Onko sinua koskaan kissa purrut?

Up

On. Rapsutin mahasta.

On. Olin lapsi ja etsin kyläpaikassa vessaa yöllä. Yhtäkkiä tunsin ihan hirveää kipua käsivarressa. Ehdin nähdä kuutamon valaiseman ikkunan kajossa vain kissan joka oli upottanut hampaat käsivarteen ja raapi täysillä tassuillaan.

Tuli niin komeat arvet että kannan niitä vieläkin melkein 30 vuotta myöhemmin.

Vuosin tosi pahasti, olisin varmaan tarvinnut tikkejä, mutta isäni setä pelkäsi niin paljon isääni että ei millään halunnut viedä minua ensiapuun, koska silloin olisi pitänyt kertoa isälleni. Haavaa vähän putsattiin "sinnepäin" ja laitettiin laastari siten että liimakohta meni syvien haavojen yli. Vuotohan ei lakannut koko yönä.

Pelkään edelleen kissoja ja toivon aina kissakodeissa että eivät tule lähelle. Mutta en inhoa kissoja, he ovat eläinhenkilöitä ja minun silmissäni viattomia.

Silti pidän kissoja arvaamattomina, en osaa lukea niitä samoin kuin näen koirasta mitä se aikoo tai aivottelee.

Ei ole kunnolla mutta tarpeeksi kipeästi kuitenkin. Kun olin lapsi niin meillä oli minuun hyvin kiintynyt kissa joka halusi joka aamu kesälomilla herättää minut seurakseen puremalla nenänpäästäni.

On. Muita kysymyksiä?

Purtu!

Ap on ääliö!

kyllä, lääkkeenannon yhteydessä. Sormi paisui kuin tomaatti.

Vaati lääkärikäynnin.

Vierailija kirjoitti:

Kissa puree 100% varmuudella, siihen ei vain suhtauduta kovin vakavasti.

Meidän kissa ei ole vielä purrut muuta kuin ruokaa ja kaikkea rapisevaa.

Kerran kissani puraisi vahingossa minua kun leikittiin leluhiirellä ja tarkoitus oli hänellä siis tuota hiirtä purra, mutta mun käsi osui tielle. Kissaressu siinä pelästyi vielä enemmän kuin minä.

Meisän kisu on todella säyseä. 15-vuoden aikana kissani ei ole kertaakaan purrut ketään eikä edes raapaissut.

Työskentelen kissojen kanssa ja olen työssäni ollut tekemisissä satojen kissojen kanssa. Joudun aika usein myös tekemään niille toimenpiteitä, joista ne ei tykkää, kuten lääkitsemisen. Olen hyvä lukemaan kissojen kehonkieltä, ja olen toistaiseksi välttynyt todella kovilta aggressiivisilta puraisuilta. Näykkäyksiä ja läheltä piti -tilanteita on kyllä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Purtu!

Ap on ääliö!

Mikä idiootilla mättää?

Lapsena vaikka olin varovainen. Kaikki kissat eivät pidä edes ystävällisistä lapsista, ehkä huonoja kokemuksia ihmisistä. Sattui se vaikkei pahempaa haavaa tullut.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kissani puraisi vahingossa minua kun leikittiin leluhiirellä ja tarkoitus oli hänellä siis tuota hiirtä purra, mutta mun käsi osui tielle. Kissaressu siinä pelästyi vielä enemmän kuin minä.

Taisit olla pahanmakuinen.

Vierailija kirjoitti:

Meisän kisu on todella säyseä. 15-vuoden aikana kissani ei ole kertaakaan purrut ketään eikä edes raapaissut.

Vau, perusedellytys seuralemmikiltä. Kultamitali.

On ja sattu ihan hjelvetisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meisän kisu on todella säyseä. 15-vuoden aikana kissani ei ole kertaakaan purrut ketään eikä edes raapaissut.

Vau, perusedellytys seuralemmikiltä. Kultamitali.

Rodultaan birman kissa. Nuo ovat todella lempeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meisän kisu on todella säyseä. 15-vuoden aikana kissani ei ole kertaakaan purrut ketään eikä edes raapaissut.

Vau, perusedellytys seuralemmikiltä. Kultamitali.

Rodultaan birman kissa. Nuo ovat todella lempeitä.

Ah damn, menin katsomaan että millanen toi on ja oikeastaan aika suloinen. Sori, ei ollut tarkoitus olla kyyninen.

Kun annoin lääkettä niin puraisi. Pari ensimmäistä päivää kun lääkettä piti antaa otti sen mukisematta, kolmantena päivänä ei enää halunnut ja rouskaisi sormesta oikein kunnolla.

Olen kesyttänyt kymmeniä kissoja ja hoitanut ne kuntoon uutta kotia varten. Monet on olleet aluksi täysin villejä, pentuja tai aikuisia. En ole ikinä käyttänyt pitkähihaista paitaa kummempia suojia. Vain yksi on onnistunut puremaan. Vein sen ensimmäistä kertaa eläinlääkärille ja jotenkin sähläsin otteeni kissasta ja se pääsi puremaan kämmenestä melkein läpi. Eläinlääkäri paikkaili myös sitten minutkin, kissakin toki hoidettiin. Sillä meni vuoden verran kesyyntyä, kun se oli aikuinen villikissa, enkä enää raaskinut luopua siitä. Nyt 7 vuottamyöhemmin se on ihanin kotikissa ikinä.