Miettiikö muut tällaisia vanhempiensa kuolemasta

Äitini kuoli ensin ja faija ei tietenkään osannut hoitaa mitään talousasioita, joten minä otin ne hoitooni. Onneksi oli joutunut opettelemaan ruuanlaittoa äidin ollessa loppuaikanaan huonossa kunnossa. Lähellä asuvat tutut ja sukulaiset kävivät auttelemassa pyykkien kanssa.



Nyt ukkeli on hoivakodissa ja minä edunvalvojana hoidan hänen asioitaan.

M59

Onnellisia ne, joiden vanhemmat kuolevat ennen dementoitumista. On raastavaa katsoa vanhempansa höperöitymistä. Etenkin jos tämä ei suostu/pääse mihinkään hoivakotiin eikä suostu ottamaan vastaan mitään kotipalvelua tai muuta maksullista apua kotiin vaan jatkuvasti rasittaa lapsiaan.

Isäni olisi ollut aivan kädetön jos äitini olisi kuollut ensin. Äitini on nyt porskuttanut jo 15 vuotta leskenä.

Ei. Osa miettii että isä on jo kuollut 1900-luvulla. Ja "ahdistuu" kun miettii että äiti vanhenee ja itse. Ja ei ole läheisiä sitten enää ja suku kaukaista.

Isä kuoli ensin ja hyvä niin. En tiedä miten kestän sen kun äidistä aika jättää! 

Joo en tiedä miten isä pärjäisi kun äitini hoitaa käytännössä kaiken laskujen maksusta sosiaalisiin suhteisiin. No, isä tekee pihatyöt mutta eipä ne varmaan omakotitalossa kauan asu enää muutenkaan. 

Ihan normaalia sotkua jota en vielä onneksi joutunut kokemaan. Ihan vielä.

Jompi kumpi on hoitanut asiat, mutta toinen ei tiedä niistä mitään saatika tiedä missä paperit ovat. Tai onko niitä edes lainkaan paperilla? Toinen on hoitanut asiat tietokoneella muttei hajuakaan miten/missä/miten. Tai missä tiedot/tiedostot ovat ja ovatko edes ajan tasalla?

Saatika jottei Valtio ainakaan yritä helpottaa asiaa, koskei kukaan Valtiolla halua kertoa asioistaan mitään jos yhteyttä ottava taho on JUURI KUOLLUT ja jonka tunnuksilla ei jostain-kumman-syystä pääse enää kirjautumaan mihinkään. Moisen nähneenä odotan puolipelolla samaa sotkua.

Äiti kuoli ensin, isä pärjäsi, opetteli ruoanlaiton ym., kunnes hänenkin päiviensä lukumäärä täyttyi.