Pitkässä parisuhteessa eläneenä voin sanoa, että
eipä niillä tisseillä ja muilla ole niin hirveästi väliä! Tai onko karvat nyt niin vai näin ja minkä mallinen on peräsin jne. vaan se on kaikkein tärkeintä, millainen ihminen on muuten.
Miten parisude sujuu, onko yhteistä paljon, onko puhumista, onko läheisyyttä henkisestikin ei vaan seksiä....
Tottakai olen nyt kuuskymppisenä eri näköinen kuin olin kaksikymppisenä, mutta niinpä tässä ollaan yhdessä ikäännytty, ja kaikki ulkoinen on jäänyt aika lailla taka-alalle. Viihdymme yhdessä ja rakastammme toisiamme, siinä ei jotkut vatsamakkarat tai rintojen riippuminen paina vaa'assa yhtään mitään. Ihanaa, kun voi olla oma itsensä toisen seurassa.
Olen toki itsestäni pitänyt huolta ja ylipainoa ei ole, mutten jaksa enää miettiä kaikkia ulkonäön yksityiskohtia...vaan sitä, että aamulla tervehdin tuota ukkokultaa hymysuin ja suukolla :)
Kommentit (5)
valitettavasti monille on, siksihän miehet vaihtaa nuorempaan usein.
just on vaikeinta parisuhteessa. Siis ensinnäkin hyväksyä itsensä ja toinen ensin just sellaisena kuin ollaan, ja sen jälkeen hyväksyä se, että koko ajan molemmat muuttuu - eikä aina niin hyväänkään suuntaan. Minä ainakin olen huomannut, että kriisien jälkeen, kun toiseen on löytänyt uudelleen yhteyden, hänestä tulee kerta kerralta rakkaampi. Aivan sama miten toinen ulkoisesti muuttuu, jos keskinäinen luottamus, huumorintaju rakkaus säilyy ja vahvistuu.
mutta minun ukkoa kiinnostaa vaan ulkonäkö, ja on aina juoksemassa timmien akkojen perässä, vaikka itse ei ole edes mitenkään urheilullinen.