Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako lapsen todella erikoistua yhteen lajiin jo nuorena?
05.09.2025 |
Otsikossa kysymys:
Onko tästä tutkimustietoa, miten toimitaan muissa maissa?
Jos lapsi vähänkään ns. tosi mielellä harrastaa esimerkiksi jotakin palloilulajia tai muuta joukkueurheilua tai esimerkiksi uintia, on harjoittelukertoja viikossa niin paljon, että käytännössä minkään muun lajin tai ylipäätään tekemisen harrastaminen ei onnistu. 10-vuotiaalla tyttärelläni on jalkapalloharjoitukset neljä kertaa viikossa ja viikonloppuna pelit. Naapurin lapset uivat, heillä on 4-6 kertaa viikossa uintiharjoitus ja kaksi kertaa viikossa oheiset.
Onko tämä järkevää? Eikö tulevaisuuden tervettä, liikunnallista aikuista silmällä pitäen kannattaisi liikkua monipuolisemmin? Ja jos joku nyt halajaa olympiavoittajaksi, niin eikö hänenkin kehitystä tukisi paremmin monipuolinen liiunta ja kokemus eri lajeista?
En tiedä, kunhan ihmettelen.
Kommentit (3)
Ei ole järkevää. Esim USAssa (jossa nyt suurin osa asioista on ihan pielessä muuten) jossa urheilu, tavoitteellinenkin, on osa koulupäivää, lukuvuodessa harrastetaan kolmea lajia: syksy-, talvi- ja kevät. Osavaltiosta riippuu, mitä missäkin mihinkin vuodenaikaan. Ainoa mitä on tarjolla koko kouluvuoden on chearleding. Eli esim jefupelaaja: pelaa jefua syksyn, vaikka lätkää talven ja futista kevään. Tai golffaa tai pelaa tennistä jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaan huippu-urheilun avain on myöhäinen erikoistuminen ja monipuolinen tausta eri urheilulajeista.
On eriasia harrastaa tavoitteellisesti kuin vain harrastaa. Monet huippu urheilijat ovat harrastaneet lajia jo lapsesta lähtien. Sen ohessa toki lajia tukevia liikuntamuotoja mutta onko se harrastus jos käyt salilla ? Se on kehonhuoltoa.