Ootteko koskaan unohtaneet matkalla suomenkieltä, tai kokeneet että kansallinen identiteetti muuttuu ulkomailla?

Minkä pituisella matkalla?

Voi käydä lyhyelläkin.  Eikös näitä tapauksia ole että viikon reissu Miamiin tai Nykiin on vienyt äidinkielentaidot mennessään kotiin palatessa. 

Olin 20 vuotta ulkomailla, mutta en silti unohtanut suomen kieltä.

Tuntuu aika erikoiselta. En minä unohtanut kieltä, eikä identiteettini miksikään muuttunut asuessani ulkomailla. Japanilainen vaimoni on asunut Suomessa jo neljännesvuosisadan ja tuntuu, että kansallinen identiteetti on vain vahvistunut vanhemmiten. Näin, vaikka hän haluaa asua täällä ja on integroitunut hyvin suomalaseen yhteiskuntaan.

Asuin kolmisenkymmentä vuotta maailmalla. Identiteettini muuttui, mutta suomea en unohtanut. Äidinkieli on niin syvässä, että ei se unohdu paitsi kun pitää esitellä somessa kuinka on kosmopoliitti ja maailmankansalainen.

Teeskentelen ulkomailla aina ruotsalaista, on se jotenkin hienompaa...

Eihän sitä tarvitse kuin mennä risteilyllä Tukholmaan, kun jo huomaa ajattelevansa ruotsiksi. Unohtaminen ehkä jo vaatisi hieman pidemmän poissaolon äidinkielisistä ympyröistä.

Kyllä, aina kun olen ulkomailla unohdan paßkan suomen. Ulkomailla on kivaa kun he huolivat rahani toisin kuin suomess

Ei tuota tapahdu kuin teinipissiksille.

Eipä oikeastaan. Vastaan toki vieraalla kielellä, jos joku puhuu minulle jotain muuta kuin suomea.