Lue keskustelun säännöt.
onko syytä erota?
17.08.2011 |
Onko nämä syitä erota?
Yhdessä ei voida/osata keskustella mistään asioista, kuten raha, abortti, työ, miehen alkoholin käyttö ja menot.
Tuntuu että kaikki viralliset ja epävirallisetkin asiat jää aina minun hoidettavaksi. Nätisti olen muutaman kerran miehelle sanonut että se ja se pitäisi hoitaa, hän toteaa "ainiin" mutta minä hoidan asian, tai jää hoitamatta. Minä suunnittelen lasten hoitovuorot päiväkotiin, käyn kaupassa, sinnittelen omalla palkallani (mieskin saa palkaa, vaan harvemmin se kaupassa käy ellen erikseen pyydä).
Hoidan lasten neuvolat, lääkärikäynnit jne. Ei se minua haittaa, mielelläni hoidan vaan missä on toinen perheen aikuinen?! Edes pientä apua/tukea kun tarvisi joskus pyytämättä. Nyt kun palasin töihin (6kk sitten) on alkanut viimeaikoina todella ärsyttää että mies on jättänyt kotityöt sitten vuoden kirves ja miekka. Tosin silloinkin kun hän asui yksin, äitinsä kävi kerran viikossa siivoamassa sen kämpän!!! että tämä kertonee jotain. Kyllä se toisinaan yrittää pyyhkiä pölyjä ja imuroida. Pestä pyykkiä. Ehkä kerran 2 kuussa. Siiten siitä suorituksesta pitää mainita ja joku mitali pitäisi suunnilleen myöntää. Ennen töihin lähtöä ja/tai jälkeen laitan pyykkejä koneeseen, kuivumaan, kaappiin. Imuroin yms. Mies istuu tietokoneella/nukkuu!! Ei auta yhtään aamutoimissa lastenkanssa, ellei erikseen aina pyydä.
Minusta vaan tuntuu että se on mukavuuden halusta ja siksi että perheen sai, mun kanssa naimisissa. Minä olen äiti ja kodinhoitaja. Alan olla masentunut miehen läsnäolosta. Ärsyyntynyt ja masentunut. Kaljaa juo joka viikonloppu, paljon. En pitänyt määrää isona ennenkuin aloin todella miettiä ja puhuin siitä psykologille. Hänen mielestä miehellä on alkoholiongelma. Kehotti minua olemaan jo nyt yhteydessä lastensuojeluun. Ei se hölmöile, huuda, käy käsiksi tai mitään, Lipittää sitä litkua vaan pullosta toiseen. Käy 1-3 kertaa kuussa pubissa tms. Minä alan inhota koko alkoholia tuon takia.
Tuntuu että pärjäisin ja mielenterveys säilyisi, jos lähtisin lastenkanssa. Pelkään vaan, että mies pistää hirmuisen sodan pystyyn lapsista. Kerran riidellessä uhkasi että hän pitää huolen että minä en erotessa saisi lapsia :0
Miehen vanhemmista ja siskosta pidän. Välithän heihin menisi eron myötä kuitenkin. Pitääkö yrittää sinnitellä? miksi? Psykologi neuvoi kirjoittamaan kirjeen miehelle. Olen kirjoittanut sitä viikon, saamatta siihen järkeä ja uskaltaa lähettää sitä.
Kommentit (7)
Minulle se jo yksistään riittäisi eron syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä miestä kohtaan tuntemasi pelko on ainoa eron syy minkä tekstistäsi löydän. Nimittäin eihän kannata vaihtaa huonoa tilannetta vielä huonompaan. Jos eron jälkeen olet täysin yksin hoitamassa ihan samoja asioita kuin nytkin niin eihän se ole askel parempaan.
Huoltajuuskiista on oikeasti erittäin vahingollinen lapsille, koska se vie aikuisten rahat ja huomion vähintään vuoden ajaksi ja tämä kaikki on lapsilta pois. Lisäksi peli voi olla erittäin rumaa. Voi kuitenkin olla että mies vain uhkailee.
Pelko voi olla aiheellista tai ylimitoitettua. Jos se on ylimitoitettua (en voi kuvitella olevani naimisissa miehen kanssa, jolle en uskalla antaa kirjettä - eikö sellainen pelko ole aina ylimitoitettu?) niin hyödyt ammattiavusta. Jo muutama kerta lyhytterapiassa voi auttaa.
Tietenkään ap ei kerro kaikkea ja voi olla, että eron syitä oikeasti pinnan alta löytyy. Ensimmäisessä viestissä niitä kuitenkin on aika vähän.
vähän? pinnan alta? eikö tossa ole aika paljon asioita.
Apua.. mikä naisiin on menny. Normaalia perhe elämää. Älä tee asioista vaikeita niin ne ei ole.
Minun mieheni on samanlainen, mutta rakastan häntä niin kauan kuin hän minua ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin mies oli paljon lasten kanssa ja teki tietyt kotityöt, pystyi jonkin verran puhumaan asioista (tai ainakin oli hyvä kuuntelemaan) ja joi vähän harvemmin, mutta silloin taas sammumiskuntoon. Ihan samoja fiiliksiä oli, tuntui että toinen on mukavuudenhaluinen lapsi.
Meille tuli ero, en enää jaksanut uskoa juttuun eikä se vastannut _minun_ käsitystäni parisuhteesta. Se joka sanoo, että tuo on normaalia perhe-elämää voisi yrittää ymmärtää, että ihmisillä on sillekin eri kriteerit.
nosto