Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää pitää yhteyttä ystäviini.
19.08.2025 |
En jaksa sitä, että minun pitäisi aina olla heidän tukenaan kun he sitä tarvitsevat. Jos pyydän itse vastapalvelusta tekemästäni palveluksesta niin ei onnistu tai on muuta joidenkin muiden kanssa. En saa myöskään ikinä tukea jos sitä tarvitsen vaikka olen aina sitä valmis antamaan itse. Mistä lyön vetoa, että kun onnistun elämässä niin ovat heti taas kiinnostuneita.
Kommentit (14)
Mulla ollut tota samaa. Oon nykyään aika yksinäinen mutta onnellinen silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyteen ei kuuli vastapalvelusten pyytäminen. Ystävät eivät myöskään laske "palveluksia". Ovatko nuo ihmiset olleet ystäviäsi vai ehkäpä kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyteen ei kuuli vastapalvelusten pyytäminen. Ystävät eivät myöskään laske "palveluksia". Ovatko nuo ihmiset olleet ystäviäsi vai ehkäpä kavereita?
Vastavuoroisuus on ystävyyden perusta
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyteen ei kuuli vastapalvelusten pyytäminen. Ystävät eivät myöskään laske "palveluksia". Ovatko nuo ihmiset olleet ystäviäsi vai ehkäpä kavereita?
Jep ei kuulukaan. Heidän pitäisi itse osata tarjoutua pyytämättäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ollut tota samaa. Oon nykyään aika yksinäinen mutta onnellinen silti.
Nykyisenä totaaliyksinäisenä en voi sanoa olevani onnellinen, mutta onnellisempi kuitenkin mitä aiemmin. Ei tuollaiset kaverit/ystävät/ihmissuhteet anna oikeasti yhtään mitään vaan ainoastaan ottaa.
Usein tunnen kyllä nykyisin suruakin etenkin kun olen jossain ihmisten ilmoilla ja näen / kuulen kuinka kaksin / ryhmässä liikkuvat viihtyvät ilmeisen hyvin toistensa seurassa ja heillä on kivaa. Tuollaista sosiaalista elämää kaipaan edelleen hurjasti mutta sen saan jotenkin "piiloon" itseltäni kun pysyttelen mahdollisimman paljon yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyteen ei kuuli vastapalvelusten pyytäminen. Ystävät eivät myöskään laske "palveluksia". Ovatko nuo ihmiset olleet ystäviäsi vai ehkäpä kavereita?
Vastavuoroisuus on ystävyyden perusta
Ystävyyteen kuuluuu ilman muuta vastavuoroisuus. Mutta se on luontevaa sellaista. Aikuisten ystävyydessä ei lasketa, että nyt on sinun vuorosi tehdä "palvelus", nyt minun. Eikä muistutella toista. En ole pitkän elämäni aikana kertaakaan niin tehnyt, koska se olisi omituista. En ole myöskään laskenut kertoja kun olen auttanut. Vierastan myös sanaa palvelus. Kyse ei ole palveluksista vaan kyse on välittämisestä. Välitän ystävistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ystävyyssuhteiden tarvitse olla ikuisia. Jos nuo ystävyyden eivät tunnu enää hyviltä, otat hiljakseen etäisyyttä heihin ja hankit jossain kohtaa uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni mukaan narsistiset ihmiset puhuvat palveluksista ja vastapalveluista ja pitävät kirjaa siitä, "kenen vuoro on tehdä palvelus". Vähän lapsekasta touhua ja hyvin minäkeskeistä.
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan narsistiset ihmiset puhuvat palveluksista ja vastapalveluista ja pitävät kirjaa siitä, "kenen vuoro on tehdä palvelus". Vähän lapsekasta touhua ja hyvin minäkeskeistä.
Olet itse narsisti joka vain vie muilta energiaa eikä anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi parempia kavereita. Itsekin heivasin elämästäni siinä kolmenkympin kynnyksellä nämä hyväksikäyttäjät.
Toisesta korvasta pihalle tommoset ystävät
Etsi parempia tai ole ilman lypsäjiä, netissäkin voi olla vaikka kirjekaveri