Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt nykyajan kaunokielisyyteen
17.08.2025 |
Taustani: kielititieteilijä, väitellyt tutkija-asiantuntija, toimin edelleen paljon akateemisessa ympäristössä, joten ymmärrän että työssä täytyy olla virallinen.
Onkohan muita, joille on pistänyt sama silmään:
Minua ärsyttää ja väsyttää kun arkinen kielenkäyttömme on ihan peruskommunikaatiossa helposti niin hitsin falskia. Ja yliopistollakin se on mennyt aivan yli äyräiden.
Esimerkkejä:
- somessa tämän tyylistä:
"Ihanasti Elmeri-rakas sanoitti tunteitaan ja puki ajatuksiksi jännitystään, vesihanat auki!"
"Kuinka usein teillä herkutellaan? Meillä on periaatteena, että herkkuja ostetaan vain kerran viikossa ja tällöinkin tiukasti luemme läpi ainesosat ja karsimme kaikista hurjimmat kombinaatiot pois vaihtoehdoista. Banaanikin voi olla herkku, hih!"
"Olen pohtinut ja reflektoinut viime aikoina runsaasti omaa naiseuttani, äitiyttäni, puolison rooliani. Toki olen onnellinen ja ylpeä just meistä, mutta blaa blaa blaa"
Yliopistolla:
"Arvostelumatriisista löydät kriteerit, jotka vastaavat hyvän vastauksen periaatteita. Vastauksesta tulee ilmetä x, z, y ja opiskelijan tulee ilmaista oppimansa asia reflektoiden tätä kontekstiin, ilmentäen temporaalisuutta, mutta tarkastellen kuitenkin kriittisellä otteella eri näkökulmia".
Sit oikeesti kaikki vastaukset on jotain hyvin geneeristä konsulttisuoltoa, joista opet ja proffat antaa arvosanan 4-5 jottei nuoriso pahoita mieltään.
Olisipa kiva jos joku puhuisi kerrankin ilman kiemuroita ja virallisuuden tuntua. Osallistuin tapahtumaan, jossa oli Kainuusta ihmisiä. Heidän aidot puheenparret oli mannaa sielulle. Tuntuu, että kaikki hauskuus on väkisin puserrettu kommunikaatiosta ulos.
Olisi kiva kuulla teidän huomioita!
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin peräkkäisinä viikonloppuina rippijuhlissa, ensin maaseudulla ja sitten PK-seudulla. Kieli oli aivan erilaista näissä paikoissa. Ensimmäisessä paikassa puhuttiin pelkkää suomea, sellaista neutraalia ja selkeää. PK-seudun juhlissa niin nuoret kuin aikuisetkin puhuivat jotain sekavaa, jossa oli puolet suomea ja puolet englantia.
Kuulostaa tutulta. Olen kuunnellut podcastia, jossa pääkaupunkiseudulla asuvat sanovat suomenkielisen puheen seassa esimerkiksi "in the end" kun tarkoittavat "lopulta" tai "loppujen lopuksi". Tai he "validoivat" kun perustelevat mielipiteensä.
Käyvät myös dinnereillä, pitävät presiksiä, tsekkaavat aksön pointit, etsivät konfirmaatioota näkemyksille, järkkäävät telcon, hakevat balanssia, pitävät firman kpäätä "affirmatiivisena" tyyppinä jne.
- Itsekin valmis diskurssipakolaiseksi Kainuuseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki esimerkit kuulostavat vaikuttajilta. Laumasielu kokee näyttäytyvänsä muiden silmissä typerältä ja jäävänsä ulkopuoliseksi jos ei pue kaikkea koukeroiseksi lässytykseksi niin kuin muutkin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Kun vaikka laitan lapsilleni viestiä, käytän tarkoituksella kirjakieltä, ainakin he oppivat, että on muutakin tapaa kommunikoida oikealla suomenkielellä kuin sanat missä viimeinen kirjain vähintään puuttuu tai vastaus tyyliä Joo...Suomen kieli on rapautumassa, jo ammattitoimittajien artikkeleissakin.
Miksi lapset ei lue kirjoja, vaan kirjakieli pitää oppia vanhemman tekstareista?
Sitä vaan, että ei meillä kasarilla-ysärillä vanhemmat viestineet meille mitään, en saanut edes synttärikorttia kertaakaan, mutta luin kyllä kirjoja kaiken mahdollisen luppoajan. Töitä piti tehdä kyllä maalla koulun ohessa, joten tekemisen pula ei vaivannut varsinaisesti.
Tämä on se syy, miksi olen poistunut somesta. Feikkiysaste vaan nousee, kuvat kauneusfiltteröityjä, samoin tekstit suollettu jollain pään sisäisellä jargonaattorilla.
Vierailija kirjoitti:
Mikään noista esimerkeistäsi ei ole mielestäni peruskommunikaatiota. Some ja viralliset liirumlaarumit ovat oma lukunsa. Peruskommunikaatio on lähtökohtaisesti suullista.
Ollaan edetty jo kirjoitustaidon aikaan...
T. Ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän ei vielä edes riitä, vaan uusin villitys on nuorison keskuudessa puhua "murtaen" suomea, jotta sopii kadun menoon paremmin. Se vasta on kalman kuuloista.
Kellään ei ole nykyisin ongelmia tai vaikeuksia, vaan ne ovat haasteita. Tulee lähinnä haastemies mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäkohtia on tosi vaikea nostaa esiin kun ne pitäisi tehdä ilman, että on missään mitään vikaa.
Ja viestiin, että vessan viemäriputki räjähti kellariin (jonka haistaa kaikki) ja putkari kutsuttu, pitää muotoilla joku kukkaistuoksuinen liirumlaarum jottei Brita-Anneli ja Sauli Silokas järkyty brutaalista ilmaisusta:
"Hei kollegat! Toivottavasti teillä on ollut upea alku viikollenne!
Meillä on rakennuksessa käynnissä vuosittainen infrastruktuurin katselmus, ja kellarikeskuksessa on havaittu saniteettitiloihin kytkeytyvää funktionsalista häiriötä. Selvitämme parhaillaan vaikutuksen laajuutta ja olemme ryhtyneet asianmukaisiin toimenpiteisiin. Asiaa ratkaisemisen aikana, pyydämme teitä ystävällisesti käyttämään b-d-siipien sanuteettitiloja. Pyrimme mahdollisimman pikaiseen toimenpideprosessiin. Ilmoitamme välittömästi kun vika on saatu korjattua.
Pahoittelemme asiasta aiheutunutta häiriötä! Ja toivotamme kaikille antoisaa ja motivoitunutta viikon alkua! :) <3
Lämpimin terveisin,
Raimo Raippaturska, kiinteistömanageri"
Sitten tartun luuttuun ja imen sitä itseään betonilattiasta. Ja toivon, että kaikilla on nyt hyvä mieli.
Minä en ainakaan puhu noin XDDDDDDDDDDD naurettavaa paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somessa kielenkäyttö mennyt monilla jotenkin liian "imeläksi" ap:n kuvaamalla tavalla. Just luin instasta, kuinka joku kvaili, kuinka "maailmanparannusviikonloppu ystävien kanssa...fiilistelyä auringon kuumentamalla kalliolla...niin voimaannuttavaa viettää aikaa maailman parhaimpien ystävien kanssa...ihan parhautta...kyllä jaksaa taas arkea..."
Ja sit on aina näitä "söpöysvaroituksia" ja kuva, jossa pikkulapsi sotkenut koko naamansa johonkin ruokaan.747
Vierailija kirjoitti:
Somessa kielenkäyttö mennyt monilla jotenkin liian "imeläksi" ap:n kuvaamalla tavalla. Just luin instasta, kuinka joku kvaili, kuinka "maailmanparannusviikonloppu ystävien kanssa...fiilistelyä auringon kuumentamalla kalliolla...niin voimaannuttavaa viettää aikaa maailman parhaimpien ystävien kanssa...ihan parhautta...kyllä jaksaa taas arkea..."
Ja sit on aina näitä "söpöysvaroituksia" ja kuva, jossa pikkulapsi sotkenut koko naamansa johonkin ruokaan.747
Feikin oloista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä tarkoin mistä syystä, mutta minua oli aina ärsyttänyt lounas-sana. Jo pikkupoikana lukiessani lehtiä tai kirjoja, joissa oli mainittu lounas-sana, oli mielessäni käväissyt ivan ja ärtymyksen sekainen tunne.
Sana oli minusta jo sanana mitä imelin, ja toisaalta minuun oli iskostunut käsitys, että ainoastaan herrat ja rikkaat söivät lounaan. Kun sitten armeijaan tultuani oli palvelusohjelmassa ollut päivästä toiseen kirjoitettuna lounas tai lounastauko, oli minua ruvennut ärsyttämään entistä enemmän. Ehkä syynä oli sekin, että olin lapsesta lähtien kuvitellut lounaspöydän notkuvan herkkuja ja viinejä. Kun sitten tultiin aamupäivän palveluksesta, ja kenttäkeittiöltä sai pakkiinsa vasta kiehumistaan aloittelevaa ruispuuroa, tai sameaa vettä jossa vilahteli jokunen perunanlohko ja puolikypsä lihanjytynen, tuntui tällaisen aterian kutsuminen lounaaksi surkuhupaisalta ja ärsyttävältä. Kun keittiömies nosti pakkiini tällaisia keitontapaisia, nousivat lounas-sanan perässä usein mieleeni isäni käyttämät sanat: Se asia oisi tullu sanotuksi pienemmälläkin sanalla!
Lounas-sanan kohdalla olin isä-Hermannin kanssa täysin samaa mieltä. Enkä yksin mielessäni, vaan olin puhunut mielipiteistäni myös kavereille. Olin kertonut mikä mielikuva minulla oli lounaasta ja todennut minkälaisia lounaita armeija tarjosi. Kaverini olivat järkeään tajunneet sanan irvokkuuden. Lounas-sanasta oli tullut komppaniassamme jopa yleinen vitsailun aihe. Sanottiin esimerkiksi:
Pojat, joutuin keittiölle! Perkeles tarjoaa lounaan.
Taikka kun popsimme teltan havuilla istuen puoliraakaa keittoa: Istutaan, kaverit, lounaspöydässä. Kuka pitää lounaspuheen?
En irvaillut sanaa halveeratakseni armeijan ruokia, niin huonoja kuin ne silloin olivatkin. Olin kasvanut nälässä ja oppinut antamaan huonollekin ruualle arvon. Irvailin ainoastaan ylilipevää sanaa, koska kotiselkosissani oli ruokaa sanottu ruoaksi. Jos tekoseutuni köyhä emäntä oli käskenyt vierasta pöytään, jossa oli niukasti ruokaa ja sekin heikkoa, oli emäntä saattanut sanoa:
Istuahan, vieras, pöytään purasemaan tuota ruuvanromua!
Aloitus puki sanoiksi ilmiön, joka ärsyttää minuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tarkoin mistä syystä, mutta minua oli aina ärsyttänyt lounas-sana. Jo pikkupoikana lukiessani lehtiä tai kirjoja, joissa oli mainittu lounas-sana, oli mielessäni käväissyt ivan ja ärtymyksen sekainen tunne.
Sana oli minusta jo sanana mitä imelin, ja toisaalta minuun oli iskostunut käsitys, että ainoastaan herrat ja rikkaat söivät lounaan. Kun sitten armeijaan tultuani oli palvelusohjelmassa ollut päivästä toiseen kirjoitettuna lounas tai lounastauko, oli minua ruvennut ärsyttämään entistä enemmän. Ehkä syynä oli sekin, että olin lapsesta lähtien kuvitellut lounaspöydän notkuvan herkkuja ja viinejä. Kun sitten tultiin aamupäivän palveluksesta, ja kenttäkeittiöltä sai pakkiinsa vasta kiehumistaan aloittelevaa ruispuuroa, tai sameaa vettä jossa vilahteli jokunen perunanlohko ja puolikypsä lihanjytynen, tuntui tällaisen aterian kutsuminen lounaaksi surkuhupaisalta ja ärsyttävältä. Kun keittiömies nosti pakkiini tällaisia ke
Hieno analyysi, kirjoitapa kirja, lukisin! Juuri tämän kaltaiset sanalliset hienostelut on kauheimpia. Monelle turhantärkeälle sanalle ollaan jo kansakuntana ehdollistuttu, eikä se ole hyvä juttu.
Suttunuija/survin -> soseutin
Ruoka -> lounas, dinneri/päivällinen
Mässy -> naposteltava, herkku
Hyötyliikunta, miljöö, viranhaltija..
Mm. Väinö Linna ja Veikko Huovinen irvaili rivien välissä aikansa turhantärkeille keekoilijoille ja päsmäröijille. Suomen myötä nuo tyysäkkeet on vain koko ajan silmillä.
Vierailija kirjoitti:
Omalla työpaikalla tuollaista soppaa syytävät ne, jotka ovat asioista täysin pihalla mutta yrittävät tehdä itsestään tärkeitä.
Niin, sitä on ns. konsulttikieli. Pinnallista viehätysvoimaa, sisällöllisesti merkityksetöntä ja ympäripyöreää. Taisi olla Hesari kun teki kerran jutun siitä miten konsulttimeininki näkyy nykyään kaikkialla yhteiskunnassa.
Joskus nollarilla tää alkoi? Tärkeintä tuntuu olevan se miltä asiat näyttävät, ei se miten asiat aidosti ovat. 🙄
Niinpä, tekeekö se lapsi niistä tunteista laulun vai :DDD