Harrastaako kukaan nettitreffejä? Voitteko kertoa minulle...

Kyllä nettitreffit ovat ihan hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Samat ihmiset siellä pyörivät kuin harrastuksissa, työpaikoilla tai baareissakin. Hulluilta ja stalkkereilta välttyy suhtautumalla uusiin tuttavuuksiin terveellä varauksella ja olematta liian sinisilmäinen ihmisten suhteen. Tapaamiset kannattaa aina järjestää yleiselle paikalle. Hyviä seuranhakupalstoja löytyy esimerkiksi täältä: http://www.seuranhaku.net/nettitreffit/

nettitreffeistä kaukana. Jokunen helmi sieltä saattaa löytyäkin, mutta suurimmilta osin jotain ihan muuta.

- eronneet epätoivoiset, jotka pelkää yksin olemista niin paljon että kun vaimo lähti eilen tai ehkä lähtee huomenna niin nyt on pakko löytää joku vaan äkkiä luokseen asumaan.



- peräkammarinpojat, jotka ei oo ikinä naista livenä tavanneet, saati harrastaneet seksiä yms



- varatut vonkaajat



Siitä jos löydät omasi niin ole hyvä vaan!

kun nettitreffaily yleistyi oli monessa paikassa ohjeita, jotka näemmä nykyään ovat monilta unohtuineita. Eivät mielestäni turhia varotoimia nykypäivän treffailijoillekaan, eikä niistä mitään haittaakaan ole.



- Sovi tapaaminen julkiselle paikalle, josta on helppo poistua, esim. kahvila

- Älä anna oikeita henkilötietojasi, puhelinnumeroa tms.

- Saavu paikalle julkisilla (=sinua ei voida jäljittää rekisterinumerosi perusteella)



Jos haluat jättää tapaamisen ensimmäiseen kertaan, ei treffikumppani tiedä kuka olet eikä saa sitä selville, jos sattuisikin olemaan stalkkeri.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2012 klo 16:12"]

monet treffit olen sopinut luokseni.
Tehnyt ruokaa ja ollaan syöty ja joiden kanssa maisteltu vähän viiniä.
samaa mieltä. Naiset haluavat munaa!! Tai sitten ei. Kumoikin on hyväksyttävä
Enpä tiedä miksi pitäisi muuta varoa, turhaa.

[/quote]

monet treffit olen sopinut luokseni.

Tehnyt ruokaa ja ollaan syöty ja joiden kanssa maisteltu vähän viiniä.



Enpä tiedä miksi pitäisi muuta varoa, turhaa.

on se, että ei ala muodostamaan liian pitkälle vietyjä haavekuvia siitä toisesta osapuolesta. Esim. nettimies on kivassa ammatissa, kertoo harrastavansa juoksua ja kuuntelee samaa musiikkia kuin sinä. Alat jo haaveilla kuinka esittelet hänet perheellesi, kuinka lenkkeilette yhdessä, kuinka kuuntelette musiikkia yhdessä jne. Sitten kun tapaatte, huomaatkin, että ajattelette jostain asioista eri tavalla tai tyyppi ei muuten sytytä. Tai että mies juokseekin puolen tunnin lenkkejä ja sinä treenaatkin maratonia varten.



Netissä saa kyllä perustiedot ihan hyvin, mutta ne toimivat viitteinä vasta sille tilanteelle, kun tapaa.

Tapasin n. 8 miestä ennen kuin kohdalleni osui se helmi. En tosin yhtä aikaa, mutta aika nopeasti huomaa kun tapaa livenä että toimiiko. Ja olen nr. 13 samaa mieltä, jotkut luovat itsestään liian positiivisen kuvan. Meillä nyt sit vaan kolahti, huumori ja arvot ovat niin lähellä kuin olla ja voi. Eikä ole ikinä tylsää, aika vaan lentää kun ollaan yhdessä. Jopa se eka tapaaminen kesti 4 tuntia kun kumpikaan ei halunnut mennä kotiin. Eli onnea ja menestystä. Ehkä se

että juuri viime yönä näin painajaisunta, että olin yksinhuoltaja ja mietin mistä löytäisin itselleni puolison. Ajattelin unessa ihan kauhuissani että ei kai vaan tarvitse mennä nettitreffeille.



Viime kerrasta on 12 vuotta aikaa joten eiköhän tuo kerro kaiken. Pientä traumaa :-D

saattaahan sieltä löytää puolison mutta melkoista hakuammuntaa se on.

monet treffit olen sopinut luokseni.

Tehnyt ruokaa ja ollaan syöty ja joiden kanssa maisteltu vähän viiniä.

Enpä tiedä miksi pitäisi muuta varoa, turhaa.

joten ei tulisi mieleenkään.

Miehenä en ole edes tullut ajatelleeksi, etten uskaltaisi tavata mukavan oloista naista livenäkin lyhyen kirjoittelun jälkeen. Pääasiassa naiset ovat olleet sellaisia kuin ovat antaneet ymmärtää. Mitään suuria pettymyksiä ei ole tullut vastaan. Aina ei toki voi kemiat täysin kohdata. Kaikkien, jotka ovat kiinnostuneet kokeilemaan nettitreffejä, kannattaa vilkaista tätä sivustoa. http://www.treffipalstat.com/nettitreffit/

Ihmisiä esim kaupassa. Kun tapaat baarissa jonkun ihmisen ja sovit treffit hänen kanssaan eikö se voi olla ihan minkälainen hullu tahansa?



Eli ihan hyvin uskalan sopia treffit. Menemme usein kahville jonnekin kshvioon tms. Jos tuntuu ettei tyyppi olekaan sellainen kun haluaa niin sitten kiittäänsurasta ja sillä selvä. Jos taas kiinnostaa niin menee sitten uudestaan treffeille jne.

Mun piti aikanaan käydä harjoittelutreffeillä, ajattelin että pitää kokeilla ensin tyypin kanssa, josta ei ole pelkoa, että törmää toiste vaikka kivalta tuntuikin. En ollut aiemmin treffeille asti nimittäin uskaltanut.

Ollaan kohta vuosi olla naimisissa. Suosittelen nettitreffejä ihan kaikille.

On mennä "ravintola"an "tanssimaan".

Aamulla sitten herätessädi unelmien prinssisi makaa paskat housussa oksennellen vieressäsi.

Aina treffeille mentäessä kannattaa olla hieman valppaana mitä tuleman pitää. Nettitreffit ovat yksi keino tutustua ihmiseen pelkän typoografian mukaan, mutta ei kuitenkaan näe ihmisen todellista luonnetta/persoonaa. Naaman ilmeet kuitenkin kertovat enemmän kuin hienosti kirjoitettu teksti jossain viestipalstalla. Miten tarkkaan ihmiset sitten katsovat viestittelijän oikeinkirjoitusta ja asettelua? Nettitreffailun lisäksi on myös olemassa näppärä tekstaritreffit vaihtoehto. http://treffipalvelut.fi/treffit/

[quote author="Vierailija" time="02.09.2011 klo 17:27"]

Miten uskallatte mennä tapaamaan jotakin täysin tuntematonta ihmistä? Eikö pelota että se toinen voi olla ihan muuta kuin antaa netissä itsestään ymmärtää?
Haluaisko joku kertoa kokemuksiaan nettitreffeistä, minua kiinnostaisi kuulla?

[/quote]

Mulla on takana kymmeniä nettitreffejä ja sellaisesta löysin yhden kesäkollin aikanaan ja nykyisen mieheni.

Tuossa pitää vaan muistaa pitää järki kädessä, pitää yksityinen, se oikea sähköpostiosoitekin, omana tietona pitkään ja jos ja kun tapaa, niin ensimmäinen tapaaminen aina julkiselle paikalle jossa se myös päättyy.

Yleensä ne kipeimmät tyypit karsiutuu jo viestittelyvaiheessa aika hyvin. 

Mutta mä sain kyllä monta hyvääkin tuttavaa tuolla tavalla, jos kävin 40 nettitreffillä niin niistä edes suutelin n. kymmentä. Sellaista se on, joskus ei itsellä nappaa, joskus ei miehellä nappaa. Usein miehetkin kaipasivat lähinnä uutta keskustelukumppania ja hyvää oloa (huom. ilman seksiä.)

http://deittipalstat.com/

Tuolta löytyy hyvä lista tarjolla olevista deittipalstoista!

mutta se riski on vain otettava. Kai niistä viesteistä jo vähän saa vinkkiä millainen tyyppi on kyseessä tai voi vaihtaa puhelinnrot ja jutella ennen tapaamista. Varmuuden vuoksi sitten sopii treffit julkiselle paikalle, ei siis todellakaan esim. kummankaan kotiin!

kun löysin jo vuosia sitten sitä kautta mieheni.

Kävin n.12 miehen kans treffeillä. Halusin aina nähdä kuvan ennen tapaamista, kyselin ne tärkeimmät jutut etukäteen, vaihdoin puh.nron. salaiseksi, ettei osoite selviä, tapasimme julkisilla paikoilla... Kyllä osa miehistä oli sellasia, etten halunnut uudestaan nähdä, mutta kolmen kanssa tapasin useammin ja sitten kun huomasin että yhden kans kemiat kävi yhteen ja kaikki muukin, niin se oli siinä. Kerroin niille kahdelle muulle, etten halua enää tavata, koska olen ihastunut toiseen. Minusta ihan reilua, koska en antanut ymmärtää mitään, kävimme vain treffeillä.

Sen deitin kanssa olenkin nyt heilastellut 11 vuotta :)

Ei mua kyllä mitenkään pelottanut etukäteen. Ajattelin vaan että eihän se mitään ota jos ei annakaan. Julkisella paikalla nähtiin.