Ihanaa olla keski-ikäinen!

tunnu olevan mitään kurjaa, jos se on tällaista. Sain nuorimman lapseni ollessani 33, mielestäni en ollut enää erityisen nuori. Ja naurattaa, jos arvelet vanhenneeni ennenaikaisesti. Viestini on se, että 10 vuotta sitten luulin nelikymppisten olevan jo aika vanhoja, oikeasti en tunne olevani vanha. Ulkonäköasia ei ole välttämättä ikäsidonnainen, mutta jos ihminen on itsensä kanssa sinut, ulkonäkö ei ole elämän tärkeimpiä asioita.

Olen erittäin tyytyväinen elämääni!

t. ap

Mulla nuorin on yksivuotias, joten sanoisin, että tarvitsee aika paljon huomiotani. Aikaa harrastuksille ei jää. Omaa aikaa ei juuri ole. Meillä ei eletä keski-ikäisen harrasteluarkea, vaan hektistä ruuhkavuosien pikkulapsiarkea. Sinun elämäsi kuulostaa viisikymppisen elämältä? Mulle ulkonäkökin on tosi tärkeä asia.

Ehkä lasten saaminen nuorena on vanhentanut sut? Aika monelle käy niin.

Olen 33. Olen jo vuosia pitänyt sauvakävelystä. Sienestäminen kuulostaa kivalta. En mieti ulkonäköasioita. Taidan olla aika kalkkis... Pikkusiskoni huokaisi mulle jo ollessani 15v, että "sä oot niin keski-ikäinen".

No, ei se haittaa.

Mulla nuorin on yksivuotias, joten sanoisin, että tarvitsee aika paljon huomiotani. Aikaa harrastuksille ei jää. Omaa aikaa ei juuri ole. Meillä ei eletä keski-ikäisen harrasteluarkea, vaan hektistä ruuhkavuosien pikkulapsiarkea. Sinun elämäsi kuulostaa viisikymppisen elämältä? Mulle ulkonäkökin on tosi tärkeä asia.

Ehkä lasten saaminen nuorena on vanhentanut sut? Aika monelle käy niin.

minäkin.. ja teineissä on oma hommansa :)

Ainut huolehtiminen on oma äiti (pinnalliseati, silloin tällöin). Lapsenlapsiakaan ei oo tulossa vielä vuosiin. Talo maksettu ja molemmilla vakituinen työ. Mikäpä on ollessa kun terveyttäkin on, ei vaivat paina.