Ahdistaako työttömyys?
Itselläni selvästi jonkinasteista ahdistusta. Pitäisi löytää edes jokin puolen vuoden määräaikainen hanttihomma niin pääsisin tästä pimeästä vuodenajasta yli odottamaan kevättä.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan olin työtön, ei työnpuute ahdistanut vaan taloudellinen epävarmuus. Sama juttu nyt pitkällä sairaslomalla. Ei ongelma ole, ettei ole töitä vaan huoli rahojen riittävyydestä.
No tämähän se varmasti kaikilla. Kukapa sitä ainakaan suorittavaan työhön menisi jos kotonakin pärjäisi. Toki alle 15e tuntipalkalla töihin meneminen on vähän niin ja näin
Olen ollut niin kauan työttömänä, että ei enää ahdista. Kun tietää, että ei tule ikinä työllistymään niin voi ottaa rennosti.
Nyt tosin ahdistus palasi, kun kela leikkasi yllättäen asumistukeni lähes nollaan. Tämä tarkoittaa, että pitää muuttaa asunnosta, jossa olen asunut 10 vuotta. Muutto jonnekin kaupungin laitamille parinkymmenen neliön koppiin ahdistaa. Vielä kun ei ole varaa muuttoon ja yksin pitäisi kaikki tehdä ilman autoa niin vaikeaa on.
Työttömyys sinällään ei ahdista, mutta ne siihen liittyvät asiat kyllä. Ahdistaa saada päivästä toiseen valinta ei juuri nyt osunut sinuun -kommentteja. Sekin ahdistaa kun ei ole oman alan töitä ollut tarjolla kymmeniin vuosiin ja joutuu hakemaan töitä, mitä ei oikeasti osaa. Hinnat nousevat koko ajan ja rahat tililtä vähenevät, jossain vaiheessa loppuvat.
Ei ahdista. Työttömyys on ihanaa ja kelasta saa rahaa. Toki minä töitä mieluusti tekisin mutta suomi on nykyään paska maa jossa ei töitä saa tehdä koska ei kukaan palkkaa.
Yksinäisyys on se mikä ahdistaa. Olen aina yksin kotona, minnekään ei voi lähteä kun ei ole rahaa. Jouduin kodittomaksi kun Kela lakkautti asumistuen.sen jälkeen romahdin täysin enkä pysty kuvittelemaan enää mitä on olla onnellinen tai edes tyytyväinen elämään. Kesällä hain töitä melko aktiivisesti mutta lamaannuin kun aina tuli hylky.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on se mikä ahdistaa. Olen aina yksin kotona, minnekään ei voi lähteä kun ei ole rahaa. Jouduin kodittomaksi kun Kela lakkautti asumistuen.sen jälkeen romahdin täysin enkä pysty kuvittelemaan enää mitä on olla onnellinen tai edes tyytyväinen elämään. Kesällä hain töitä melko aktiivisesti mutta lamaannuin kun aina tuli hylky.
Tosi ikävä juttu. Jaksuhalit täältä.
Olen itse nyt tehnyt työtä (viimeksi sijaisuuksia) putkeen niin paljon, että olisin mielelläni vaikka kuukauden työttömänä. En pidä työpaikastani. Onneksi pääsen pian pois sieltä. Olen aika loppu. Tahtoisin hoitaa enemmän kotia ja suunnitella rauhassa tulevaa.
Seuraavan duunin pitäisi olla jo inhimillisempi, toivon niin.
Ei ole ahdistanut aikoihin pitkäaikainen. Tajusin että ei voi velloa pahassa mielessä.
Ei enää, olen tottunut ja asenoitunut, etten ikinä enää työllisty.
Ei ahdista se. Vaan rahattomuus ja muiden painostus.
Kyllä se joitain ahdistaa. Ainakin se rahattomuus. Itse olen ensi vuoden työttömänä ja sitt eläke juoksee. Kyllä syön joka päivä nytkin eikä ahdista.
Kun aikoinaan olin työtön, ei työnpuute ahdistanut vaan taloudellinen epävarmuus. Sama juttu nyt pitkällä sairaslomalla. Ei ongelma ole, ettei ole töitä vaan huoli rahojen riittävyydestä.