Mitä tehdä kihlasormukselle jos vastaus on ei?

Hyvä kysymys, olen miettinyt samaa.

Ensin kysytään ja sitten käydään yhdessä ostamassa mieluinen sormus 

Etsitään joku jolle kelpaa. 

Säästää seuraavaan kertaan.

Tulipas mieleen, että olikohan kosijani, jolle sanoin 'ei', ostanut jo sormuksenkin? Voi voi... koko homma meni niin pieleen kuin ikinä vain voi.

Kannattaa kysyä liikkeeltä vaihto- tai palautusoikeudesta. Tosin järkevämpää antaa toisen itse valita sen sormuksen tietyssä hintahaarukassa. 

Myy sen romukultana. Nyt kullan arvo on korkealla- jos siis sormus on kultaa.

Panttilainaamot tai kultaa ostavat liikkeet hävittävät kyseiset ongelmajätteet.

Kihloissa oltu jo yli 30 vuotta. Mitään sormuksia ei asiaan tarvittu eikä naimisiinmenoja myöhemmin. Ei siinä sormukset ja papit auta, jos ero tulee.

Homma meni aikoinaan niin, että sanoin akalle aamu kaffeella, et valitsee mielessään isoimman ja kalliimman sormuksen minkä haluaa ja tämän jälkeen esitän sitten kutsun kihloihin! Ja tuo suostui! Vieläkään en tosin tiedä minkä sormuksen valitsi...

Mä oon aina ihmetellyt näitä etukäteen sormuksen ostavia, että miten ihmeessä te varmistutte oikeasta sormuskoosta? Ei sitä voi mitata muistakaan mahdollisista naisen käyttämistä sormuksista, kun harva siinä vasemmassa nimettömässä mitään muuta sormusta käyttää.

Panttiin

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, olen miettinyt samaa.

Kyllähän liikkeet usein ottaa sen takaisin.

Ap on katsonut liikaa jenkkiviihdettä. Suomessa kihlasormukset ostetaan yhdessä molemmille. 

Onko sormus vielä jäljellä? Voisin ottaa sen nyt ja sanoa 'kyllä' ja selvittää asiat ja syyt miksi vastaus oli muinoin 'ei'.

 

Vierailija kirjoitti:

Kihloissa oltu jo yli 30 vuotta. Mitään sormuksia ei asiaan tarvittu eikä naimisiinmenoja myöhemmin. Ei siinä sormukset ja papit auta, jos ero tulee.

Homma meni aikoinaan niin, että sanoin akalle aamu kaffeella, et valitsee mielessään isoimman ja kalliimman sormuksen minkä haluaa ja tämän jälkeen esitän sitten kutsun kihloihin! Ja tuo suostui! Vieläkään en tosin tiedä minkä sormuksen valitsi...

Ne eivät ole silloin kihlat. Kihlauksen tarvkoitus on lupaus avioliitosta ja 30 vuoden jälkeen olet jo ns. huijannut saajapuolta. Hyi sinua.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ihmetellyt näitä etukäteen sormuksen ostavia, että miten ihmeessä te varmistutte oikeasta sormuskoosta? Ei sitä voi mitata muistakaan mahdollisista naisen käyttämistä sormuksista, kun harva siinä vasemmassa nimettömässä mitään muuta sormusta käyttää.

Vie jälkikäteen kultaliikkeeseen säädettäväksi.

siksi kosikin jollain leikkirinkulalla,vaikka villalangalla tai mikä vaan rinkula,,siitäkin näet että on valmis-kun ei pääse arvostelemaan sormusta-testi- rakastaako oikeasti. sitten sormuskaupoille. ps. muuten ei uudelle samaa. wanha kansa jo aikoinaan sanoi,että huonoa energiaa ja liitto tuhoutuu jos sormusta kierrättää exältä uudelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ihmetellyt näitä etukäteen sormuksen ostavia, että miten ihmeessä te varmistutte oikeasta sormuskoosta? Ei sitä voi mitata muistakaan mahdollisista naisen käyttämistä sormuksista, kun harva siinä vasemmassa nimettömässä mitään muuta sormusta käyttää.

Vie jälkikäteen kultaliikkeeseen säädettäväksi.

oikeam käden nimettömässä on sormuksia muijilla,siitä se koko

Suosikaa suomalaisia perinteitä, ja kysykää ensin. Sitten yhdessä mennään valitsemaan sormukset! Häät on jo pilattu morsiamenluovuttamisilla ja muilla kaasolaumoilla. Pidetään kiinni edes jostakin

Vierailija kirjoitti:

Ap on katsonut liikaa jenkkiviihdettä. Suomessa kihlasormukset ostetaan yhdessä molemmille. 

Jep. Suomessahan on täysin päinvastainen tapa kuin USAssa. Täällä kihloihin mennessä ostetaan sormukset molemmille (eikä niistä yleensä ole timantteja), ja naimisiin mennessä laitetaan morsiamelle se timanttisormus. Jenkeissä se kihlasormus on se naisen timanttisormus, ja naimisiin mennessä sitten laitetaan molemmille sormukset.