Pelokkaan ja huolestuvan murehtija-äidin vaikutus lapseen?
Mitä tällainen tekee lapselle, onko esimerkkejä?
Kommentit (6)
yrittänyt pienestä pitäen tuputtaa sitä muhunkin.Heh!Minä en murehdi enkä märehdi,jokaselle päivälle oma murheensa =))
äitini pelkää aina pahinta yrittänyt pienestä pitäen tuputtaa sitä muhunkin.Heh!Minä en murehdi enkä märehdi,jokaselle päivälle oma murheensa =))
Äitini on oikein vihainen siitä kun en suostu ajattelemaan kaikkia mahdollisia kauhukuvia, ja paisuttelemaan niitä hänen kanssaan.
'Kun varautuu aina pahimpaan niin ei tule pettymyksiä' on minulle kovin tuttu lause. Sitä äitini aina jaksaa toistella.
Minä taas olen ajatellut, että elämä käy liian raskaaksi jos koko ajan pitää valmistautua johonkin hirveään katastrofiin. Eihän silloin uskalla nauttia mistään. Koko ajan vaan joutuu pelkäämään.
Mieluummin teen niin päin, että murehdin sitä katastrofia sitten jos se tulee, enkä pilaa elämääni murehtimalla etukäteen jotain sellaista mitä todennäköisesti ei koskaan tule tapahtumaan.
äitikin. Meilläkin naapurissa samanlainen perhe.
Alkaa pienestä jo murehtia kaikenlaista ja ahdistuu helposti. Näin ainakin meillä.
- ei osaa sukeltaa 8-vuotiaana
- oli apupyörät 7-vuotiaaksi, muut kiusasivat
- ei kiipeile koskaan
- hyvin epäliikunnallinen muutenkin
Jää paljosta paitsi kun ei lähde mukaan kiipeilemään, uimaan tai oikeastaan minnekään missä tarvitaan rohkeutta.
Ekalla luokalla vetäytyi kaikista leikeistä, eikä uskaltanut mennä mukaan mihinkään ryhmään. Kiusattiin kauheasti, eikä koulu osannut puuttua, koska lapsi ei halunnut mennä mukaan.
Ensi vuonna iltapäiväkerho loppuu, eikä lapsi tule pärjäämään kuuna päivänä iltapäiviä yksin.
Pelkää varjoaankin.
Näin on. Itse pelkäsin lapsena jatkuvasti kaikkea, ja sama piirre etenkin stressaantuneessa tilassa pyrkii pintaan edelleen. On taipumus ajatella aina pahinta mahdollista, ja tulevaisuudesta tulee lähinnä mieleen kaikki pahat ja pelottavat jutut joita voi tapahtua. Uusien asioiden opettelu on ollut hyvin vaikeaa, koska virheen tekeminen on katastrofi (tämä piirre on onneksi kyllä helpottanut). Olen alisuoriutuja, älliä olisi mutta "en mä osaa, en mä pysty" -uskomus pistää alittamaan riman.
Ja ahdistuneisuushäiriöstä psykologi joskus puhui, kun muutaman kerran kävin ahdistustani purkamassa. Mitään diagnoosia ei ole, mutta kyllä sellaista ahdistuneisuushäiriö-tyyppistä oireilua on ajoittain ollut. Ja stressinhallintakyky ihan olematon.