Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan ei järjestä polttareita, vauvakutsuja tai muutakaan - muita saman kokeneita?
02.08.2025 |
Minulla ei ole siskoja, ei läheisiä välejä äidin kanssa eikä läheisiä ystäviä. Kun menin naimisiin, kukaan ei ollut järjestämässä polttareita. Eipä kyllä oikein olisi ollut kutsuttaviakaan, korkeintaan etäisempiä tuttuja, työkavereita tms ja tuskin hekään olisivat tulleet, kun emme ole hyviä ystäviä. Naimisiin menin vain todistajien läsnä ollessa, kun olisi ollut noloa, ettei puoleltani olisi ollut yhtään kaveria vieraana eikä juuri sukulaisiakaan. Vauvakutsujakaan ei koskaan ollut.
Surettaa ihan valtavasti, kun some pursuaa muiden polttareita, vauvakutsuja ja häitä, eikä minulla ole ollut ihmisiä, jotka olisivat tuollaisia halunneet minulle järjestää. Sitten joku puolituttu kysäisee joskus, että minkäslaiset polttarit/häät mulla olisi ja yritän vain sopertaa jotain ympäripyöreää, ettei tilanteeni kävisi ilmi.
Ja kun joku tulee sanomaan, että onhan minulla mies ja lapsia, niin ei se sitä poista, ettei ystäviä ole. Ei ole ketään, ketä kutsua juhliin. Enkä haluaisi lasten kasvavan siihen, että vanhemmilla ei ole yhtään ystäviä ja aina vain ollaan oman perheen kesken.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Siis kenen pitäisi sinulle ne ystävät hankkia? Ainakin vielä 2010-luvulla ihmisten piti ihan itse ystävystyä muiden kanssa ja olla muille hyviä ystäviä. Siten sai vieraat häihinsä ja jonkun mukaan lenkille. Nyt pitäisi jonkun kunnallisen instanssin hankkia kaveritkin niille, jotka ei itse halua nähdä ystävyyteen kuuluvaa vaivaa?
Ystävä- ja tuttavavirastoon voi tehdä hakemuksen kolmena kappaleena, sieltä lähetetään sitten joku kahvittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidät vihittiin läheisten ihmisten parissa, ei niinkään sukulaiden ympäröimänä, siskoa ja anoppia sekä miehen veljeä lukuunottamatta. He olivat ottaneet vastaan kummeuden, jota tulivat kasteessa julistamaan. Vihille meno tuli heille täytenä yllätyksenä. Olen sen ikäinen että tuommoset vauvakutsut ei ole minun juttu. Polttareistakaan en ole perustanut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
No sehän nyt ei ole muiden vika. Jotain peiliinkatsomisen paikkaa ehkä on jos ei yhtään ystävää ole saanut tai saanut säilytettyä peruskoulusta, naapurustosta, serkuista, harrastuksista, lukiosta, puolison ystävistä, opiskeluista tai työpaikalta... Se on isompi ongelma kuin jotkut turhanpäiväiset vauvakutsut. Tutkiskele hieman toimintaasi, elekieltösi, ulosantiasi, sosiaalisia taitojasi. Koska jossain selvästi jotain mättää.
Mulla on ollut lista ystäviä, tai "ystäviä".. yhteydenpito heihin on lakannut, kun vastavuoroisuus puuttuu. Aina se olin minä, joka kävin, soitin, kysyin kuulumiset, lohdutin ja olin olkapää ja Leelian lepotuoli. Mutta kun aikani odotin sitä vastavuoroisuutta, niin totesin, että maailman tappiin asti olisin saanut odottaa. Erään ns. ystävän soittoa olen odottanut jo 10 vuotta, hän kun viimeisessä puhelussa sanoi soittavansa. Ei ole puhelua kuulunut..
Mulla ei ollut mitään vauvakutsuja. Hirveää aikaa muutenkin odotus. En ostanut kuin yhden äitiysmekon. Sitä käytin aina, kun poistuin kotoa. Muuten makasin vain sohvalla. Vauvatavarat tuli sisko ostamaan kanssani, sanoi kuitenkin sitten, että tämä on viimeinen kerta, kun tulee ostamaan mitään. Lapsen isä tuli hakemaan tavarat, mutta auto oli pieni. Vaivoin saimme ne mahtumaan autoon. Lapsen isä oli kyyryssä edessä. Kauhea huuto ja sättiminen. Pidättelin itkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän nyt ei ole muiden vika. Jotain peiliinkatsomisen paikkaa ehkä on jos ei yhtään ystävää ole saanut tai saanut säilytettyä peruskoulusta, naapurustosta, serkuista, harrastuksista, lukiosta, puolison ystävistä, opiskeluista tai työpaikalta... Se on isompi ongelma kuin jotkut turhanpäiväiset vauvakutsut. Tutkiskele hieman toimintaasi, elekieltösi, ulosantiasi, sosiaalisia taitojasi. Koska jossain selvästi jotain mättää.
Mulla on ollut lista ystäviä, tai "ystäviä".. yhteydenpito heihin on lakannut, kun vastavuoroisuus puuttuu. Aina se olin minä, joka kävin, soitin, kysyin kuulumiset, lohdutin ja olin olkapää ja Leelian lepotuoli. Mutta kun aikani odotin sitä vastavuoroisuutta, niin totesin, että maailman tappiin asti olisin saanut odottaa. Erään ns. ystävän soittoa olen odottanut jo 10 vuotta, hän kun viimeisessä puhelussa sanoi soittavansa. Ei ole puhelua kuulunut..
Harmi, että ajattelet noin. Ihmisillä on erilaisia taitoja. Elämäntilanteet muuttuu. Joku on hyvä pitämään yhteyttä. Toinen innostuu helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhyy yhyyy minä levitin jalkani eikä kukaan järjestä minulle sen johdosta juhlia ja tuo minulle lahjoja ja huomiota yhyy yhyyy
Oisit jättäny levittämättä. Vit-tuako täällä yhyttelet!
Some on ihan täyttä feikkiä. Minäkin laitan sinne kivoja kuvia, mutta oikeasti elämäni on tyhjää, kärsin jatkuvasta ahdistuksesta ja fyysiset sairaudet piinaavat. Mikään näistä ei näy somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Some on ihan täyttä feikkiä. Minäkin laitan sinne kivoja kuvia, mutta oikeasti elämäni on tyhjää, kärsin jatkuvasta ahdistuksesta ja fyysiset sairaudet piinaavat. Mikään näistä ei näy somessa.
Tämähän se. Lisäksi parisuhdettaan hehkuttavat somessa eniten ne keillä huonoiten menee.
Mä en edes viihdy tuollaisissa juhlissa, joten en ole niitä itselleni toivonut tai järjestänyt. Osallistunut kyllä joskus olen, mutta itse en vain halua olla keskipisteenä niin että mua juhlittaisiin.
Ihme valittaja.