Lue keskustelun säännöt.
Olenko nyt huono ystävä
12.08.2025 |
Minulla ei ole lapsia, en voi koskaan saada niitä ja se on syvä suru edelleen. Ystäväni silti hehkuttaa pienistä lapsenlapsista, aivan jatkuvasti ja tuntuu kuin puukkoa vääntäisi sisimmässä: miten ihanalta ne tuntuvat sylissä, miten lämpimiä, miten halivat häntä... Voisko ajatella että hän tajuaisi kuin pahalta minusta tuntuu ?!
En halua hänen iloaan pilata. Mutta eikö tuollaista kykene tajuamaan normaali ihminen, että minuun sattuu ja tuntuu pahalta? Eihän minulle tule näitä ihania lapsenlapsia myöskään.
Kommentit (58)
Tietää kyllä.
On vain niin innoissaan "omasta onnestaan".
En vaan voi mitään sille että sattuu kun hän oikein kuvailee miltä pieni lapsi tuntuu sylissä. Oma syli jäi tyhjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa ajattelemattomalta ihmiseltä.
Jotkuthan tekevät tuollaista ihan kiusallaankin.
Onko sun kipu tärkeämpää kuin ystävän onni?
Vierailija kirjoitti:
Jotkuthan tekevät tuollaista ihan kiusallaankin.
Totta. Kaikki ystävät eivät ole oikeita ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä se ystävyys toimi, jos ei voi ilojaan jakaa.
Eli sun sä suret ja kuljeskelet tuolla mieli pahana niin muiden käveltävä kananmunankuorilla ja varottava iloitsemasta asioista mitkä heille tuo iloa mutta sulle ei? Korkea aika päästä yli ja sopeutua elämään sellaisen elämän kanssa kuin on annettu ja tehdä siitä elämästä elämisen arvoisen jossa iloa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen vähän eri suunnasta, mutta minusta pitää kyetä iloita ystävän onnen puolesta, vetämättä siihen mukaan omia murheita. Näin olen tehnyt.
En halua avata sen enempää, mutta vastaavassa tilanteessa ei tuota vaikeuksia iloita rakkaan ystävä puolesta. Kuuluu ystävyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Eipä se ystävyys toimi, jos ei voi ilojaan jakaa.
No sitä mietinkin olenko huono ystävä kun on vaikea oman menetyksen takia iloita juuri tuosta asiasta.
Tai Voisiko hän olla hienotunteisempi tässä kohtaa ja jakaa muita ilojaan kuin juuri tätä ja juuri minulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sun sä suret ja kuljeskelet tuolla mieli pahana niin muiden käveltävä kananmunankuorilla ja varottava iloitsemasta asioista mitkä heille tuo iloa mutta sulle ei? Korkea aika päästä yli ja sopeutua elämään sellaisen elämän kanssa kuin on annettu ja tehdä siitä elämästä elämisen arvoisen jossa iloa riittää.
Kiitos elämänohjeesta. Oman kokemuksen mukaan tietyssä määrin asian kanssa pääsee sinuiksi ja pystyy iloitsemaan toisten lapsista myös.
Mutta selkeästi et tavoittanut mikä oli pointtini. Se on hienotunteisuus.
Jos ystävä tietää, että asia on erittäin tuskallinen sinulle, onhan se kusípäistä, jos hän hehkuttaa lastenlapsiaan jatkuvasti sinun läsnä ollessasi. Mutta toisaalta jos kipuilusi asian suhteen on jatkunut vuosia eikä seurassasi voi edes sivumennen mainita lapsia mitenkään, sekin on raskasta. Asioissa on puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietää kyllä.
On vain niin innoissaan "omasta onnestaan".
En vaan voi mitään sille että sattuu kun hän oikein kuvailee miltä pieni lapsi tuntuu sylissä. Oma syli jäi tyhjäksi.
Munkin syli jäi tyhjäksi, sattuu. Iloitsen mielelläni muiden lapsista mutta se on mielestäni aika törkeää että kysellään että mikset tehnyt lapsia.
Tuskin on tarkoitus loukata sinua. Kerro hänelle omista tunteista mitä sinussa aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hyvissä ystävyyssuhteissa kuuluu olla hienotunteinen. Kuulostaa että hän tahalteen yrittää saada sut kateelliseksi.
Jos ystävä vaikka suree yksinjäämistään kun ei ole löytänyt puolisoa, kuka jatkuvasti ylistää omaa puolisoaan ja hieroo omaa ihanaa parisuhde-elämäänsä toisen naamaan?
Tai jos ystävä on pitkäaikaistyötön tai kokenut konkurssin ja köyhä, kuka iloitsee hänen edessään omasta varakkuudestaan ja kertoilee iloisena mitä kaikkea hankintoja ja hemmotteluja itselleen on ostanut?
Menetin toisen vanhemmistani n. 40 vuotta sitten. Sillä asialla ei ole mitään tekemistä muiden vanhempien kanssa. Minusta olisi hyvin outoa ja itsekästä, jos vaatisin hienotunteisuutta kohdallani, että ystävien tulisi pienentää iloaan liittyen vanhempaansa seurassani.
Ystäväsi lapsenlapset ovat sinun kokemuksestasi erillisiä olentoja. He eivät liity lapsettomuuteesi. Pienet lapset tai vanhemmat eivät ole kuin paketteja, joita jaetaan ja osa jää ilman. Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
Elämäsi on erillinen ystäväsi elämästä. Yritä iloita hänen onnestaan, vai ajatteletko, ettei hänkään ansaitsisi lastenlapsia? Koska siltä se kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ystävä tietää, että asia on erittäin tuskallinen sinulle, onhan se kusípäistä, jos hän hehkuttaa lastenlapsiaan jatkuvasti sinun läsnä ollessasi. Mutta toisaalta jos kipuilusi asian suhteen on jatkunut vuosia eikä seurassasi voi edes sivumennen mainita lapsia mitenkään, sekin on raskasta. Asioissa on puolensa.
Kyllä hän on saanut hehkuttaa ja kaikki muutkin ihmiset kuten työkaverit jne ;) Totta ihmeessä.
Mutta kun on läheinen ystävä, ihmettelen välillä eikö todella ajattele minun kannaltani yhtään? Hän puhuu joka kerran lapsenlapsistaan, ei jää maininnalle. Mutta kai se on niin että ei toisen kipua näe /huomaa ellei itsellä ole vastaavaa. Ei kehity hienotunteisuutta.
Nyt kun mietin asiaa niin varmaan tämä on häneltä liikaa toivottu. Surullista.
En haluaisi huomauttaa hänelle etten loukkaisi mitenkään tai veisi juuri jakamisen iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli sun sä suret ja kuljeskelet tuolla mieli pahana niin muiden käveltävä kananmunankuorilla ja varottava iloitsemasta asioista mitkä heille tuo iloa mutta sulle ei? Korkea aika päästä yli ja sopeutua elämään sellaisen elämän kanssa kuin on annettu ja tehdä siitä elämästä elämisen arvoisen jossa iloa riittää.
Kiitos elämänohjeesta. Oman kokemuksen mukaan tietyssä määrin asian kanssa pääsee sinuiksi ja pystyy iloitsemaan toisten lapsista myös.
Mutta selkeästi et tavoittanut mikä oli pointtini. Se on hienotunteisuus.
Työnnä se hienotunteisuutesi sinne minne aurinko ei paista. Sinne se kuuluukin. Jos et kestä toisen iloa ja onnea ja alat vaatia jotain saamarin "hienotunteisuutta" koska et saanut sitä samaa vaikka epätoivoisesti halusit niin senkun häippäset muita ystäviä itsellesi metsästämään, mielellään samanlaisia nyrppynaamoja kuin sinä niin ei tarvitse ulvoa kuinka joku iloitsee ja on aidosti onnellinen.
Sinun traumasi eikä surusi liity mitenkään ystävääsi eikä hänen läheisiinsä. Hänen ei tarvitse pienentää itseään eikä omaa onneaan sinun surujesi ja traumojesi vuoksi.
Lapsenlapset ovat tärkeä ja jokapäiväinen, jopa ihan tavallinen osa hänen elämäänsä. Miksi hänen täytyisi jotenkin seurassasi himmata iloaan, tai vältellä puhumasta lastenlapsistaan? Yritä katsoa hänen näkökulmastaan. Yrität väkisin tuoda surusi sinne, minne se ei kuulu, hänen iloonsa. Hänellä on täysi oikeus iloita täysillä, elämme täällä vain kerran.
Hienotunteisuus ei liity tähän mitenkään.
Surullesi on myös paikkansa, mutta se ei kuulu sinne, missä on ystäväsi ilo. Ne eivät liity toisiinsa mitenkään, eivätkä ole sidoksissa toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hyvissä ystävyyssuhteissa kuuluu olla hienotunteinen. Kuulostaa että hän tahalteen yrittää saada sut kateelliseksi.
Jos ystävä vaikka suree yksinjäämistään kun ei ole löytänyt puolisoa, kuka jatkuvasti ylistää omaa puolisoaan ja hieroo omaa ihanaa parisuhde-elämäänsä toisen naamaan?
Tai jos ystävä on pitkäaikaistyötön tai kokenut konkurssin ja köyhä, kuka iloitsee hänen edessään omasta varakkuudestaan ja kertoilee iloisena mitä kaikkea hankintoja ja hemmotteluja itselleen on ostanut?
Minä olen köyhä, mutta osaan silti iloita ystävien puolesta, kun he kertovat lomamatkoistaan ja ostoksistaan. Heillä on vain erilaiset arvot, ja jos he tulevat rahankäytöstä onnellisiksi, ei se ole minulta pois, vaikka itse olen eudaimonisesti suuntautunut.
Ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Tietääkö ettei lapsettomuus ole sun oma valinta? Jos on hyvä ystävä, laittaisin asiasta viestiä että se on arka paikka. Jos epäröit ymmärtääkö ystävä, onko sitten ystävyyden arvoinenkaan..