Onko teillä sellaista, että hyvässä mielentilassa pystytte hyväksymään kumppaninne täysin

Kasvamalla aikuiseksi?

Hyväksyn puolisoni täydellisesti aina ja kaikissa olosuhteissa. Tietenkin siinä on "puutteita", kuten kaikissa ihmisissä on, mutta en olisi ihmisen kanssa jossa on sellaisia "puutteita", joita en voi aina hyväksyä. 

Ajattelemalla, että en itsekään ole täydellinen. 

Ajattelemalla, että kaiken voi menettää silmänräpäyksessä. Olisinko onnellisempi ilman miestäni?

Oletko epävakaa? Siihen liittyy tuo että toinen on vaihtelevasti hyvä tai huono. Tarkoitan, että tuo tunnetila on sinusta itsestäsi lähtöisin, ja se EI ole normaalia.