Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan ei järjestä polttareita, vauvakutsuja tai muutakaan - muita saman kokeneita?
02.08.2025 |
Minulla ei ole siskoja, ei läheisiä välejä äidin kanssa eikä läheisiä ystäviä. Kun menin naimisiin, kukaan ei ollut järjestämässä polttareita. Eipä kyllä oikein olisi ollut kutsuttaviakaan, korkeintaan etäisempiä tuttuja, työkavereita tms ja tuskin hekään olisivat tulleet, kun emme ole hyviä ystäviä. Naimisiin menin vain todistajien läsnä ollessa, kun olisi ollut noloa, ettei puoleltani olisi ollut yhtään kaveria vieraana eikä juuri sukulaisiakaan. Vauvakutsujakaan ei koskaan ollut.
Surettaa ihan valtavasti, kun some pursuaa muiden polttareita, vauvakutsuja ja häitä, eikä minulla ole ollut ihmisiä, jotka olisivat tuollaisia halunneet minulle järjestää. Sitten joku puolituttu kysäisee joskus, että minkäslaiset polttarit/häät mulla olisi ja yritän vain sopertaa jotain ympäripyöreää, ettei tilanteeni kävisi ilmi.
Ja kun joku tulee sanomaan, että onhan minulla mies ja lapsia, niin ei se sitä poista, ettei ystäviä ole. Ei ole ketään, ketä kutsua juhliin. Enkä haluaisi lasten kasvavan siihen, että vanhemmilla ei ole yhtään ystäviä ja aina vain ollaan oman perheen kesken.
Kommentit (30)
Eiks someen kaunistella asioita?
Ei kannata kadehtia mitä muilla on vaan keskittyä siihen hyvään mitä itsellä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhyy yhyyy minä levitin jalkani eikä kukaan järjestä minulle sen johdosta juhlia ja tuo minulle lahjoja ja huomiota yhyy yhyyy
Eipä ole itselläkään ollut mitään juhlia pl. opiskeluun/kouluun liittyvät valmistumiset. Itse pitäisi järjestää, jos haluaisi juhlia, mutta en ole kyllä mikään juhlien järjestäjä. Tilanne on ihan hyvä näin.
Voi, ystävä kulta! Polttarit tai vauvakutsut eivät kuulu suomalaiseen perinteseen, vaan on amerikkalaisista häälehdistä ja tv-sarjoista bongattuja. Teennäistä hauskaa, kilpailua ja kadehtimista, rahanmenoa ja riitelyä siitä, kuka maksaa. Niihin liittyy paljon ikäviä puheita ja ristiriitoja. Monet eivät niitä haluaisi pitääkään, mutta tuntevat olevansa paineen alla ja niitä järjestetään väkinäisesti, kun ei onnistuta välttämään. Älä murehdi asiaa, vaan iloitse perheestäsi ja kaikesta hyvästä, mitä sinulla on.
Täytin 50 v ja ketään sukulaisista ei kiinnostanut juhlia sitä, en järjestänyt niitä, koska meni maku niiden järjestämiseen kun ketään ei kiinnosta saapua paikalle. Tämä oli kova kolaus huomata, enpä ole enää sen jälkeen ollut yhteyksissä sukulaisiin. Olkoot. Mulla on rakastava perhe ja keskityn siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenmaailman polttarit, vauvakutsut ja prinsessaleikit on yks turhimpia asioita naisen elämässä.
Ota pää pois somesta ja keskity Elämään.
Vauvakutsut, mitähän nekin ovat? Lapsen töllistelyä ja siunailua. Polttareita ei järjestä kukaan täysjärkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lasta ja avioliitto. Ei yhtään vauvakutsuja tai polttareita.
Mul oli polttarit jossa oli vaan minä ja 2 muuta. No eipä ollu kummoset polttarit nekäää. Seuraavat pidän vaa itelleni. Meen johonki kivalle keikalle vaikka taxilla. Vedän lärvit. Aina sitä juttuseuraa paikan päältä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kenen pitäisi sinulle ne ystävät hankkia? Ainakin vielä 2010-luvulla ihmisten piti ihan itse ystävystyä muiden kanssa ja olla muille hyviä ystäviä. Siten sai vieraat häihinsä ja jonkun mukaan lenkille. Nyt pitäisi jonkun kunnallisen instanssin hankkia kaveritkin niille, jotka ei itse halua nähdä ystävyyteen kuuluvaa vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vauvakutsut, mitähän nekin ovat? Lapsen töllistelyä ja siunailua. Polttareita ei järjestä kukaan täysjärkinen.
Ei siellä töllistellä ketään eikä siunaillakaan. Sekoitat ristiäisiin/nimiäisiin. Vauvakutsut järjestetään ennen lapsen syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sehän nyt ei ole muiden vika. Jotain peiliinkatsomisen paikkaa ehkä on jos ei yhtään ystävää ole saanut tai saanut säilytettyä peruskoulusta, naapurustosta, serkuista, harrastuksista, lukiosta, puolison ystävistä, opiskeluista tai työpaikalta... Se on isompi ongelma kuin jotkut turhanpäiväiset vauvakutsut. Tutkiskele hieman toimintaasi, elekieltösi, ulosantiasi, sosiaalisia taitojasi. Koska jossain selvästi jotain mättää.
Ole tyytyväinen perheeseesi, se sulla on! Älä sure ystävien puuttumista, saat joskus kavereita töistä t lasten kavereiden vanhemmista.
Itse olen tyytyväinen,ettei enää ole pakkojuhlia. Elossa olevat sukulaiset eivät ole koskaan muistaneet mua, joten mun ei tarvi muistaa heitä. Joku ystävä jäi samaan kylään, mutta hän kuoli. Perhe on ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajaa. Sukulaisten määrään ei voi vaikuttaa, mutta ystävien saaminen vaatii osittain omaa aktiivisuutta.
Minäkin olen sosiaalinen ja ymmärtääkseni ihan pidetty ihminen, mutta tosi ystäviä on ehkä pari, muut on kavereita.
Mitään polttareita tai vauvakutsuja ei ole pidetty.
Puolisolla ei ole yhtään kaveria. Serkkuja kyllä vaikka miten paljon, mutta eivät pidä yhteyttä.
Hyvin on kuitenkin pärjätty tähän asti, ollaan keski-ikäisiä
Mulla avioliitto ja kolme lasta. Ei ole ollut mitään juhlia. Ei edes syntymäpäiväjuhlia. Eikä mua ole koskaan edes kutsuttu esim. polttareihin. Kummilapsen äiti ei kutsunut edes rippijuhliin. Ja ihan väleissä ollaan siis oltu.
Lasten kautta voi hyvin löytyä uusia ystäviä.
Kun lasten kanssa käy viikosta toiseen samassa puistossa tai perhekerhossa väkisinkin näkee samoja ihmisiä usein. Ota näihin kontaktia, järjestä leikkitreffejä yms. Meillä ainakin on tullut pari ystäväperhettä naapuristosta. Jopa lomailemme yhdessä.
itse pitää toki olla avoin ja aktiivinen. Mutta vaikka alkuun joutuisi vähän ponnistella se kannattaa!
Vierailija kirjoitti:
Vauvakutsut, mitähän nekin ovat? Lapsen töllistelyä ja siunailua. Polttareita ei järjestä kukaan täysjärkinen.
Vaippakakkua kerrassaan :D
Ketä sinä siellä somessa seuraat jos sinulla ei ole yhtään ystävää?
Vierailija kirjoitti:
Täytin 50 v ja ketään sukulaisista ei kiinnostanut juhlia sitä, en järjestänyt niitä, koska meni maku niiden järjestämiseen kun ketään ei kiinnosta saapua paikalle. Tämä oli kova kolaus huomata, enpä ole enää sen jälkeen ollut yhteyksissä sukulaisiin. Olkoot. Mulla on rakastava perhe ja keskityn siihen.
Kun täytin 50, äitini oli saattohoidossa. Ei ollut enkä kaivannut juhlia.
No nytpä lapset kasvaa ilman tukiverkkoja. Ja elämä on mukavaa, kun ei seuraa muiden someja.