Häiritseekö teitä jos keskustelukumpaani katsoo muualla kuin sinuun

Oikein ihmettelen, että mikä helvetti sellaisia ihmisiä vaivaa! Kyseessä täytyy olla huono itsetunto tai joku elimellinen häiriö, ei voi olla niin vaikeaa katsoa keskustelukumppania silmiin! Viimeksi Turussa hotellin asiakaspalvelija tuijotteli seinää takanani, kun selitti käytännön asioita, raivostuttavaa! Meinasin vaihtaa hotellia, mutta en sitten viitsinyt.

takaraivossani on niin tärkeää, että sinne pitää silmillä yrittää porata.

Tulkitsen tuon ihan vain ujoudeksi, ainakin omalla kohdallani se on ihan vain sitä. Onpa kiva jos siitä jotkut sitten muodostavat noinkin suuria ongelmia itselleen, kun olen kuitenkin varsin ystävällinen ja muut huomioiva ihminen. :/



Tuo sun reaktiosi, 3, raivoineen ei minusta ole ihan linjassa asian kanssa. Jotakin suhteellisuudentajua kai voisi olla aikuisella ihmisellä. Ei ihme, jos ei virkailija viitsinyt suoraan tuollaisen aggressiivisen henkilön silmiin katsellakaan. Kuulostat tosi kovalta ihmiseltä.

oleva puhuu vain yhdelle. Varsinkin miehet syyllistyvät tähän hyvin usein. Puhuvat miehelleni, mutta eivät minulle.

Puhuvat miehelleni, mutta eivät minulle.

Mies puhuu miehelle, Perheen Herralle, Jumalan Lahjalle ja Luomakunnan Kruunulle. Mies selittää asian myöhemmin vaimolleen, näin sanotaan jo isossa kirjassa.

on äärettömän vaikea katsoa varsinkin vieraampaa ihmistä silmiin. Ja jos joku puhuessaan tuijottaa mua silmiin on se todella ahdistavaa. Tietyllätapaa julkeaa ja todella tungettelevaa. Tiedän hyvin että suurinosa? on sitä mieltä että silmiin pitäisi katsoa ja yritänkin niin tehdä, mutta varsinkin väsyneenä se vaatii todella paljon.

Jos jotain itselleni merkityksellistä kerron huomaan keskittyväni siihen tuijottamalla jonnekin näkemättä mitään. Puheeni on huvin pulppuilevaa ja poukkoilevaa muutenkin ja toisen ilme, katse tai ele saa minut helposti kadottamaan asian ytimen. Jos oikein keskityn toisen silmiin katsomiseen, puhe alkaa takkuilemaan. Lapsena olen ollut myös äärimmäisen ujo ja olen sitä sisimmässäni vieläkin.



En itsekään pidä tavastani ja haluaisin pystyä luontevaan kommunikointiin. Toista katson kyllä silmiin hänen puhuessa minulle.

että katsoo muualle (vahtii lasta tms.)



Ja ei pakko ole mua tuijottaa koko ajan, mutta sellianen tyyli, että vilkuillaan tai pälyillään koko ajan muualle, oikein käännellään päätä sivuun ja katsellaan pois päin, tulee fiilis että siis odottaako tää tyyppi tähän jotain muuta henkilöä, jotain mua tärkeämpää, ja toivoo vaan että mä menisin tästä nyt äkkiä pois??

Mä oon oikeesti kelannut muutaman henkilön kohdalla että mikä minussa oli vikana. Mutta ehkä se olikin vaan niiden tapa.

Joskus huomaan kun alan selostamaan jotain vaikeampaa asiaa, niin saatan unohtaa katsekontaktin. Tuijotan seinää, pöytää jne.

Jossain vaiheessa sitten havaitsin, että eräs keskustelukumppanini katsoi aina välillä yläviistoon. Opin tämän tavan siis häneltä. Ei kai normaali ihminen tuijota koko ajan toista silmiin?

Ei häiritse. En edes tietäisi sitä. :)

mielestä normaaliin keskusteluun kuulu katsoa toista silmiin koko ajan. Mun mielestä sellainen on todella ahdistavan tuntoista. Ainakin mulle tuntuu aivan luontevalle selittää jotain asiaa katsomalla välillä muualle, jonnekin "tyhjyyteen". Enpä kyllä tunnekaan ketään, joka koko ajan katsoisi silmiin puhuessaan.

En itsekään osaa katsoa silmiin, enkä halua katsoa, koska muakin se ahdistaa niin kuin joitakin muitakin vastaajia. En enää halua edes tapaa opetella.

ei ole normaalia tuijottaa silmiin koko keskustelun ajan, ellei keskustelu ole hyvin lyhyt.

mutta ymmärrän kyllä jos jotakuta häiritsee. Tiedän valitettavasti myös itse syyllistyväni tähän. Niin vain käy, ellen tietoisesti koko ajan ajattele asiaa, mitä tietenkään ei voi tehdä :|



Ylöspäin katselu muuten tarkoittaa vain sitä, että ihminen muistelee jotakin. Tai siis niillä ihmisillä, joiden muisti perustuu eniten näköaistiin.

normaalisti sitä katsoo hetken, vilkaisee muualle, katsoo hetken jne. Perustuu ihan biologiaan; kiinteä, jatkuva tuijotus koetaan usein uhkaavaksi.



Keskimääräinen aika jonka ihmiset katsovat toisiaan silmiin on tavallisessa kanssakäymisesäs kuulemma n. 3 s.

vaikuttaa epärehelliseltä ja huonokäytöksiseltä.

Jos toinen kyselee kuulumisia tai aihe on tärkeä, on loukkaavaa että hän katsoo poispäin. Mutta jos kyseessä on itseään täynnä olevan ihmisen mainos itsestään, on jatkuva silmiin katsominen uuvuttavaa, silloinhan kääntää mielellään katseen itse pois. Ja riippuu siitä katsooko toinen sua hyvällä, yrittääkö alentaa tai jyrätä vai kaipaako/kerjääkö hyväksyntää. Silmät on sielun peili ja kyllä ne viestivät paljon muutakin kuin katseen kohti tai pois. Jos haluat toiselle hyvää katsot varmasti silmiin. Mutta ilman porautuvaa katsetta.