Miten pystytte tapaamaan lapsettomia ystäviänne (erilaiset rytmit)?
Mun kaikki hyvät ystävät on lapsettomia, ja tuntuu, että on tosi vaikea tavata. Lapsen päivähoitorytmi vaatii, että iltaisin mennään nukkumaan n. klo 20, eli kotona pitäisi olla n. klo 19 iltapuuhia varten, siis kotiin täytyy lähteä paikasta riippuen n. 18.30. Kaverit kun tulee töistä 17-18 aikaan, niin eipä siinä paljon ehditä treffata.
Viikonloppuisin lapsettomat kaverit nukkuu puoleen päivään, jonka jälkeen kuntosalille, shoppaamaan tms., ja ovat tavattavissa aikaisintaan klo 15 (yleensä ennemminkin klo 18). Ja lapsen kanssa bussissa matkustaminen alkaa olla poissuljettua klo 17 jälkeen, kun lapsi nukahtaa helposti bussiin kun uniaika lähestyy ja sitten on yöunet sekaisin.
Tämä ei ole tarkoitettu lapsettomien haukkumiseksi tms. enkä odota, että kaikki elävät meidän aikataulujen mukaan. Miten muut tapaatte lapsettomia kavereitanne?
Kommentit (12)
Laitan hyvät ruuat illalla myöhään, juomme viiniä, saunomme. Tai sitten mies jää katsomaan lapsia ja käväisen kaupungilla syömässä tai joskus harvoin yli yön reissulla. Siinä ehtii jo käydä teatterissa ja vaikka missä.
Ei sitä tässä iässä enää tarvitse kavereiden tapaamista kuin kerran kuussa.
Esim. yhden ystävän kanssa tehdään usein niin, että menen klo 17 hänen luokseen (jolloin hän saapuu töistä). Ehdimme olla siellä 2 tuntia, joskus on vierähtänyt vähän pitemmäksi. Mutta meillä lapsi menee nukkumaan n. klo 21.
Tai sitten ihmiset tulevat meille, jolloin lapsen nukkumaanmenosta ei tarvitse stressailla. Viikonloppuisin ihmiset voivat kyllä joustaa omista shoppailuistaan tavatakseen minua.
Ja yksi ihan hyvä vaihtoehto on tavata ystäviä ilman lapsia. Silloin voi istua myöhäänkin ja mennä vaikka baariin istumaan, jos haluaa.
Minusta lapsettomien kanssa tapaaminen on helpompaa, koska he ovat joustavampia kuin joku toinen lapsiperhe, jolla kuitenkin on ihan erilainen rytmi kuin meillä, esim. päiväunet eri aikaan tms.
Laitan hyvät ruuat illalla myöhään, juomme viiniä, saunomme. Tai sitten mies jää katsomaan lapsia ja käväisen kaupungilla syömässä tai joskus harvoin yli yön reissulla. Siinä ehtii jo käydä teatterissa ja vaikka missä.
Ei sitä tässä iässä enää tarvitse kavereiden tapaamista kuin kerran kuussa.
Kun kaipaisin kavereita usein. 32 v. on ikää. Meillä mies ei koskaan jouda vahtimaan lastaan, kun on niin kauhean kiireinen omien harrastustensa kanssa :(
Olen yrittänyt kutsua kavereita meille, mutta ymmärrettävästi emme ole nro. 1 atrappi, kun meillä ei voi jatkaa iltaa kovin myöhään (pieni asunto ja lapsi menee nukkumaan). Kaverit kokoontuvat yleensä jonkun muun luona mieluummin.
ap
Vauva nukahtaa ihan muitta mutitta myös kylässä, kuten taaperokin. Meidän iltapuuhat (puuro, pesu ja satu) voi hoitaa tarvitaessa kylässäkin. Tosin lapsi on aina ollut hyväuninen, jonka siirsin vain kotiintullessa omaan sänkyyn jatkamaan unia.
Tapaamme monesti meillä. Lisäksi muutenkin nämä lapsettomat kaverit joustavat minun takiani tapaamisissa. Nykyisin tavataan paikoissa, joissa on pallomeri yms.
Kaverini myös joustavat tapaamisajoissa. lapsen iän mukaan on tavattu päiväuniaikaan, oltu tapaamatta päiväuniaikaan ja sitten taas tavattu silloin.
Pidän ihmisiin yhteyttä tosi paljon puhelimitse ja netissä, ja minun on oikeasti tosi vaikeata päästä pois kotoa, lapset ovat sitovia. Pyydän mielelläni ihmisiä yökylään sitten ihan kunnolla.
Ja se onnistuu, koska on vierashuone.
T: 41v "ei sitä tässä iässä enää niin kaipaile"
Siis oikeasti kiva, en vittuile :)
Mun kaverit tuppaa olemaan niin kiinni omassa elämässään, että sinne kuntosalille tai shoppaamaan on päästävä ensisijaisesti. Ja tosiaan eivät innostu tulemaan meille, kun illanvietot loppuvat lyhyeen. Ehkä pitää vaan ruveta seukkaamaan enemmän hiekkalaatikkomammojen kanssa :)
ap
Tai toki kotona on jonkunlaiset, mutta jos kyläillään niin tottakai niistä voi silloin joustaa. Lapsi ei kuole jos se ei saa yhtenä iltana puuroa ja satua, vaan nukahtaa vaikka autoon ja siitä sitten siirretään suoraan sänkyyn jatkamaan unia.
Ei ole siis ikinä ollut ongelmaa. Minusta tuntuu että osa tekee asiasta kauhean suuren ongelman, eikä yhtään voida joustaa totutusta rytmistä.
Mulla on kyllä ollu silleen helppo lapsi (nyt 3v) että on nukkunu helposti rattaissa ja kylässä. Nyt meillä on myös vauva ja tuokin on aika joustava tapaus.
Tai toki kotona on jonkunlaiset, mutta jos kyläillään niin tottakai niistä voi silloin joustaa. Lapsi ei kuole jos se ei saa yhtenä iltana puuroa ja satua, vaan nukahtaa vaikka autoon ja siitä sitten siirretään suoraan sänkyyn jatkamaan unia.
Ei ole siis ikinä ollut ongelmaa. Minusta tuntuu että osa tekee asiasta kauhean suuren ongelman, eikä yhtään voida joustaa totutusta rytmistä.
Mulla on kyllä ollu silleen helppo lapsi (nyt 3v) että on nukkunu helposti rattaissa ja kylässä. Nyt meillä on myös vauva ja tuokin on aika joustava tapaus.
Mun lapsi on ollut vauvasta asti TODELLA huonosti nukkuvaa sorttia. Jos esim. nukahtaa bussiin, ei välttämättä enää saa siirrettyä sänkyyn, vaan lapsi piristyy ja kukkuu puoleen yöhön. Jos ei syö kunnolla iltapalaa (ei malta yleensä syödä kylässä kunnolla), niin sitten heräilee vähän väliä yöllä valittamaan nälkäänsä. Jos hampaita ei ole pesty, lapsi saattaa herätä keskellä yötä karjumaan, että hampipesulle...
En tosiaan haluaisi tehdä rytmistä ja rutiineista isoa asiaa, mutta pakko on.
ap
sun tätä harrastusta ja ramppaa kaiken maailman talkoissa. Mutta kerran kuussa (riittää mulle hyvin) onko joko perjantai tai lauantai illan lasten kanssa, jotta pääsen kavereiden luokse. Menen siis yleensä istumaan iltaa heidän kanssaan, kunnes lähtevät baariin. Olen aina kotona ennen puolta yötä.
Muutama kaveri käy välillä meilläkin. Ihan vaan kahvitellaan ja herkutellaan juoruilun lomassa. Noista hetkistä tykkään oikeastaan enemmän kuin noista kitataan vinkkua kaksin käsin illoista :).
ja siellä on myös moni ystävänikin. Käydään yhdessä lounaalla lounasravintoloissa. Saadaan kaikki jutella rauhassa, ruoka tulee ravintolasta, kenenkään ei tarvitse stressata. Ne on ihania tapaamisia. Suosittelen!
Olen keskittynyt enemmän soittelemaan. Aikaansa kutakin, kyllä ne lapset kasvaa. Joskus jätän lapset miehelle ja lähden kavereille.