Luokkaretkeilyä alaspäin?

Aikoja sitten luin sosiologian kurssilla kirjan, jossa yksi kertomus jäi mieleeni. Nainen oli elänyt joskus 30-40-luvulla (?) lapsuuden Helsingin keskustassa varakkaassa perheessä, jossa oli mm palvelijoita. Kulttuuria, kesähuvila, kutsuja ja illallisia. Jostain syystä, vuosikymmeniä myöhemmin eli jossain keravan lähiössä vuokraluukussa, pienin eläke ja eikä mtn muuta. Se oli hämmästyttävä luokkamuutos ja kiinnostava lukeakin. En muista että mistä kaikista tapahtumista tämä johtui. Mietin sitä, että mitään ei siitä lapsuuden vauraudesta jäänyt. Hurjaa kyllä.

Mulla on sukulaisperhe, jossa toinen vanhemmista on arkkitehti ja toinen aikoinaan urallaan varsin ketterästi ylöspäin kiivennyt talouspäällikkö tms, sai kyllä sittemmin kenkää ja vaihtoi täysin alaa. Mutta siis näin oli silloin, kun lapset asuivat kotona. Asuivat todella hulppeassa asunnossa Töölössä eduskuntatalon vieressä.

Perheen lapsista kukaan ei ole käsittääkseni käynyt peruskoulua kummempaa. Yrittivät lukiota moneenkin kertaan, mutta se jäi aina kesken. Samoin kävi autokoulun ja kaikenlaisten muiden kurssien, joita aloittivat. Ovat nyt jo aikuisia ja kaikki tällä hetkellä käsittääkseni työelämässä, mutta tekevät jotakin hanttihommia ja pätkätöitä varastolla, raksalla tms. Ja asuvat jossain lähiössä kaksiossa. 

Olen joskus miettinyt, että kuinka kummassa tuossa kävi noin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sukulaisperhe, jossa toinen vanhemmista on arkkitehti ja toinen aikoinaan urallaan varsin ketterästi ylöspäin kiivennyt talouspäällikkö tms, sai kyllä sittemmin kenkää ja vaihtoi täysin alaa. Mutta siis näin oli silloin, kun lapset asuivat kotona. Asuivat todella hulppeassa asunnossa Töölössä eduskuntatalon vieressä.

Perheen lapsista kukaan ei ole käsittääkseni käynyt peruskoulua kummempaa. Yrittivät lukiota moneenkin kertaan, mutta se jäi aina kesken. Samoin kävi autokoulun ja kaikenlaisten muiden kurssien, joita aloittivat. Ovat nyt jo aikuisia ja kaikki tällä hetkellä käsittääkseni työelämässä, mutta tekevät jotakin hanttihommia ja pätkätöitä varastolla, raksalla tms. Ja asuvat jossain lähiössä kaksiossa. 

Olen joskus miettinyt, että kuinka kummassa tuossa kävi noin. 

Hyvätuloiset ja ahkerat voivat olla juntteja, joita ei sisäinen elämä kiinnosta. Silloin lapsetkin voivat päätyä sivuosaan.

Alkoholin liikakulutus on hyvä tapa varmistaa oikein reipas askel alaspäin yhteiskuntaluokissa. Tämä ei ole todellakaan mitään harvinaista myöskään.

Kun katselen omaa lapsuuden paikkakuntaani (hiipuva pikkukaupunki) niin siellä on hyvin yleistä että oman ikäluokkani koulutettujen vanhempien lapset hakeutuvatkin duunariammatteihin. Pienen paikkakunnan ilmapiiri ei selvästikään kannusta kouluttautumaan vaan lapsista menee amikseen iso osa. Eikä sitä siellä nähdä sen kummempana asiana tai luokkalaskuna. Duunaripalkallahan ostaa sieltä omakotitalon ja elää ihan ok elämää.

Sitten taas niillä lapsuuden kavereillani, jotka ovat muuttanee pääkaupunkiseudulle, lapsetkin aika järjestään ovat hakeutuneet korkeampaan koulutukseen. Ja uskon että jos joku menisi amikseen niin siinä olisi erilainen tunne ihan jo siksi että elinkustannukset ovat paljon kovemmat.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sukulaisperhe, jossa toinen vanhemmista on arkkitehti ja toinen aikoinaan urallaan varsin ketterästi ylöspäin kiivennyt talouspäällikkö tms, sai kyllä sittemmin kenkää ja vaihtoi täysin alaa. Mutta siis näin oli silloin, kun lapset asuivat kotona. Asuivat todella hulppeassa asunnossa Töölössä eduskuntatalon vieressä.

Perheen lapsista kukaan ei ole käsittääkseni käynyt peruskoulua kummempaa. Yrittivät lukiota moneenkin kertaan, mutta se jäi aina kesken. Samoin kävi autokoulun ja kaikenlaisten muiden kurssien, joita aloittivat. Ovat nyt jo aikuisia ja kaikki tällä hetkellä käsittääkseni työelämässä, mutta tekevät jotakin hanttihommia ja pätkätöitä varastolla, raksalla tms. Ja asuvat jossain lähiössä kaksiossa. 

Olen joskus miettinyt, että kuinka kummassa tuossa kävi noin. 

Veikkaan että penskoilta ei vaadittu mitään, vaan tottuivat saamaan kaiken ponnistelematta sen eteen. 

Ystäväni on yliopiston käynyt maisteri, oli aina tosi hyvä koulussa ja opiskeli pitkään, ensin lukio, siitä AMK, sitten yliopistoon. Puolisonsa myös ammattikorkean käynyt ja hyvin työ- ja urakeskeinen ihminen, hyvätuloisissa hommissa. 

Heillä ei lapsilla ole koskaan ollut mitään kiinnostusta koulunkäyntiin ja opiskeluun. Toinen meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun, mutta se jäi kesken, nyt kai töissä jossakin, lähinnä vanhempiensa pakottamana ja painostamana, itsellään ei tunnu olevan mitään kiinnostusta työelämään tai opintoihin, haluaisi olla kotona vaan. Toinen lapsista taisteli peruskoulun läpi jollakin lailla, ysin päästötodistus oli täynnä vitosia ja kutosia, opiskelee lähihoitajaksi, mutta vaikeaa kuulostaa olevan, toivottavasti saa koulun käytyä kuitenkin.

He on ihan kiva perhe, vanhemmat tosi sosiaalisia ja mukavia tyyppejä ja niin nuo lapsetkin, mutta on jotenkin erikoista, että heillä ei tosiaan ole mitään kiinnostusta opiskelua tai töitä kohtaan. Itselläni on samanikäiset lapset & tunnen paljon heidän kavereitaan, ja kyllähän tuon ikäiset paljonkin pohtii, että mihin hakevat opiskelemaan, kesätöihin, mitä keskiarvorajoja mihinkin kouluun on jne. 

Tiedän yhden jolla molemmat vanhemmat ihan ylimmän tason tehtävissä ja yliopiston käyneitä. Kumpikaan lapsista ei mennyt lukioon vaan valitsivat ammattikoulun.

Me teimme yläkoulussa luokkaretken Pyhäsalmen kaivokselle. Siinä mentiin pitkä matka alaspäin silloin. Kokemus oli mieleenpainuva kieltämättä. Suosittelen.

Vahingoniloa ja kiusaamista

Lasten luokkalaskusta tulee mieleen tuntemani varakas ja koulutettu perhe, missä lapset oli kasvatettu lyhytjännitteiseksi ja hemmotelluiksi. Vanhemmat tai äiti lähinnä ei asettanut selkeitä rajoja ja kielsi isääkin asettamasta rajoja vedoten, että se muka vahingoittaa lapsia. Eivät esimerkiksi saaneet heitä koskaan nukkumaan ajoissa alakouluikäisinä, kaikesta neuvoteltiin ja pelättiin traumoja. Lasten käyttäytyminen lastenkutsuilla ja kaveripiirissä oli niin mahdotonta, että katkaisimme välit heihin jo ala-asteen lopussa. Koulut menivät molemmilla pojilla iihan penkin alle, kumpikaan ei ole käynyt edes amista, mutta onneksi kumpikaan ei sentään ole ryhtynyt huumeita käyttämään sikäli kun tiedän.

Vauraissakin perheissä ja taustoista voi olla päihdeongelmia ja mielenterveysongelmia. Väkivaltaakin voi olla, mistä lapset traumatisoituu.

Tai sitten urakeskeiset vanhemmat ei ehdi tai kiinnosta yhtään panostaa lapsiin.

Lapset on myös mahdollista hemmotella pilalle vaikka tästä ei nykyään enää puhutakaan. Eli vaaditaan liian vähän. Vaihtoehtoisesti lapsilta voidaan vaatia aivan liikaa, johon väsähtävät

Ja tapahtuuhan sitä kurjistumista myös sairastumisten ja onnettomuuksien, konkurssien tai vaikka työttömyyden takia kenellä tahansa. Taantumien aikana tätä käy paljon, niin nytkin. Ei mikään ole kiveen kirjoitettua.