Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ostettiinko sinulle aina lapsena kasvuvaraa, eli vaatteet ja etenkin kengät valtavan isoina?
03.09.2025 |
En vieläkään käsitä miksi äitini osti minulle vaatteisiin aina kasvuvaraa. Tai sitä sanaa hän käytti. Oikeasti se tarkoitti sitä, että kengissä oli yli kaksi senttiä tyhjää tilaa pituudessa liikaa. Oli todella vaikea kävellä ja huono jaloille. Farkut piti aina kääntää lahkeista hakaneuloissa sinne sisällä liika pituus, sillä farkut oli 10 cm liian pitkät. Ja tietenkin vaatteet kuluu käytössä, niin aina nämä kengät ja vaatteet ehti kulua rikki ennen kuin ne olisi olleen lähellekään sopivat. Ja taas kaupoille ostamaan sitä kasvuvaraa. Me ei edes oltu köyhiä vaan normaalituloisia, hyvätuloisia jopa. Oliko tuo joku perinne 80-90 -luvulla? Olen siis syntynyt 1980.
Kommentit (61)
Kasarilla ja ysärillä riitti usein, että oli käytännölliset vaatteet päällä. Vaatteet eivät olleet statussymboli.
Nykyisin jo aika pikkuset kulkee tarkkaan valitussa vaatetuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-luvulla kyllä, mutta ei noin tolkuttomasti. Materiaali oli parempaa, joten ehdittiin kasvaa oikeaan kokoon ja nuoremmat saivat pieneksi jääneet.
Meillä ostettiin myös sellaiset, että oli kasvunvaraa, mutta ei mitään epänormaalin isoja. Sillä tavalla vähän reilut.
Ja arvatkaa miten tyhmältä näytti, kun 10-vuotias tyttö kulki neljä numeroa liian isoissa farkuissa ja neljä numeroa liian isossa collegessa. Vaatteet siis käytännössä roikkui hassusti päällä. En tajua. Aina niitä siis sovitettiin siellä kaupassa päälle ja äiti katsoi, että onko riittävästi kasvuvaraa. Ei siis sovitettu, että olisiko nämä sopivat ja ostettu sen perusteella, vaan piti sovittaa päälle, että äiti sai ostaa varmasti liian isot. Ap
Ap. Mihin tarvitset tätä tietoa... tilastoa.. 🤭🤭🤭🤭🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ja ysärillä riitti usein, että oli käytännölliset vaatteet päällä. Vaatteet eivät olleet statussymboli.
Nykyisin jo aika pikkuset kulkee tarkkaan valitussa vaatetuksessa.
No ne aivan liian isot mitä minulle ostettiin ns. kasvuvaran merkeissä ei kyllä olleet mitenkään käytännöllisiä päällä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mihin tarvitset tätä tietoa... tilastoa.. 🤭🤭🤭🤭🤭
En etsi tilastoa enkä tietoa. Vaan etsin vertaistukea ja saman kokeneiden ajatuksia aiheesta. Lähes 100 % lukijoista tajusi sen aloituksestani. Outoa, jos sinä et. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatteiden ja kenkien suhteen ei ostettu kasvuvaraa, mutta luistimet ja sukset ostettiin vääränkokoisena. Ja sitten ihmeteltiin kun talviliikunta ei kiinnosta. Hiihtäminen oli hirveää kun suksien pohja jalan alla ei osunut maahan. Olin siis aivan liian kevyt niihin suksiin.
Ei ostettu, äiti ompeli vaatteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman pojat potki tarralenkkarit hajalle kuukaudessa, ei mitään kasvuvaroja.
Kyllä tuo "kasvunvara" on ihan tuttu sana ja sitä käytettiin kotona, mutta en silti muista, että vaatteissa tai kengissä sitä olisi niin paljon ollut, että olisi ollut hankala käyttää tai liikkua.
Urheiluvälineissä tuon silti tunnistan. Minulla on vuosia vanhempia isoveljiä ja jouduin aina esim. hiihtämään heidän vanhoilla suksillaan. Monot olivat joskus useita numeroja liian isot, sauvoista taas arvottiin jostain varastonperältä ne, jotka olivat vähiten liian lyhyet / liian pitkät. Voin sanoa, ettei tullut minusta liikunnanharrastajaa eikä varsinkaan hiihtäjää. Olikin aikamoinen kokemus aikuisena ostaa itselleen ensimmäiset kunnolliset, sopivat, oikeankokoiset välineet ja ymmärtää, että tämähän onkin aika kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ja ysärillä riitti usein, että oli käytännölliset vaatteet päällä. Vaatteet eivät olleet statussymboli.
Nykyisin jo aika pikkuset kulkee tarkkaan valitussa vaatetuksessa.
Kyllä jo 70-luvulla koulussa pidettiin merkkivaatteita ja jotkut kävivät ostamassa muodikkainta Helsingistä. Tytöt meikkasivat kouluun, varsinkin lukiolaiset. Kävin ns. oppikoulua.
Vierailija kirjoitti:
Oman pojat potki tarralenkkarit hajalle kuukaudessa, ei mitään kasvuvaroja.
Aloituksessa taidettiin kysyä sinun omasta lapsuudestasi. Ei sinun lapsistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ostettu. elin lapsuuteni 70/80-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ja ysärillä riitti usein, että oli käytännölliset vaatteet päällä. Vaatteet eivät olleet statussymboli.
Nykyisin jo aika pikkuset kulkee tarkkaan valitussa vaatetuksessa.
Ainakin meidän koulussa jo 80-luvun lopussa ala-asteella piti kaikilla olla Levikset jalassa. Mielellään leviksen paitakin ja oli muitakin tuollaisia merkkivaatteita mitä piti olla, mutta Levis oli ykkönen. Ja sitten piti olla sellainen amerikkalaistyylinen takki, joita jenkeissä silloin yliopistoissa käyttivät, ainakin leffoissa. Se, jolla ei ollut Leviksiä jalassa joutui kiusatuksi. Jo kolmannella luokalla.
En muista sellaista. Lenkkareissa oli kasvunvaraa.
Jalan kasvettua käytin teininä kokoa 39 ja vanhempana aikuisena sitten 38. Nyt kävisi taas 38,5 tai isompi.
Ehkä äitisi yritti ostaa kasvunvaraa mutta halpojen vaatteiden laatu oli liian huono? Tai äiti tulkitsi sopivan koon isommaksi, ettet olisi kasvanut yli. Voiko olla äidin traumoja?
Nykyään pienten lasten vaatteissa voi olla 6 cm kasvunvaraa. Vaikka ostaisi "oikeaa kokoa", osa vaatteista voi sopia vasta puoli vuotta myöhemmin. Kevätvaatteissa OK mutta kuka tarvitsee talvihaalarin kesällä tai alkusyksyllä?
Kaikissa merkeissä ja malleissa tuota ei ole.
En muista tuota, mutta häpesin pienestä asti sitä, että minulle ostettiin aina mahdollisimman halpaa ja mahdollisimman vähän. Joku halpakaupan alennuskorista kaivettu usein karmean värinen collegepaita oli päällä joka päivä kun muita ei ollut, minua kiusattiinkin usein vaatteiden takia. En myöskään saanut koskaan farkkuja vaan jotkut kangashousut, jotka eivät millään käyneet yhteen yläosan kanssa ja kenkiä pelkät lenkkarit, joista sain kerran haukut koulun juhlassa esiintyessäni sen jälkeen kun olin jo itse kotona äidin kanssa riidellyt lähtiessä, miten hävetti kun ei ollut kunnon kenkiä ja vaatteita. Tämän kaiken seurauksena olen aikuisena ostanut aina liikaa vaatteita, että olisi joka tilanteeseen sopivaa eikä tarvitsisi tuntea huonommuutta. Saman aikakauden lapsia minäkin.
Mullakin on jäänyt lapsuudesta erikoinen tunnemuisto, että minulla oli jotenkin huonompia ja rumempia vaatteita kuin muilla. Muut tytöt oli nätimmin puettuja ja heillä oli enemmän vaatteita. Tämä on vaikuttanut kyllä itsetuntooni. Minulle äiti ompeli jonkin verran vaatteita itse, enkä todellakaan saanut mitään merkkivaatteita, oltiin hyvin hintatietoisia.
Toisaalta, kun katselen vanhoja luokkakuvia, niin aivan samanlaisia collegepaitoja ja verkkareita sitä näyttää kaikilla olevan. En ollut mitenkään silmiin pistävän huonosti puettu, vaikka sellainen tunne itselläni oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ja ysärillä riitti usein, että oli käytännölliset vaatteet päällä. Vaatteet eivät olleet statussymboli.
Nykyisin jo aika pikkuset kulkee tarkkaan valitussa vaatetuksessa.
Ainakin meidän koulussa jo 80-luvun lopussa ala-asteella piti kaikilla olla Levikset jalassa. Mielellään leviksen paitakin ja oli muitakin tuollaisia merkkivaatteita mitä piti olla, mutta Levis oli ykkönen. Ja sitten piti olla sellainen amerikkalaistyylinen takki, joita jenkeissä silloin yliopistoissa käyttivät, ainakin leffoissa. Se, jolla ei ollut Leviksiä jalassa joutui kiusatuksi. Jo kolmannella luokalla.
80 luvulla ala-asteella Levikset???
Alue: Aihe vapaa
Saan ihottumaa koko sanasta.
En pidä vaateostoksista, edes nyt aikuisena, tosin se taitaa olla ongelmistani pienin :(