Kadun varmasti ikuisesti kun hankimme vain yhden lapsen

Sijaislapsi, adoptio..?

Voit lohduttaa lasta sillä, ettei tarvitse sitten tapella kenenkään kanssa perinnöistä.

Miksi näin?

0 / 5

Et ole ilmeisesti onnistunut kasvattamaan sitä ainokaistakaan, joten hyvä näin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näin?

En tiedä... olen niin turta tähän. Ei vanhempienkaan välittäminen ja rakkaus riitä. En tiedä mitä tehdä. Ap

Eipä sitä lapsi päätä. Meilläkin oli samaa, kun esikoinen oli 3-5-vuotias, että hän haluaa pikkusiskon tai pikkuveljen. Kaikilla kavereilla oli, ja niitä kavereita oli niin vähän, että ei siinä ole mitään vertailupohjaa. Se laantui. Kun hän oli ekaluokalla, hän kysyi minun mielestäni ihan asiallisesti, saako hän ikinä pikkusiskoa tai -veljeä. Ja niin minä kerroin, että äiti ja isi eivät ehkä saa enää lisää lapsia. Syystä ei ollut puhetta, oliko oma valinta vai luonnon valinta. Hän hyväksyi sen.

Miksi päädyitte yhteen? Itse olen ainoa lapsi ja minusta on virhe tehdä vain yksi, jos aika ja talous mahdollistaa useamman. On kamalaa olla yksin vastuussa vanhemmista ja heidän toiveistaan. Monilla sisaruksilla on myös sellainen side, mikä on jotain itselleni saavuttamatonta. 

Ei sinulla ole mitään syytä itkeä. Sinun lapsilukusi on sinun oma päätös ja se ei kuulu lapsellesi pätkääkään.

Elämä ei useinkaan mene täysin kuin itse haluaisi. Kaikista yrittämisistä ja taisteluista huolimatta. Mutta usein se menee kuitenkin sinnepäin. Yksi lapsi minullakin. Ehkä lapsenlapsia sitten kolme aikanaan.