Minulla on kotona kilttimies
Huomasin tämän (taas) eilen. Miehellä on nälkä ja haluaisi syödä. Sen sijaan että sanoo että hänellä on nälkä ja hän haluaisi syödä, hän kysyy, että milloin minä haluaisin syödä. Vastaan että ei väliä, voidaan syödä sitten kun hän haluaa. Mies hermostuu tästä ja suuttuu, kun en osaa päättää. Mies hermostuisi myös, jos en halua syödä vielä, sillä hänellä on jo nälkä. Sitten kiukuttelee ja yrittää manipuloida minua vastaamaan "oikein" hänen kysymykseensä. Voi olla myös niin, ettei mies halua vielä syödä, mutta haluaa kysyä onko minulla nälkä, ja sillon kysymys ja lopputulos vastauksesta riippuen on samanlainen, jos haluan eri asiaa kuin hän. Tämä on johtanut siihen, ettei saada mitään koskaan päätettyä, koska minä haluan että hän on tyytyväinen ja saisi mitä haluaa eikä kiukuttelisi, ja hän ei pysty sanomaan, mitä haluaisi.
Aina näiden kiukkukohtausten jälkeen kun on rauhoittunut, kysyn, miksi ei voi vain sanoa mitä haluaa. No koska on niin kiltti, ettei kehtaa pyytää. Itse en näe että se olisi kilttiä, jos suuttuu, huutaa ja koittaa manipuloida minusta ulos haluamansa vastauksen seuraavat 20 minuuttia kuitenkaan koskaan kertomatta, mikä on oikea vastaus. Kilttiä olisi sanoa mitä haluaa ja antaa minun tehdä omat valintani sitten sen mukaan.
Ja joo ero on varmaankin edessä ja mitään neuvojakaan en varsinaisesti tarvitse, hoidan nuo tilanteet lähtemättä niihin mukaan ja annan miehen kiukutella kunnes rauhoittuu. Mutta halusin tuoda tämän esiin, kun kilttimiehet ovat palstalla niin usein kuuma puheenaihe. Olen saanut kokea kantapään kautta, että kiltteys on todennäköisesti kyvyttömyyttä sanoittaa tarpeitaan, mikä sitten purkautuu arjessa passiivis-aggressiivisuutena.
On teilläkin ongelma. Meillä syödään yks kunnon ruoka yhdessä päivän aikana ja sitten jos on nälkä illalla niin syö sitten kun itse haluaa eikä kysellä toisiltamme milloin haluat syödä. Minä syön monesti illalla kymmenen jälkeenkin vasta.