Mitä tehdä 4v lapselle, kun mikään rangaistus ei tunnu tehoavan?

Meillä ei toiminut alkuun siksi, kun käytimme sitä väärin. Voi olla tietysti, että teette kaiken oikeinkin. Ei kai nää piiskaa ehdottaneet ole tosissaan? Väkivalta synnyttää väkivaltaa, eikä kukaan lyömällä lastensa kunnioitusta ansaitse. Apua voisi kysyä esim. neuvolasta, jos tuntuu että omat keinot loppuu.



Meillä tyttö kävi minun päälleni kun kielsin jotakin, kerran puri oikein kunnolla. Tästä päästiin jäähyillä sekä sillä että keskityin tosissani olemaan johdonmkainen kielloissa ja muissakin tekemisissäni. Se ei aina ole kaaoksen keskellä helppoa, mutta kannatti, sillä enää tyttäremme ei ole tippaakaan väkivaltainen.

Meillä samanikäiseen tehoaa hyvin lastenohjelmien katselukielto, jälkiruoan menetys, namipäivän peruminen, iltasadun lukemattajättäminen...mikä milloinkin on ajankohtainen rangaistus tollontyön sattuessa. Lelujen poisto tuskin sattuu, kun niitä varmaan jää vielä jäljellekin, vaikka yhden nappaat pois?

Mielestäni jäähyt ja lelujen takavarikoinnit ei tehoa, koska lapsi puree tai muuten satuttaa sisarustaan hetken mielijohteesta. Ei varmaan kerkeä itsekään ajatella mitään. Raivostuu ja toimii vaan ja ajattelee vasta sitten.

Ainoa keino on yrittää estää nämä puremiset tai edes yirittää keretä siihen väliin kun on puremassa ja silloin puhuttelee tiukkaan sävyyn. Katsoo lasta silmiin ja pakottaa tämän kuuntelemaan. Odottaa että rauhottuu ja pyytää anteeksi sisarukseltaan. Sen jälkeen voi asiasta keskustella lapsen kanssa, jos haluaa.

mutta yksi vanhan linjan pph kertoi, että käytännössä ainoa tapa saada paha purija aisoihin on purra takaisin! Ei tietenkään niin lujaa että nahka menee rikki, mutta niin että kunnolla tuntuu.



Paljon voimia, voin kuvitella että on iso riesa!

Mielestäni 9:llä oikea asenne. Lapsi hakee huomiota pahalla, kun ei hyvällä saa? Älä pure takaisin, mutta johdonmukaisesti tuhmasta teosta on tultava joku seuraus.

pienemmän ollessa päiväunilla. Kehumme kyllä ihan jokaista lastamme aina kuin vain on aihetta. Paljonko on tarpeeksi, jos tuo antamamme ei riitä?

Jos satuttaminen on kiellettyä, ethän aikuisena näytä mallia satuttamalla itse!!

mitä tapahtui ennen puremista. Todennäköisesti kyse kuitenkin on juuri huomion tarpeesta ja se, että annatte ne 3h aikaa pikkusisaruksen päikkärien ajan ei todellakaan koko päiväksi riitä. Eihän lapsi ajattele niin, että nyt kuin sain pelata muistipeliä äidin kanssa tunnin, olenkin sitten loppupäivän kiltisti omissa oloissani! Kyllä se vanhemman sisaruksen huomiointi on tapahduttava aamusta iltaan joka tilanteessa. Ei lapsi tarvitse tietenkään jakamatonta huomiota, sisaruksena on opittava odottamaan omaa vuoroaan ja antamaan toisellekin periksi mutta ei voi odottaa rajattomia noin pieneltä.



Nelivuotiaat on helppo kiitellä ja valjastaa tärkeiksi apureiksi monessa hommassa, kehua siitä miten ihanaa on kun on tuollainen veli/sisko auttamassa, miten tästäkään hommasta ei tulisi mitään ilman häntä, näytähän mallia pikkusisarelle kun hän ei vielä osaa tällaisia isompien juttuja jne. jne.



Täytyy myös seurata niitä riskitilanteita (esim. riidat leluista) ja opettaa sille nelivuotiaalle ne keinot, millä niistä voi yrittää selvitä: esim. se, että pikkusisaruksia voi yrittää huijata niin, että vie niille jonkun toisen lelun ja tekee sitten vaihtokaupan siitä riitalelusta, tai tulee sanomaan äidille, jos pienempi esim. rikkoo legoleikit. Vanhempien velvollisuus on olla myös ison sisaruksen tukena: ei pikkusisaruskaan saa vaan pienuudellaan kaikkea tuhoa anteeksi. Omat tärkeät isompien lelut omaan huoneeseen, jonne ei pienempää tarvitse aina päästää jne. Meillä on itsellä 4-v. poika ja kohta vuoden ikäinen pikkuveli ja yhtään vakavaa lyömistä, kaatamista tai puremista ei ole tapahtunut (vielä..... koputtaa puuta).

Lapsilla on tosin yhteinen huone eikä omia huoneita.

ap

mitä tapahtui ennen puremista. Todennäköisesti kyse kuitenkin on juuri huomion tarpeesta ja se, että annatte ne 3h aikaa pikkusisaruksen päikkärien ajan ei todellakaan koko päiväksi riitä. Eihän lapsi ajattele niin, että nyt kuin sain pelata muistipeliä äidin kanssa tunnin, olenkin sitten loppupäivän kiltisti omissa oloissani! Kyllä se vanhemman sisaruksen huomiointi on tapahduttava aamusta iltaan joka tilanteessa. Ei lapsi tarvitse tietenkään jakamatonta huomiota, sisaruksena on opittava odottamaan omaa vuoroaan ja antamaan toisellekin periksi mutta ei voi odottaa rajattomia noin pieneltä.

Nelivuotiaat on helppo kiitellä ja valjastaa tärkeiksi apureiksi monessa hommassa, kehua siitä miten ihanaa on kun on tuollainen veli/sisko auttamassa, miten tästäkään hommasta ei tulisi mitään ilman häntä, näytähän mallia pikkusisarelle kun hän ei vielä osaa tällaisia isompien juttuja jne. jne.

Täytyy myös seurata niitä riskitilanteita (esim. riidat leluista) ja opettaa sille nelivuotiaalle ne keinot, millä niistä voi yrittää selvitä: esim. se, että pikkusisaruksia voi yrittää huijata niin, että vie niille jonkun toisen lelun ja tekee sitten vaihtokaupan siitä riitalelusta, tai tulee sanomaan äidille, jos pienempi esim. rikkoo legoleikit. Vanhempien velvollisuus on olla myös ison sisaruksen tukena: ei pikkusisaruskaan saa vaan pienuudellaan kaikkea tuhoa anteeksi. Omat tärkeät isompien lelut omaan huoneeseen, jonne ei pienempää tarvitse aina päästää jne. Meillä on itsellä 4-v. poika ja kohta vuoden ikäinen pikkuveli ja yhtään vakavaa lyömistä, kaatamista tai puremista ei ole tapahtunut (vielä..... koputtaa puuta).

vastenmielisiä ja luotaantyöntäviä?

Mun nuorempaa lapseen tehoaa palkitseminen paremmin kuin rangaistus.

Ei mulle muuta neuvoa tule mieleen, kuin että olet aina näköetäisyydellä lapsista ja valmiina puuttumaan heti jos jotain meinaa tapahtua. Tai sitten pidät lapset aina erillään, laitat isoveljelle (vai oliko se sisko?) lähestymiskiellon. Ohihan tuo menee ennen pitkää, mutta siihen asti pureminen on saatava jotenkin estettyä.



Ja isomman lapsen itsetuntoa ja ylpeyttä isommuudestaan pitää tietenkin tukea kaikin keinoin ja erityisesti suhteessa pikkusisarukseen. Eli vertaa isompaa positiivisesti pienempään ja anna hänelle tehtäviä, joista pieni ei selviä. Muista myös että jos isompi satuttaa pientä, sen pienen on saatava siitä huomiota. Eli lohduta hirveästi, halittele ja sylittele pitkään. Vasta sitten torut ja rankaiset isompaa. Aresti on hyvä rangaisu, koska silloin esikoinen joutuu eristetyksi eikä saa edes sitä jäähystä tappelun tyydytystä.

tikkauskuntoon ei saa antaa luunappia??!!

Älkää olko ihan hölmöjä.

Jos lapsi tietoisesti satuttaa toista, oli kyseessä huomion haku tai ihan mikä muu syy tahansa on siitä seurattava sellainen sanktio,että lapsi varmasti muistaa sen.

Miksi pienemmän pitää kärsiä tuolla lailla vain ja ainoastaan siksi, että isompi ihan kuin herjalla kokeilee rajoja?

Tyttö oli niin mahdottoman itsepäinen, ettei minkäänlaiset rangaistukset jäähyistä, etuisuuksien karsimiseen tai sylissä pakkoistuttamisiin tehonneet. Kokeilimme pahimmillaan myös +0- +4 asteisella kuistilla jäähyä, kun tunteet olivat neidillä kuumimmillaan. Vaikka kuinka selitimme tytölle, että pois saa tulla kuistilta HETI, kun rauhoittuu, saattoi hän huutaa siellä yhtäsoittoa puolitoista- kokonaiset kaksi tuntia. Lapsen kylmettymistä peläten emme uskaltaneet ensimmäisen kerran jälkeen yrittää tuntia kauempaa... Tempperamenttista luonteenlaatua ei tasannut etenkään pikkusiskon odotukseen liittyvä jännitys.



Tyttö käänsi kaikki rangaistukset edukseen "No, en mä kyllä karkista niin paljon välitäkkään ja hampaillekin se on pahasta" Oli aito vastaus karkkipäiväkieltoon. Tv- kielto sai aikaiseksi iloisemmin leluillaan ja kavereiden kanssa leikkivän tytön, mutta ei poistanut rangaistukseen johtanutta käytöstä.



Neljävuotias on jo sen ikäinen, että rauhoittuneena ymmärtää puhetta ja asioista voidaan keskustella ja toimintatavat sopia etukäteen. kyllä meilläkin nyt 6-vuotias keskimmäinen on jo yhteistyökykyisempi ja rangaistuksetkin tehoavat. Samoja ratkaisumalleja meillä edelleen sovelletaan ikäkausi huomioiden, kuin tähänkin asti. Eivät nuo rangaistuskeinot heti tulosta tuotakaan. Vaikka aikuisesta tuntuukin yleensä ristiriitatilanteessa, että taas hakkaa päätään samaan petäjään, niin kyllä sieltä vuosien mittaan tulosta tulee ja lapsesta kasvaa ihan ihminen.



TSEMPPIÄ!