Olitteko lapsina vanhemmillenne työvoimaa

Kyllä.

Aikusuudessa on ihaninta se, että saa tehdä mitä nyt tekeekin juuri niin pitkään kuin haluaa, ei tulla koska vain keskeyttämään, että nyt siivoat olohuoneen tms. Iso osa tekemisistä oli kaiken lisäksi tarpeettomia juuri sillä hetkellä, mutta koska äiti tai isä näki, että nyt se nauttii olostaan ja lukee kirjaa, niin tekeminen piti keskeyttää. Kastele kukat! Ripusta pyykit! Hae posti! Ei puhettakaan, että voi lukea sivun loppuu, tekeminen piti aloittaa samantien. 

Joo. Joten ei saanut olla hetkeäkään. 

Ei todellakaan. Ilolla kävimme joella kesäisin matot pesemässä. Marjapensaiden noukkimisesta sai litrahinnan jos keräsi, pakko ei ollut. Näin 50-luvulla, onnellinen lapsuus oli.

No tottakai lapset ovat työvoimaa. Ei perhe ole mikään palvelu.

Ei mitään työvoimaa, mutta itsestäänselvää oli, että osallistuimme maatilan yhteisiin töihin; heinätyöt, puutarhatyöt, karjan hoitaminen, mattojen pesu jne jne jne. Ei tullut edes mieleen kieltäytyä. Söimmehän yhteisen pöydän ääressä, saimme vaatteet ja muun ylläpidon ja vanhempamme mahdollistivat koulutuksen...

Kyllä se siltä ainakin tuntui. Oman nimen kuuleminen oli pahinta, silloin tiesi, että taas vaaditaan jotain. Toisaalta en ainakaan kasvanut luullen, että elämä on leppoisaa loikoilua.

Koti oli loputon työleiri. En käy vanhemmillani kuin pakosta, kun aina joudun jotain työtä tekemään.

Todellakin! Lapsuus on vietetty työleirillä. Tosin isä itse oli ahkerin leiriläinen ja yhtään ei ole vähentänyt hommia vaikka ikää 75v. Koko ajan joku hiivatin projekti johon odotetaan lapsia ja lapsenlapsia. Halot nyt pitää ainakin tehdä, vaikka entiset ei sovi mihinkään. Metsää raivataan,  on ikkunan vaihtoa maalla, portaiden rakentamista ja lauteiden vaihtamista. Välipuhteena voi poimia viinimarjat tai laittaa potut maahan. Aivan loputonta! Toivon, että saa lähteä saappaat jalassa, kun aika on täysi..

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään työvoimaa, mutta itsestäänselvää oli, että osallistuimme maatilan yhteisiin töihin; heinätyöt, puutarhatyöt, karjan hoitaminen, mattojen pesu jne jne jne. Ei tullut edes mieleen kieltäytyä. Söimmehän yhteisen pöydän ääressä, saimme vaatteet ja muun ylläpidon ja vanhempamme mahdollistivat koulutuksen...

Ja naapurissa asui perhe, jossa lapset saivat ruokaa, vaatteet ja koulutuksen, vaikka ei tarvinnut tehdä vanhempien töitä! Mietitkö sitä koskaan?

Ei. Mutta lapsia kyllä määräiltiin aika paljon ja käskyt, vaikka onneksi osa oli vapaata. Ja piti liikkua ja ulkoilla, tosin omaan tahtiin. Mutta koulussa se oli ärsyttävintä, koska oli joukkoliikuntaa.

En, mutta olin terapeutti ja kaljanhakija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään työvoimaa, mutta itsestäänselvää oli, että osallistuimme maatilan yhteisiin töihin; heinätyöt, puutarhatyöt, karjan hoitaminen, mattojen pesu jne jne jne. Ei tullut edes mieleen kieltäytyä. Söimmehän yhteisen pöydän ääressä, saimme vaatteet ja muun ylläpidon ja vanhempamme mahdollistivat koulutuksen...

Ja naapurissa asui perhe, jossa lapset saivat ruokaa, vaatteet ja koulutuksen, vaikka ei tarvinnut tehdä vanhempien töitä! Mietitkö sitä koskaan?

Ei sitä vertailtu sillätavoin että voisiko olla jotenkin toisin, jos oli sattunut syntymään maatilalle niin niillä ehdoin joutui elämään, eikä siihen aikaan ollut mitään varsinaista lastensuojelua. 

En, mutta mun omat lapset on.

Ei ehtinyt tulemaan kaverisuhteita, kun oli aina töitä. Koulusta tullessa odotti aina joku työmaa.

Lapsuuteen ja nuoruuteeni ei kuulunut vapaa-aikaa. Nukkua sentään sai.

En todellakaan. Mitään kotitöitä ei meillä lapset tehneet. 

Hassua, että ei ne puut itsestään pilkkoudu sinne liiteriin, ja ei ne muutkaan kotihommat itsestään tuu valmiiksi. En käsitä näitä ihmisiä, jotka luulee että täysin normaalit kodin hommat on jotenkin työtä, ne kuuluu arkeen. 

Kyllä, tyttölapsena piti mummolassa tiskata koko lomailevan suvun tiskit, hoitaa pienempiä serkkuja, jne. Poikalapset sen sijaan leikkivät ja perseilivät vailla velvoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, että ei ne puut itsestään pilkkoudu sinne liiteriin, ja ei ne muutkaan kotihommat itsestään tuu valmiiksi. En käsitä näitä ihmisiä, jotka luulee että täysin normaalit kodin hommat on jotenkin työtä, ne kuuluu arkeen. 

Mutta onko oikeasti lasten tehtävänä varmistaa kodin lämmitys? Aikuisillehan tuon luulisi kuuluvan. 

Olin kuin kotiorja. Muutin jo nuorena pois työleiriltä.