tukiviittomat? Kannattaakohan opetella?

Mulla on nyt 2v.9kk ikäinen poika, joka ei puhu vielä kunnolla. Aloitimme n. puoli vuotta sitten puheterapian, jolloin ei puhunut vielä yhtään sanoja. Ainoastaan sanojen viimeisiä tavuja. Nyt tulee kuitenkin jo yksittäisiä sanoja, monen sanan lauseita lopputavuilla puhuttuina. Kotona meillä ei ole ymmärtämisen kanssa mitään ongelmaa, sillä ymmärrämme pojan kieltä (pää-pää =leipää, na-na=juna yms.) Osaa näyttää ja "selittää käsillään" jos ei muuten ymmärretä. Päiväkodin aloitti pari viikkoa sitten eikä sielläkään ole ollut ymmärrysongelmia. Ikinä ei ole tullut raivokohtauksia tai turhautumista sen vuoksi ettei ymmärrettäisi. Siksi siis mietityttää nuo tukiviittomat. Jos kellään ei ole mitään ymmärrysongelmia, voisiko odottaa että kieli kehittyisi ihan omaan tahtiinsa? Jotenkin tuntuu, että puheterapeutti on ainut, jonka mielestä tässä on ongelmaa. Puhe on kuitenkin kehittynyt koko ajan, joten sen puolesta olisin luottavainen. Eikä meillä ole ongelmaa yksittäisten sanojen kanssa (joita siis voisi viittoa) vaan ehkä enempi yllättävissä tilanteissa kun poika innoissaan selittää asiaansa. Tällöin sanat katoavat ja puheesta ei ymmärrä mitään. Mutta näissäkin tilanteissa saa yleensä lypsettyä, mitä juttu koski.



Miten muilla? Onko vastaavaa? Hyviä vinkkejä, opetellaanko vaan tukiviittomia kiltisti vai voiko luottaa omaan vaistoonsa ja odotella vaikka puoli vuotta?



Kiitos, jos vastailette! -Paula-