Lue keskustelun säännöt.
Kauanko ystävän pitämättömiä lupauksia täytyy jaksaa hyväksyä?
02.09.2025 |
Olemme olleet kavereita jo kauan, reilut 20 vuotta opiskeluajoista lähtien. Ystävällä on ollut meneillään eroprosessi useamman vuoden ajan, erokin tapahtunut itsessään jo hyvän aikaa sitten. Se on ollut hänelle kova paikka ja olen yrittänyt olla tukena ja hän tietää, että olen ns. aina tukena, jos tarvii kuuntelijaa tms. Yhteydenoton päässä.
Ymmärrän, että ero on ottanut lujille saman kokeneena. Olen yrittänyt jakaa kokemusta oman kokemuksenikin näkökulmasta. Ehdottaa näkemisiä ja pyytänyt kylään. Aina tulee jokin este ja näkeminen peruuntuu. Tai on jotakin muuta, ettei näkeminen käykään. Hän lupaa olla yhteydessä, mutta viikkoihin tai kuukausiin ei kuulu välttämättä mitään. Viimeisimmän kerran hän laittoi viestiä ja aikoi vastailla minulle samaisena iltana, kun muut hommat oli tehtynä. Sitä vastausta ei koskaan kuulunut ja nyt siitäkin on aikaa jo viikkoja.
Kauanko voi vedota mielestänne rankkaan elämäntilanteeseen tms., ettei pidä lupauksiaan eikä vastavuoroisuus toimi ollenkaan yhteydenpidossa? Ja ettei lupauksista huolimatta saa koskaan luvattua vastausta/viestiä? Vai pitäisikö minun jo ymmärtää antaa olla ja luovuttaa? Täytyy myöntää, että ymmärrykseni ei enää tahdo venyä ja olen pahoittanut itsekin mieleni, että hän toistuvasti jättää vastaamatta ja ottamatta yhteyttä lupauksista huolimatta. Ehkä hän on päättänyt, ettei halua enää kaveerata kanssani.
Miten toimisitte tilanteessa? Itse olen päättänyt, etten enää yhteyttä aio ottaa. Pallo on nyt kaverilla ja jos ei hänestä mitään kuulu, niin asia on selvä.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Sä olet jo tosi kauan pahoittanut mieltäsi peruutuksista ja muusta. Tuen päätöstäsi. Älä ota enää yhteyttä.
Mietin vain edelleen, että mistä tämä johtuu. En ymmärrä mitään syytä ainakaan niin, että olisin tehnyt hänelle jotain sellaista, ettei hän haluaisi olla enää kaveri. Päinvastoin ajattelen, että olen koittanut tulla häntä kaikin tavoin vastaan. Mutta ehkä hän ei sitten halua enää ystävyyttäni ja minun täytyy hyväksyä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet jo tosi kauan pahoittanut mieltäsi peruutuksista ja muusta. Tuen päätöstäsi. Älä ota enää yhteyttä.
Mietin vain edelleen, että mistä tämä johtuu. En ymmärrä mitään syytä ainakaan niin, että olisin tehnyt hänelle jotain sellaista, ettei hän haluaisi olla enää kaveri. Päinvastoin ajattelen, että olen koittanut tulla häntä kaikin tavoin vastaan. Mutta ehkä hän ei sitten halua enää ystävyyttäni ja minun täytyy hyväksyä se.
En tiedä olisiko välttämättä noin. Hän voi olla esimerkiksi masentunut. Silloin aloitekyky on nolla ja kivoihinkin asioihin ryhtyminen tuntuu mahdottoman raskaalta.
Tulee myös mieleen, että onko teillä tapana tehdä jotain virkistävää vai käyttekö läpi eropohdintoja? Ehkä hän ei jaksa enää mitään raskassoutuista märehtimistä.
Mutta voithan pitää paussia ja katsoa kehittyykö asia parempaan suuntaan. Siltoja voi aina rakentaa uudestaan.
Minä siedin vuoden ajan. Ystävä teki törkeitä ohareita, jätti vastaamatta viesteihin ym.
Pahoitteli sitten kerran yhtä ohariaan viestillä. En enää vastannut ja se ystävyys oli siinä. Ei olla sen jälkeen nähty tai oltu yhteydessä. Olin sen vuoden ajan vain joku vara, joka unohdettiin, kun tuli muuta ja oli kai tyytyväinen, kun pääsi eroon. Itselleni oli kova paikka. En tiedä mitä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet jo tosi kauan pahoittanut mieltäsi peruutuksista ja muusta. Tuen päätöstäsi. Älä ota enää yhteyttä.
Mietin vain edelleen, että mistä tämä johtuu. En ymmärrä mitään syytä ainakaan niin, että olisin tehnyt hänelle jotain sellaista, ettei hän haluaisi olla enää kaveri. Päinvastoin ajattelen, että olen koittanut tulla häntä kaikin tavoin vastaan. Mutta ehkä hän ei sitten halua enää ystävyyttäni ja minun täytyy hyväksyä se.
En tiedä olisiko välttämättä noin. Hän voi olla esimerkiksi masentunut. Silloin aloitekyky on nolla ja kivoihinkin asioihin ryhtyminen tuntuu mahdottoman raskaalta.
Tulee myös mieleen, että onko teillä tapana tehdä jotain virkistävää vai käyttekö läpi eropohdintoja? Ehkä hän ei jaksa enää mitään raskassoutuista märehtimistä.
Ajattelisin, että ollaan tehty juuri kaikkea muuta ja nähdessä on päässyt irti hetkeksi eroon liittyvistä asioista ja ajatuksista. Ulkoillaan, kahvitellaan ja jutellaan milloin mistäkin, on yhteinen mielenkiinnon kohde harrastuksena jne. Tottakai välillä olemme jutelleet erostakin, mutta emme pääsääntöisesti vatvo niitä asioita. Juttelemme paljon ja henkeviäkin.
Olen ihan samalla tavalla eron aikanani läpi käynyt ja hänen kanssaan tuntoja silloin keskustellut. Hän ottanut niitä avoimesti esille ja puheeksi. Minun uskoi pääsevän erosta hyvin ylitse, eikä sitä noteerattu ollenkaan samalla tavalla. Nyt tuntuu, että ero on mullistanut hänen elämäänsä jo pitkään ja sen varjolla ja hänen ehdoilla on menty yhtä kauan. Lupauksia ei tarvi pitää, näkemiselle ei löydy sopivaa aikaa ja luvatut yhteydenotot ohitetaan toistuvasti. Oletuksena kai, että ymmärrän ihan loputtomasti kaikkea tuota. Viimeisimmän ohikkaan jälkeen mittani kuitenkin tuli täyteen. Hän lupasi olla yhteydessä myöhemmin samana iltana ja että suunnitellaan näkemistä viimein. Yhteydenottoa ei koskaan kuulunut. Ei pahoittelua asiasta ja nyt viikkojen jälkeenkään yhteydenottoa ei ole kuulunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet jo tosi kauan pahoittanut mieltäsi peruutuksista ja muusta. Tuen päätöstäsi. Älä ota enää yhteyttä.
Mietin vain edelleen, että mistä tämä johtuu. En ymmärrä mitään syytä ainakaan niin, että olisin tehnyt hänelle jotain sellaista, ettei hän haluaisi olla enää kaveri. Päinvastoin ajattelen, että olen koittanut tulla häntä kaikin tavoin vastaan. Mutta ehkä hän ei sitten halua enää ystävyyttäni ja minun täytyy hyväksyä se.
En tiedä olisiko välttämättä noin. Hän voi olla esimerkiksi masentunut. Silloin aloitekyky on nolla ja kivoihinkin asioihin ryhtyminen tuntuu mahdottoman raskaalta.
Tulee myös mieleen, että onko teillä tapana tehdä jotain virkistävää vai käyttekö läpi eropohdintoja? Ehkä hän ei jak
Ajattelisin, että ollaan tehty juuri kaikkea muuta ja nähdessä on päässyt irti hetkeksi eroon liittyvistä asioista ja ajatuksista. Ulkoillaan, kahvitellaan ja jutellaan milloin mistäkin, on yhteinen mielenkiinnon kohde harrastuksena jne. Tottakai välillä olemme jutelleet erostakin, mutta emme pääsääntöisesti vatvo niitä asioita. Juttelemme paljon ja henkeviäkin.
Olen ihan samalla tavalla eron aikanani läpi käynyt ja hänen kanssaan tuntoja silloin keskustellut. Hän ottanut niitä avoimesti esille ja puheeksi. Minun uskoi pääsevän erosta hyvin ylitse, eikä sitä noteerattu ollenkaan samalla tavalla. Nyt tuntuu, että ero on mullistanut hänen elämäänsä jo pitkään ja sen varjolla ja hänen ehdoilla on menty yhtä kauan. Lupauksia ei tarvi pitää, näkemiselle ei löydy sopivaa aikaa ja luvatut yhteydenotot ohitetaan toistuvasti. Oletuksena kai, että ymmärrän ihan loputtomasti kaikkea tuota. Viimeisimmän ohikkaan jälkeen mittani kuitenkin tuli täyteen. Hän lupasi olla yhteydessä myöhemmin samana iltana ja että suunnitellaan näkemistä viimein. Yhteydenottoa ei koskaan kuulunut. Ei pahoittelua asiasta ja nyt viikkojen jälkeenkään yhteydenottoa ei ole kuulunut.
No mutta, sinähän sen sanoit: Mittasi on tullut täyteen. Eikä ystäväsi ole tehnyt asialle mitään.
Ei tämä varmaan tästä muutu, eikä kukaan voi ystäväsi puolesta kertoa mitä hän tuumii tai aikoo.
Jätä tämä taakse ja siirry uusiin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet jo tosi kauan pahoittanut mieltäsi peruutuksista ja muusta. Tuen päätöstäsi. Älä ota enää yhteyttä.
Mietin vain edelleen, että mistä tämä johtuu. En ymmärrä mitään syytä ainakaan niin, että olisin tehnyt hänelle jotain sellaista, ettei hän haluaisi olla enää kaveri. Päinvastoin ajattelen, että olen koittanut tulla häntä kaikin tavoin vastaan. Mutta ehkä hän ei sitten halua enää ystävyyttäni ja minun täytyy hyväksyä se.
En tiedä olisiko välttämättä noin. Hän voi olla esimerkiksi masentunut. Silloin aloitekyky on nolla ja kivoihinkin asioihin ryhtyminen tuntuu mahdottoman raskaalta.
Tulee myös mieleen, että onko teillä tapana tehdä jotain virkistävää vai käyttekö läpi eropohdintoja? Ehkä hän ei jaksa enää mitään raskassoutuista märehtimistä.
Jaa, olen huomannut että nämä tämmöiset ihmiset jaksavat tehdä niitä kivoja juttuja muiden kanssa. Mun kohdalla peruu edellisenä päivänä tai pahimmillaan aamulla, kun sinä päivänä pitäis nähdä. Surkeaa. Ei mitään käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet jo tosi kauan pahoittanut mieltäsi peruutuksista ja muusta. Tuen päätöstäsi. Älä ota enää yhteyttä.
Mietin vain edelleen, että mistä tämä johtuu. En ymmärrä mitään syytä ainakaan niin, että olisin tehnyt hänelle jotain sellaista, ettei hän haluaisi olla enää kaveri. Päinvastoin ajattelen, että olen koittanut tulla häntä kaikin tavoin vastaan. Mutta ehkä hän ei sitten halua enää ystävyyttäni ja minun täytyy hyväksyä se.
En tiedä olisiko välttämättä noin. Hän voi olla esimerkiksi masentunut. Silloin aloitekyky on nolla ja kivoihinkin asioihin ryhtyminen tuntuu mahdottoman raskaalta.
Tulee myös mieleen, että onko teillä tapana tehdä jotain virkistävää vai käyttekö läpi eropohdintoja? Ehkä hän ei jak
Tämä ei ollut Ap:n kommentti. En ole kokenut samanlaista kenenkään muun kanssa. Ainoastaan tämän ja hankala on ymmärtää. Luulin, että välillämme vallitsi luottamus ja hyvä kaveruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne eikä siihen taida mitään yksinkertaista ratkaisua olla. Minusta kuulostaa siltä, että olet jo yrittänyt paljon ja monesti. Jos ja kun tuo aiheuttaa sinulle lähinnä pahaa mieltä, antaisin olla. Mitään lopullista "ei sitten olla enää ikinä kavereita" ei tarvitse tehdä. Ehkä ystävä ottaa yhteyttä itse sitten joskus, kun asiat on paremmin. Ehkä ei, mutta ei sitä kyllä tarvitse päätään tiiliseinään hakata ihan tieten tahtoen.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne eikä siihen taida mitään yksinkertaista ratkaisua olla. Minusta kuulostaa siltä, että olet jo yrittänyt paljon ja monesti. Jos ja kun tuo aiheuttaa sinulle lähinnä pahaa mieltä, antaisin olla. Mitään lopullista "ei sitten olla enää ikinä kavereita" ei tarvitse tehdä. Ehkä ystävä ottaa yhteyttä itse sitten joskus, kun asiat on paremmin. Ehkä ei, mutta ei sitä kyllä tarvitse päätään tiiliseinään hakata ihan tieten tahtoen.
Näinhän se on. Jospa hänestä kuuluu vielä joskus... Tai sitten en. Ja jää ikuiseksi mysteeriksi minulle, että miksi kaikki meni niinkuin meni.
Itse anna nyt olla itseäni säästääkseni. Tottahan tällaisesta tulee paha mieli, kun kerta toisensa jälkeen tehdään oharit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä johtuvat 95% siitä toisesta ihmisestä itsestään ja hänen omasta elämäntilanteestaan/mielestään ei sinusta. Eli mitään et voi tehdä, mutta älä suotta syllisty koska ei johdu edes sinusta.
Monet ihmiset ovat kummallisia. Jotkut eivät osaa olla ystäviä tai eivät ainakaan kovinkaan vastavuoroisia - ovat enemmän ottajia kuin antajia. Vaikeassa tilanteessa olevaa ystävää pitää auttaa ja tukea, mutta omakin jaksaminen pitää ottaa huomioon - liian kiltti ja ymmärtäväinen ei pidä olla tai päätyy kynnysmatoksi.
Minulla on itselläni parikin kokemusta siitä, että hyväksi ystäväksi luulemani ihminen osoittautui kaikeksi muuksi. Sellainen satuttaa. Mutta ajan mittaan siitä toipuu, vaikka nuo kokemukset ovat tainneet jättää minuun pelon siitä, että ne vielä toistuvat joidenkin muiden kanssa. En enää osaa luottaa ystävyyden säilymiseen samalla tavalla kuin nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan kyllä viesteihin, mutta mun tapaaaminen ei kyllä helposti onnistu. Väsähtelen helposti joten en sovi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kyllä viesteihin, mutta mun tapaaaminen ei kyllä helposti onnistu. Väsähtelen helposti joten en sovi mitään.
Tämäkin olisi ok. Voihan sitä sanoa ihan suoraan, että nyt ei ole jaksamista näkemiselle tms. Tyhjät lupaukset ja valehteleminen tuntuvat paljon pahemmalta. Jaksamattomuuden ymmärtää.
Sä olet jo tosi kauan pahoittanut mieltäsi peruutuksista ja muusta. Tuen päätöstäsi. Älä ota enää yhteyttä.