Ammatti johon olisit halunnut, mutta päädyitkin johonkin toiseen

Olisin halunnut postinjakajaksi. Vanhempien mielestä ihan mikä tahansa muu ammatti. Päädyin yrittäjäksi ja siitä konkurssin kautta työttömäksi. Tämä on minulla se eläkevirka.

Äiti halusi musta kotiäidin. Ei mitään muuta oikeen. Hänen mielestä mut on luotu siihen.🤣🥲

Oon opettaja ja tykkään työstäni. Tylsä vastaus. Muita ammatteja voisi olla majatalon pitäjä tai matkaopas, nekin toki toteuttetavissa olevia ammatteja.

Opettajaksi halusin joskus, mutta sitten keksin haluta sähkömieheksi. Olen pitkälti toistakymmentä vuotta tehnyt nyt sähkärin hommia ja haaveilen matematiikan opettajan urasta vielä.

Olisin nuorena halunnut poliisiksi. Silloin oli kuitenkin pituusraja ja olin alle sen, nainen siis olen. Äiti ei koskaan ole painostanut mihinkään alalle. Nyt minulla on parikin tutkintoa amiksesta ja taas olen koulussa, koska töitä ei vaan ole. Poliisiksi en enää lähtisi, en voi opintojen takia oikein muuttaa mihinkään Tampereelle, kun asun ihan toisella puolen Suomea ja on lapset ja talokin täällä. Ja ihan johonkin normi partiopoliisiksi en haluaisi, rikospuolelle ehkä. 

Oisin halunnut asesepäksi mutta patistivat lukioon ja insinööriksi koska ovat itsekkin ja se on kuulemma töitä loppuelämäksi, no nyt tekee automaatio ja tekoäly tuloaan ja siirtymässä teet tuhottomasti töitä tehdäksesi itsesi työttömäksi. Tuo tämä leivän pöytään ja toisinaan siedettävää mutta tykkäisin tehdä käsillä ja hioa yksityiskohtia täydelliksi+aseala ei katoa. Onneksi saa autotallissa hinkata omia metsästystorrakoita kuitenkin, opiskelin itsekseni puu ja metallintyöstöt sekä aseiden anatomiaan

Haaveilin farmaseutin ammatista. Päädyin vakuutusalalle monen mutkan kautta. Pidän nykyisestä työstäni.

Olisin halunnut kuvataiteilijaksi/kuvittajaksi tai graafiseksi suunnittelijaksi. Oon lahjakas piirtäjä ja maalari, mutta patalaiska ja mulla on järjettömän huono itsetunto, enkä oikein tykkää olla esillä ja tyrkyttää osaamistani. Oon koettanut löytää itseäni ja yrittää opiskella moneen muuhun ammattiin, mutta en oikein tiedä mitä haluaisin tehdä. Aina maalatessani tulee tunne, että tämä on se mun juttu. Leijailen jossakin sfääreissä, haaveilen että alan maalata, saan kuviani johonkin esille ja teen läpimurron. Sit tajuan, että se on mahdoton unelma ja kannattaa pysyä vain päivätöissä. Mutta meh, saahan sitä unelmia olla.