Itkin jo aivan hysteerisenä-otsikossa lehdessä. Millainen ihminen

itkee jokaisen vastoinkäymisen tullessa ja mitä hyötyä siitä oikein on? Mitähän tuossakin Iltalehden hotelliepisodissa auttoi se, että muija parkui minkä pystyi? Mulla on yksi tällainen tuttavakin, joka jokaisen vastoinkäymisen tullen on tillittämässä. Mä ymmärrän jos tapahtuu oikeasta jotain kamalaa; kuolema, vakava sairaus jne. mutta kun tuntuu, että jotkut itkee jo kynnen katketessa