Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt nykyajan kaunokielisyyteen
17.08.2025 |
Taustani: kielititieteilijä, väitellyt tutkija-asiantuntija, toimin edelleen paljon akateemisessa ympäristössä, joten ymmärrän että työssä täytyy olla virallinen.
Onkohan muita, joille on pistänyt sama silmään:
Minua ärsyttää ja väsyttää kun arkinen kielenkäyttömme on ihan peruskommunikaatiossa helposti niin hitsin falskia. Ja yliopistollakin se on mennyt aivan yli äyräiden.
Esimerkkejä:
- somessa tämän tyylistä:
"Ihanasti Elmeri-rakas sanoitti tunteitaan ja puki ajatuksiksi jännitystään, vesihanat auki!"
"Kuinka usein teillä herkutellaan? Meillä on periaatteena, että herkkuja ostetaan vain kerran viikossa ja tällöinkin tiukasti luemme läpi ainesosat ja karsimme kaikista hurjimmat kombinaatiot pois vaihtoehdoista. Banaanikin voi olla herkku, hih!"
"Olen pohtinut ja reflektoinut viime aikoina runsaasti omaa naiseuttani, äitiyttäni, puolison rooliani. Toki olen onnellinen ja ylpeä just meistä, mutta blaa blaa blaa"
Yliopistolla:
"Arvostelumatriisista löydät kriteerit, jotka vastaavat hyvän vastauksen periaatteita. Vastauksesta tulee ilmetä x, z, y ja opiskelijan tulee ilmaista oppimansa asia reflektoiden tätä kontekstiin, ilmentäen temporaalisuutta, mutta tarkastellen kuitenkin kriittisellä otteella eri näkökulmia".
Sit oikeesti kaikki vastaukset on jotain hyvin geneeristä konsulttisuoltoa, joista opet ja proffat antaa arvosanan 4-5 jottei nuoriso pahoita mieltään.
Olisipa kiva jos joku puhuisi kerrankin ilman kiemuroita ja virallisuuden tuntua. Osallistuin tapahtumaan, jossa oli Kainuusta ihmisiä. Heidän aidot puheenparret oli mannaa sielulle. Tuntuu, että kaikki hauskuus on väkisin puserrettu kommunikaatiosta ulos.
Olisi kiva kuulla teidän huomioita!
Kommentit (37)
Mikään noista esimerkeistäsi ei ole mielestäni peruskommunikaatiota. Some ja viralliset liirumlaarumit ovat oma lukunsa. Peruskommunikaatio on lähtökohtaisesti suullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Ehkä enemmän on yllättänyt kielitaidon heikkous.
Vierailija kirjoitti:
Mikään noista esimerkeistäsi ei ole mielestäni peruskommunikaatiota. Some ja viralliset liirumlaarumit ovat oma lukunsa. Peruskommunikaatio on lähtökohtaisesti suullista.
Valitettavasti suullinen puhe alkaa olla yhä enempi tota. Meillä töissä ainakin ja asuakaspalvelutilanteissa. Ja just noi tietyt sanat (herkku, reflektointi, pukea sanoiksi jne) vilisee näppärästi mukana.
Muistan kun jo 30v sitten piti sanoa siistijä, ei siivoja. Tein siivoushommia opintojen ohella. Mielestäni kyllä rehellisesti siivosin, en siistunyt.
Tässä kansa jakautuu kahtia: toiset ei puhua pukaha mitään, tuijottaa vaan. Toiset suoltaa tuommoista jargonia kuin vähä-älyiset. Sitä en tiedä, että liikuuko kenenkään päässä enää järjen hivenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään noista esimerkeistäsi ei ole mielestäni peruskommunikaatiota. Some ja viralliset liirumlaarumit ovat oma lukunsa. Peruskommunikaatio on lähtökohtaisesti suullista.
Valitettavasti suullinen puhe alkaa olla yhä enempi tota. Meillä töissä ainakin ja asuakaspalvelutilanteissa. Ja just noi tietyt sanat (herkku, reflektointi, pukea sanoiksi jne) vilisee näppärästi mukana.
Muistan kun jo 30v sitten piti sanoa siistijä, ei siivoja. Tein siivoushommia opintojen ohella. Mielestäni kyllä rehellisesti siivosin, en siistunyt.
Ammattinimike on aina ollut siivooja, ei siistijä.
Kyllä aika usein unohtuu se tosiasia, että yksinkertaisuus on hyve. Asian voi esittää lyhyesti ja ytimekkäästi tai sitten tarkoituksellisen jaarittelevasti ja kaarrellen, kuten noissa esimerkeissäsi.
Humoristinen tyyli voi olla aika monenlaista, noista esimerkeistä ei huumoria löydy kaivamallakaan. Älykkään huumoritekstin kirjoittaminen on taitoa ja luovuutta vaativa laji, hyvin harvinainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HS jutuistahan tuon jo näkee. Semmoista peen tärkeetä sivistelyä, pyörittelyä ja söpöttämistä, että oksu meinaa lentää. Ei olisi 90-luvulla päässyt YO-kirjoitusten tietotekstiaineesta läpi moisella hutun keitolla.
Todellakin samaa mieltä! Aijai, mitähän aloittaja tuumaisit Hanna Brotheruksen romaaneista. Kannesta kanteen tuollaista umpikliseistä liibalaabaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pelkästään tuo helevetin _tunteiden sanoittaminen_ pitäisi kieltää lailla. Siis tuo ilmaisu, ei itse toiminta.
Omalla työpaikalla tuollaista soppaa syytävät ne, jotka ovat asioista täysin pihalla mutta yrittävät tehdä itsestään tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vaikka laitan lapsilleni viestiä, käytän tarkoituksella kirjakieltä, ainakin he oppivat, että on muutakin tapaa kommunikoida oikealla suomenkielellä kuin sanat missä viimeinen kirjain vähintään puuttuu tai vastaus tyyliä Joo...Suomen kieli on rapautumassa, jo ammattitoimittajien artikkeleissakin.
Vierailija kirjoitti:
Kun vaikka laitan lapsilleni viestiä, käytän tarkoituksella kirjakieltä, ainakin he oppivat, että on muutakin tapaa kommunikoida oikealla suomenkielellä kuin sanat missä viimeinen kirjain vähintään puuttuu tai vastaus tyyliä Joo...Suomen kieli on rapautumassa, jo ammattitoimittajien artikkeleissakin.
Mitä vikaa siinä on että joihinkin viesteihin vastaa "joo"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkuttelu on kyllä kauhea sana. Ennen herkuttelu tarkoitti minusta jotain ekstraa, esim. karkkipäivän karkkien lisäksi tuli vielä jäätelöannos tms., mikä selvästi poikkesi normaalista. Nyt jokin erikismakua oleva domino on "herkuttelukeksi", jolla perustellaan kalliimpi hinta.
Sisäisessä työviestinnässä tympii, kun alkaa olla pakko käyttää emojeita, ettei vaikuta tylyltä. Asia voi olla yksinkertainen yhden lauseen asia, mutta se pitää kuorruttaa sopivalla emojilla. Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Omalla työpaikalla tuollaista soppaa syytävät ne, jotka ovat asioista täysin pihalla mutta yrittävät tehdä itsestään tärkeitä.
Just näin. Meidän tekninen tuki, koodari ja tilastonikkarijamppa saattaa sanoa:
"Tää data tarttee annotoida ennen kuin sitä voi ajaa. Voitte käyttää siihen a, b tai c metodia. Annotointi vie viikon ja ajo sitten kaksi tuntia. Analyyseista en osaa sanoa, Pirkko tietää sen paremmin."
Kaikki sata muuta organisaatio-oliota ilmaisee kokouksessa asian näin:
"Havaitsimme, että emme saa tietovarannosta hyötyä tällaisenaan ja nyt olisikin tärkeää pohtia tähän ratkaisuja. Meidän olisi hyvä yhdessä avata prosessia, jotta saisimme siitä läpinäkyvän, sujuvan ja tasa-arvoisen. Ehdotan, että perustamme työryhmän ratkaisemaan tätä. Olisiko vapaaehtoisia? Ensimmäinen kokous onkin sitten mahdollista 3 viikon päästä aikaisintaan kun on tapahtuma x ja Eskon lomat. Ensimmäiseksi olisi hyvä määrittää..."
Ja toi bs jatkuu viisi tuntia. Ja sit puhutaan kehityskeskustelussa työnimusta, kehittyvästä ja oppivasta organisaatiosta, elinikäisestä oppimisesta..
Luoja, anna minulle lottovoitto. Kiitos.
Olin peräkkäisinä viikonloppuina rippijuhlissa, ensin maaseudulla ja sitten PK-seudulla. Kieli oli aivan erilaista näissä paikoissa. Ensimmäisessä paikassa puhuttiin pelkkää suomea, sellaista neutraalia ja selkeää. PK-seudun juhlissa niin nuoret kuin aikuisetkin puhuivat jotain sekavaa, jossa oli puolet suomea ja puolet englantia.
Ketjun luettuani mieleni tekevi muuttaa vaikka sinne Kainuuseen. Onko siellä töitä?
Vierailija kirjoitti:
Olin peräkkäisinä viikonloppuina rippijuhlissa, ensin maaseudulla ja sitten PK-seudulla. Kieli oli aivan erilaista näissä paikoissa. Ensimmäisessä paikassa puhuttiin pelkkää suomea, sellaista neutraalia ja selkeää. PK-seudun juhlissa niin nuoret kuin aikuisetkin puhuivat jotain sekavaa, jossa oli puolet suomea ja puolet englantia.
Kuulostaa tutulta. Olen kuunnellut podcastia, jossa pääkaupunkiseudulla asuvat sanovat suomenkielisen puheen seassa esimerkiksi "in the end" kun tarkoittavat "lopulta" tai "loppujen lopuksi". Tai he "validoivat" kun perustelevat mielipiteensä.
Ja siis sisältö on tietty ok noissa esimerkeissä, mutta jotenkin se kielellisen ilmaisun koukeroinen hienostelu rasittaa.
Ennen sanottiin, että penskoilla on karkkipäivä lauantaisin ja mitään kuraa ei osteta..
Ap