jossain vaiheessa loppuvat. 

Et ole töihin ajatellut mennä?

Pistä real escortsille ilmoitus.

Ei ahdista. Työttömyys on ihanaa ja kelasta saa rahaa. Toki minä töitä mieluusti tekisin mutta suomi on nykyään paska maa jossa ei töitä saa tehdä koska ei kukaan palkkaa.

Yksinäisyys on se mikä ahdistaa. Olen aina yksin kotona, minnekään ei voi lähteä kun ei ole rahaa. Jouduin kodittomaksi kun Kela lakkautti asumistuen.sen jälkeen romahdin täysin enkä pysty kuvittelemaan enää mitä on olla onnellinen tai edes tyytyväinen elämään. Kesällä hain töitä melko aktiivisesti mutta lamaannuin kun aina tuli hylky.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on se mikä ahdistaa. Olen aina yksin kotona, minnekään ei voi lähteä kun ei ole rahaa. Jouduin kodittomaksi kun Kela lakkautti asumistuen.sen jälkeen romahdin täysin enkä pysty kuvittelemaan enää mitä on olla onnellinen tai edes tyytyväinen elämään. Kesällä hain töitä melko aktiivisesti mutta lamaannuin kun aina tuli hylky.

Tosi ikävä juttu. Jaksuhalit täältä. 

Olen itse nyt tehnyt työtä (viimeksi sijaisuuksia) putkeen niin paljon, että olisin mielelläni vaikka kuukauden työttömänä. En pidä työpaikastani. Onneksi pääsen pian pois sieltä. Olen aika loppu. Tahtoisin hoitaa enemmän kotia ja suunnitella rauhassa tulevaa. 

Seuraavan duunin pitäisi olla jo inhimillisempi, toivon niin.

Ei ole ahdistanut aikoihin pitkäaikainen. Tajusin että ei voi velloa pahassa mielessä. 

LÄhinnä se ahditaa lompakkoa.

Ei enää, olen tottunut ja asenoitunut, etten ikinä enää työllisty.

Ei ahdista se. Vaan rahattomuus ja muiden painostus.

Kyllä se joitain ahdistaa. Ainakin se rahattomuus. Itse olen ensi vuoden työttömänä ja sitt eläke juoksee. Kyllä syön joka päivä nytkin eikä ahdista.

Työttömyydessä ahdistaa etenkin muiden ihmisten suhtautuminen siihen. Ja nuo työttömyyteen liittyvät uutisjutut. 

Miksi ahdistaisi ? - Tuet juoksee minä en.

Olen ollut niin kauan työttömänä, että rahan vähäisyys ei enää tunnu missään. Siihen olen jo tottunut.

Työnhakuvelvoite ahdistaa. Hakisin enemmän töitä, jos ei sitä kyttäystä olisi. Keväällä minulla ei ollut tuota velvoitetta (en kerro, miksi), ja lähettelin avoimia hakemuksia kaikkiin oman alani firmoihin lähialueella. Nyt on sitten pakko pommittaa niitä samoja firmoja, vaikka tiedän, ettei töitä ole.

Mua ahdistaa työttömyydessä nimenomaan työn puute. Työni on todella mielekästä ja tuo elämääni paljon sisältöä, mutta kun sitä ei vaan nyt ole tarjolla. Taloudellisesti taas ei ahdista, on säästöjä ja kivat pääomatulot "perustulona". 

Nousukautta odotellessa.

Se ahdistaa, kun on pakko hakea töitä, vaikka en tiedä, olenko edes työkykyinen (todennäköisesti en). Kesästä asti olen odottanut tutkimuksiin pääsyä. Terveyskeskuslääkäri on laittanut useita lähetteitä.

Ennen ahdisti vähemmän, kun oli rahallista puskuria, minkä avulla pystyi elämään ainakin lähes normaalia elämää. Ennen olin myös nuorempi ja usko tulevaisuuteen kovempi. Tällä hetkellä puskuri on syöty, ikää on enemmän ja kaikki on kalliimpaa. Ilman ihmettä työttömyyteni tulee olemaan ikuista ja se tarkoittaa, että normaalia elämää ei ole enää kohdalleni tulossa. Pakostakin ahdistaa joka ikinen päivä.