Paluumuuttajien ongelma

Useimmilla palaajilla on sama tarina, eivät ole pärjänneet maailmalla ja tulevat takaisin Suomeen turvaverkkojen ja sosiaalietuuksien ääreen. Siinä onkin sitten mukava haukkua miten kamala maa Suomi onkaan, eikä ollut edes torvisoittokuntaa tai vastaanottokomiteaa ihastelemassa kun luuseri palaa Singaporesta

Asuin itse ulkomailla kymmenisen vuotta ja olihan se toki erikoista palata kun suomalaisten sulkeutuneisuuden huomasi saman tien. Kukaan ei tervehdi kadulla, päinvastoin ihmiset kääntävät päänsä pois eikä edes pieniä taaperoita huomioida. Mutta siihen tottuu nopeasti, silti se välillä harmittaa, koska tässä kylmässä ja pimeässä maassa tarvittaisiin enemmän kohteliaisuutta ja hymyjä kanssaihmisille.

Se kyllä huvittaa kuinka ulkomailla asuvat tai asuneet tarinoivat ja raportoivat suu vaahdossa ikäänkuin olisivat jotain tutkimusmatkailijoita, löytöretkeilijöitä ja oman elämänsä Kristoffer Kolumbuksia tai Vasco da Gamoja jotka sitten kertovat seikkailuistaan ja uusista maailmoista tavallisille pulliaisille jotka eivät ole nähneet kuin oman savupirttinsä seinät. Kuuntelen joskus näitä juttuja huvittuneena enkä viitsi edes kommentoida

Suomessa kasvaneet sulkeutuneet ihmiset jotka eivät ole nähneet maailmaa eivät voi ymmärtää millaista on kun ihmiset tervehtivät toisiaan luontevasti ja vaihtavat pari sanaa ohimennen. Ei se vaadi mitään ekstra efforttia jos siihen on tottunut ja kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla palaajilla on sama tarina, eivät ole pärjänneet maailmalla ja tulevat takaisin Suomeen turvaverkkojen ja sosiaalietuuksien ääreen. Siinä onkin sitten mukava haukkua miten kamala maa Suomi onkaan, eikä ollut edes torvisoittokuntaa tai vastaanottokomiteaa ihastelemassa kun luuseri palaa Singaporesta

Höpöhöpö. Omakin sukulainen asui yli 10 vuotta eräässä hyvin sivistyneeksi katsotussa länsimaassa, mutta pakeni väkivaltasuhteen takia Suomeen. Hän on sanonut, että muutenkin kaikki asiat hoituvat täällä paljon paremmin ja mm. terveydenhoito on edullisempaa. Hän teki töitä siellä ulkomailla ja tekee töitä täällä kotimaassa, hyvällä palkalla.

Paluu Suomeen on varmasti isompi kriisi kuin muutto ulkomaille. Noiden mainittujen ongelmien lisäksi Suomessa ei arvosteta useinkaan ulkomailla hankittua työkokemusta. Ja se, että käy esim. kesäisin Suomessa asuessaan ulkomailla antaa hieman ruusuisen kuvan suomalaisesta sosiaalisesta elämästä. Ja jutussa mainittiin myös alkoholi, suomalainen ei edelleenkään sosialisoi ilman alkoa porukassa. 

Kultuurierot on silmiin pistävimmät juuri muuton jälkeen ja kun elämä asettuu uomiinsa niihin sokeutuu. Been there done that.

Tuosta että nykyään suomalaiset eivät ole sukunsa kanssa tekemisssä olen samaa mieltä. Tuntuu, että ne, joilla on rahaa on mahdollisuus pitää sukuun yhteyttä. Kun on muutettu kauas kotipaikkakunnalta ei niitä sukulaisia voi lähteä noin vain moikkaamaan kun ihmiset asui pienissä asunnoissa - ei tilaa vieraille, ajetaan vanhoilla pienillä autoilla - epämukavaa perhematkailua ja teiden kunto on mitä on - hidasta ajaa Suomessa kun pääväyläylilläkin usein nopeusrajoitus vaihtelee 60-100 kim/h välillä. Ja rahan ja tarjonnankin  puute estää hotelliasumisen Keski-Suomen yläpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla palaajilla on sama tarina, eivät ole pärjänneet maailmalla ja tulevat takaisin Suomeen turvaverkkojen ja sosiaalietuuksien ääreen. Siinä onkin sitten mukava haukkua miten kamala maa Suomi onkaan, eikä ollut edes torvisoittokuntaa tai vastaanottokomiteaa ihastelemassa kun luuseri palaa Singaporesta

Luuseri luuserin tunnistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kasvaneet sulkeutuneet ihmiset jotka eivät ole nähneet maailmaa eivät voi ymmärtää millaista on kun ihmiset tervehtivät toisiaan luontevasti ja vaihtavat pari sanaa ohimennen. Ei se vaadi mitään ekstra efforttia jos siihen on tottunut ja kasvanut.

Suomi ei ole pelkästään jurottajien eteläsuomi.  Kyllä keskemmällä suomea tervehditään ja jutellaan tuntemattomillekkin.