Mä en kestä pihejä köyhäilijöitä.
Niin kuin nyt vaikka mun isä. On velaton asunto Helsingissä, hyvä palkka, mökki, ei mitään paheita, elää kuin pylväspyhimys. Mutta koko ajan pitää valittaa kaiken kalliutta, kaupasta ostetaan vain halvinta sikanautaa, koti on rähjäinen ja resuinen kun mitään uutta ei voi ostaa. Surkeeta miten sitä sokeutuu noin omalle elämälleen.
Kommentit (8)
etteivät he ole koskaan tarpeeksi varakkaita, että voisivat luottaa siihen, että rahaa on riittävästi pahan päivän varalla - siksi rahaa ei voi käyttää nyt mihinkään toisarvoiseen. Kait se on samanlainen vääristymä kuin anoreksia - koskaan ei voi olla tarpeeksi laiha tai rikas, jos elämä tuntuu epävarmalta ja hallitsemattomalta.
on sisäistänyt köyhäilyn niin hyvin ettei osaa törsätä vaikka rahaa olisi. Minusta se on vaan hyvä, luonto säästyy.
Tuo pylväspyhimys oli hyvä, kiitos nauruista!
Kun ei niitä oikein kaikkia voi päiviltäkään päästää. Täytyy vaan oppia kestämään.
Onhan se pikkuisen ärsyttävää, varsinkin se hinnoista nariseminen.
Mutta muutoin: anna nyt hyvä nainen isäsi olla ja elää, kuten haluaa! Jos sinun ei kerran enää tarvitse samassa huushollissa asua ja niitä oloja sietää, niin eihän sellaisen pitäisi kuulua sinulle oikeastaan millään tavoin. Joku tykkää elää niukasti, toinen tykkää laadusta ja sisustuksesta yms.
Olennaista on, ettei ihminen kärsi valinnoistaan: talous kestää elämisen (siinä tapauksessa, että elämäntapa on tuhlaileva) tai ne asiat tulee ostetuksi, joita välttämättä elämiseen tarvitsee (jos ihminen on saita kuten isäsi).
kun ne uudet tavarat ja hienot kalusteet, sisustukset ja autot eivät jaksa ilahduttaa kovin kauaa. Toisilla on elämän sisältöä ihan ilman noita.;)
t, rikas köyhäilijä
minunkin äiti köyhäilee- omistyanut jossain vaiheessa 4 osaketta... nyt remontoi maatilaansa
ollaan ihan hyvin toimeentulevia. Ite ei raaski edes kampaajalla käydä ja hiirenhäntä viistää kohta maata. Kämppä on kun kauhugalleria ikivanhoine, alunperinkin halpoine ja rumine huonekaluineen.