Lue keskustelun säännöt.
Olisiko väärin soittaa salaa lapsen kampaalle
17.08.2011 |
ja käskeä leikkaamaan pari senttiä. Tyttö kun haluaisi vai hiukan rikkoa latvojen linjaa, mutta ei lyhentää. Ei ole käynyt vuoteen kampaajalla. Kyseessä 5-luokkalainen. Olisiko väärin?
Kommentit (9)
mutsi melkein itki kun 20-vuotiaana leikkasin pitkät hiukseni. Ei puhettakaan että olisi saanut hiuksia leikata.
On varmaan edelleen traumatisoitunut tuosta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso tyttö jo, anna itse päättää tukastaan, ainakin tuollasessa asiassa.
Meillä 5v haluaisi otsiksen, koska minäkin leikkasin sellaisen, pitkä ja paksu tukka, jota olen kasvattanut vauvasta saakka. Mutta enpä viitsi kieltää, kasvaahan se takaksin. Silti toivon, että unohtaisi asian.
Täytyy sinun pystyä puhumaan lapsesi kanssa moisesta.
Ja kuinka kamalan tärkeätä on jyrätä lapsen tahto tuossa ulkonäköasiassa, jossa hän voisi olla omaa mieltään? Kyse ei ole kuitenkaan kulmalävistyksen ottamisesta, kasvojen tatuoinnista tai irokeesista.
Eikö siis hiuksia ole leikattu vuoteen? Ja nyt sitten huolestuit? Eiköhän kampaaja leikkaa pari senttiä ihan pyytämättä, jos näkee että latvat ovat huonossa kunnossa.
jos et pysty lapselle perustelemaan, miksi hiuksia pitää myös lyhentää, sille ehkä ei olekaan mitään järkevää syytä. Ja jos sellaista ei ole, sulla ei ole oikeutta sanella lapsen ruumiista tuollaista asiaa. Vanhempien oikeudet perustuvat vain siihen, että niitä käytetään järkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jessus mikä idiootti! Anna tyttösi pitää hiuksensa niin kuin ne on. Todennäköisesti kampaaja vaan pitäisi sua hölmönä jos sille lähtisit soittamaan. Miksi ihmeessä tyttösi ei saisi päättää itse hiustensa mallia. Hänen päänsä se on, ei sun. Ja vaikka hiusmalli voisi susta näyttää hölmöltä, ei se sitä ole 5-luokkalaisen silmissä.
Liikaa jos äitinä lähdet puuttumaan tyttösi ulkonäköön, et sillä saa aikaan kuin vain hallaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan helposti pystyy latvojen leikkaamisen perustelemaan hiusten hyvinvoinnilla ja jos perustelu ei uppoa, sitten vaan määrätään. Kampaajakin varmaan on kanssasi ihan samaa mieltä.
Tietysti tuon ikäinen saa itse jo päättää hiusten pituuden ja mallin.
Mun oma äitini ei antanut mun kasvattaa pitkää tukkaa lapsena. Jo alle kouluikäisenä haaveilin pitkästä tukasta. Sidoin aina mummolassa pitkän ohuen huivin päähäni ja leikin, että mulla ois ollut pitkä tukka, mutta niin vaan aina mulle leikattiin tosi lyhyt tukka. Hiukset oli siis todella lyhyet, korvan kohdalta jäi korvan yläreunaan ja lyhyehkö otsis. Niska kuten pojilla. Tarhakuvissa mun pärstä oikein pompahtaa kuvista, kun olen ainoa tyttö jolla ei ole edes polkkapituista tukkaa. Äitin aina perusteli tätä lyhyttä mallia sillä, että mulla on ohuet hiukset ja pitkät hiukset oisi vaan takussa...no jaa. Nää sanat kaikuu vieläkin mun korvissa ihan selvästi, vaikka olen ollut tosi pieni lapsi silloin. Taistelua jatkui jonnekin ala-asteen viimeisille luokille, kunnes protestoin ja lakkasin käymästä kampaajalla kokonaan. Hitto että oli kaamea ilmestys seiskalle mentäessä, mutta silloin pääasia oli järkyttää äitiä :)
Summasummarum, nyt kun itselläni on pieni tyttö, annan hänen päättää itse hiuksistaan, kunhan ne ovat siistit. Tyttö pitää pitkistä hiuksistaan ja itse näen mielelläni sen vaivan, että yhdessä harjaamme ja hoidamme hänen kauniita hiuksiaan. Eipä tarvii taistella.