Pärjääkö autistilapsi omillaan isona?

Erityislapsen aikuistumisen ja kotoa pois muuttamisen suunnittelu ja visioiminen kannattaa aloittaa varhain. Niin kuin olet nyt viisaasti tekemässäkin. Jos tältä kanavalta tulee asiallista vertaistukea, hyvä niin. Lapsen koulun matkan varrella tulee varmasti vastaan esimerkiksi kuntoutusohjaajia, joiden ammattitaitoa on suloisen lapsenne tulevaisuuden mahdollisuuksien suunnitteleminen yhdessä teidän kanssanne. Ette ole yksin! T:psykologi

Ei lapsi pärjää omillaan vaikka kasvaisikin isoksi. Lapsi on kuitenkin lapsi

Ou jee 😎👴🏼🍺🥳

Mitä enemmän helikopteroit, sen avuttomampi tulee. Toki kielellinen ja sosiaalinen kuntoutus pitää järjestää.

Oliko faijan siemenet menneet vanhaksi?

Minulla on lapsi, jolle etsin apua 13 vuotta.

Hänellä todettiin autismi ilman älyllistä kehitysvammaa ja selektiivinen mutismi 25-vuotiaana hänen asuttuaan itsenäisesti 2 vuotta.

Mutismi haittaa elämää, mutta hän on nyt saavuttanut huimaa edistystä vain kahdessa vuodessa toimintaterapeutin avulla.

No mitäpä lottoat?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsi, jolle etsin apua 13 vuotta.

Hänellä todettiin autismi ilman älyllistä kehitysvammaa ja selektiivinen mutismi 25-vuotiaana hänen asuttuaan itsenäisesti 2 vuotta.

Mutismi haittaa elämää, mutta hän on nyt saavuttanut huimaa edistystä vain kahdessa vuodessa toimintaterapeutin avulla.

Diagnoosia viivästytti mt-sektorin heti alkuun tekemä puutteellinen diagnoosi, jonka vuoksi hoidettiin väärin 13 vuotta haaskaten aikaa ja rahaa, sekä asiakkaan että yhteiskunnan.

Saattaa myös olla, että hänet oli erittäin korkean älykkyyden takia vaikea diagnosoida autistiksi. Hän ei stimmaillut, ei ollut fiksaatiota mihinkään jspea-alaiseen kiinnostuksenkohteeseen.

Terkut Nurmijärven psyk. polille, te olitte i d i o o t t e j a.

Ei ole älykkyydestä puutetta meidänkään juniorilla. Puhuu useita kieliä ja oppii eteenkin teknisiä ja matemaattisia asioita kertaheitolla, ja on selvästi ikätasoaan edellä näissä asioissa. Yrittää myös selvän tietoisesti manipuloida ja valehdella ja junailla tilanteita edukseen.

Sosiaalinen ja kielellinen kyvykkyys on haasteellista. Ongelmia tulee jos lapsi ei saa haluamaansa. Lapsi on toki hyvin intensiivinen ja vaativa. Tämä ei sinänsä arjessa ole ongelma, mutta toisiin samanikäisiin verrattaessa ongelmien laajuus astuu täyteen valoon. Kognitiiviset kyvyt ovat valovuosia ikätovereiden jäljessä. Lapsi huutaa, kirkuu, heittäytyy maahan jos asiat eivät mene hänen odotustensa mukaan, kulkee sylissä kuin pikkuvauva. Mieluiten olisi vaan omien mielenkiinnon kohteidensa kanssa kotona. Tästäkin olisi kiva kuulla kokemuksia, että miten tällaiset haasteet näyttäytyvät teini-iässä, jos vastaavanlaista kokemuspintaa löytyy.

Kaiken kaikkiaan vanhempana huolettaa, että miltä hänen tulevaisuutensa näyttää. 

Se ei ole enää autistilapsi kun se on iso 🤣🤣🤣

No minä olin autistilapsi, asun nyt vapailta markkinoilta vuokratussa asunnossa, maksan itse laskuni, käyn itse kaupassa yms. teen normaaleja asioita. Olen nyt opiskelija. Hoidan itse opintoni ja olen ollut ihan tavallisissa kesätöissä ja harkoissa.

Olen itse vasta aikuisena autisminkirjon diagnoosin saanut keski-ikäinen. Olen työtön ja joudun asumaan vanhan ja sairaan vanhempani luona. Kärsin pahoista mielenterveysongelmista, mutta en saa apua mihinkään, vaan tilanne on päinvastoin, sillä joudun olemaan vanhempani kotiorja. Vanhempani pitäisi jo miettiä jotakin muuta asumista kun ei pärjää kotona ja kaikki jää hoidettavakseni. Kuormituksen on valtavaa. En ole päässyt koskaan muuttamaan pois vanhempani luota. Toinen vanhempani on kuollut jo melkein 20 vuotta sitten. Olin silloin parikymppinen, enkä ollut tuolloin vielä saanut diagnoosia.

Hyvin pärjään.

t. asperger 31v

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vasta aikuisena autisminkirjon diagnoosin saanut keski-ikäinen. Olen työtön ja joudun asumaan vanhan ja sairaan vanhempani luona. Kärsin pahoista mielenterveysongelmista, mutta en saa apua mihinkään, vaan tilanne on päinvastoin, sillä joudun olemaan vanhempani kotiorja. Vanhempani pitäisi jo miettiä jotakin muuta asumista kun ei pärjää kotona ja kaikki jää hoidettavakseni. Kuormituksen on valtavaa. En ole päässyt koskaan muuttamaan pois vanhempani luota. Toinen vanhempani on kuollut jo melkein 20 vuotta sitten. Olin silloin parikymppinen, enkä ollut tuolloin vielä saanut diagnoosia.

Olen toki suorittanut AMK-tutkinnon. Vaikeinta tämän tutkinnon suorittamisessa olivat ryhmätyöt ja työharjoittelu. Tein ryhmätyöt suurimmaksi osaksi yksin. Tutkinnostaan huolimatta en ole töitä löytänyt. Toivon pääseväni jossakin vaiheessa sairauseläkkeelle mielenterveysongelmien mm. ahdistus, paniikki, masennus takia. Tiedän toki, että Suomessa ei pelkän autisminkirjon takia pääse eläkkeelle. Ruotsissa tämä kuitenkin ilmeisesti onnistuu.