Mikä on sellainen asia, josta et usko koskaan pääseväsi yli?

Pahin tapahtui, pääsin yli.

Mikäs tässä enää.

Lapsi syntyi vamman kanssa ja mies sanoi kerran riidan päätteeksi että minun vikani ihan varmasti. Siihen loppui se liitto. En ikinä pääse ylitse. Vieläkin viha nousee, vaikka asiasta 11 vuotta.

Mount Everest. Olen hyväksynyt asian.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi syntyi vamman kanssa ja mies sanoi kerran riidan päätteeksi että minun vikani ihan varmasti. Siihen loppui se liitto. En ikinä pääse ylitse. Vieläkin viha nousee, vaikka asiasta 11 vuotta.

Mä oon sun puolella ja muista olla itsellesi lempeä <3

Lapseni autismi. Siihen tottuu että lapsi on hoidettavana koko ajan, mutta välillä iskee suru katkeruus miksi minulle kävi näin. 

Yhden peruskoulussa työskentelevän ihmisen narsistinen käytös vapaa-ajalla. Hyvin välinpitämätön ja kylmä ihminen. Tämän jälkeen on joutunut kyseenalaistamaan vähän kaikki julkisissa viroissa työskentelevät ihmiset ja heidän motiivit, vaikka joukossa on kunnollisiakin ihmisiä.

Onko puolisosi vai sinä vai molemmat vanhemmat autisteja?

Ei saa kiinni nyt asiasta.

Narsistinen esihenkilöni

Miehen jatkuva pettäminen

Rakastamani miehen kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Rakastamani miehen kuolema.

Sama täällä. Yhdeksän vuotta tapahtuneesta ja vieläkin on tyhjä olo.

Olin kiltti nainen, 'kotityttö' ja KAKSI komeaa miestä sotki elämäni aivan täysin kun olin 19-22v. Tilanne oli niin vaikea ja sairas että sairastuin sillä tavalla kuin onnettomasta rakkaudesta voi pahimmillaan sairastua. Näistä EN OLE päässyt yli toisin kuin raiskauksesta, vammaisabortista ja kuolleen lapsen synnyttämisestä. Kuinka jollakin voi olla näin hirveä elämä? 

 

Siitä kun yksi mies ghostasi mut tosi törkeällä tavalla. En avaa nyt tarkemmin asiaa.

Tuhoutunut ihmissuhde. En missään tapauksessa haluaisi siihen takaisin, mutta sen merkityksellisyys monella levelillä elämässäni palaa päivittäin mieleeni ihmeellisinä takaumina. Mikään muu suhde elämässäni ei ole koskettanut koko olemassaoloani samalla tavoin. Ehkä palaan siihen seuraavassa elämässä. 

Menimme nuorina naimisiin ja saimme kaksi tytärtä. Nyt molemmat ovat kouluikäisiä ja vaimo täräytti: "Lapsen tekoon tuo pikku pilisi riitti, mutta minä haluan nauttia kunnon kullista seksissä. Annatko minun hankkia vapaasti isokullisen panokaverin vai haluatko että jätän erohakemuksen? Odotan vastausta kolme päivää." Kumpikin vaihtoehto tuntuu vaikealta hyväksyä. 

Elämä kääntyi hetkessä ympäri, kun puolison valehtelu ja salasuhteet paljastuivat minulle ja onnelliseksi luulemani liitto loppui kuin seinään. Koti myytiin ja kaikki mitä mikä oli ollut minulle tärkeää ja arvokasta elämässä, oli mennyttä.  

Vaikea enää luottaa kehenkään ja itsetunto sai pahan kolhun. Haaveilen parisuhteesta, mutta useampi vuosi nyt mennyt toipuessa tapahtuneesta

Liittoni henkisesti väkivaltaisen puolison kanssa. Olen eronnut. Lapsenikin kärsi ja sai traumoja isänsä käytöksestä. Siitä en pääse yli. Oman kärsimykseni pystyisin lopettamaan mutten tee sitä, koska aikuinen lapseni haluaisi minun olevan elossa. Käyn kyllä terapiassa, kuten lapsenikin. Koen niin pahaa syyllisyyttä, että toivon jotain tappavaa sairautta joka veisi pois.

Lääkärin hoitovirhe ja menetetty terveys. 

Se miten ihmisiä kohdellaan pakkohoidossa. Vaikka tulisin täysin terveeksi ja menestyneeksi, en tiedä pääsenkö yli halveksinnasta sitä kohtaan, miten potilaita kohdellaan, ja hämmennyksestä miten siivu yhteiskuntaa on jäänyt jonnekin keskiajalle.

Myös minulla on parisuhteisiin liittyviä kolauksia. Vaikka on kestänyt kauan päästä niistä yli, olen päässyt. Mistä en ole päässyt yli, on ne asiat mitä itse olen tehnyt väärin toisille.