Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sypävuodatus-blogista, ei tätä voi kuivin silmin lukea :´´´(
31.08.2011 |
Tulee niin elävästi mieleen muutaman vuoden takainen marraskuinen ilta/yö kun vastaavassa tilanteessa pitelin 47v äitini kädestä kiinni..
31.08.2011 - 00:09 / Kategoriat: Sairaala
Aamuyön varhaisina tunteina neljän jälkeen mies käännettiin vielä kerran ja annettiin ensin yksi ja sitten vähän ajan päästä toinen ylimääräinen kipulääkeannos. Hengitys oli huonoa ja mies tulikuuma.
Itse piristyin jotenkin ja nousin sängystä ylös miehen viereen nojatuoliin istumaan. Viilentelin häntä kostealla pyyhkeellä ja sainkin vähän ihoa ja ehkä oloa viileämmäksi, juttelin välillä samalla aina kun painoin pyyhettä ihoa vasten, että älä pelästy, mä vaan viilennän vähän ja kysyin välillä koskeeko. Vastausta ei tietenkään tullut.
Mies jotenkin hengittikin sitten vähän rauhallisemmin hieman pidemmän aikaa, sitten aukaisi silmänsä kokonaan. Luulin ensin, että silmät olivat jääneet tahattomasti auki ja kuivuvat, yritin sulkea niitä hellästi, mutta silmät aukenivat kokonaan uudelleen ja mies katsoi suoraan huoneen yläkulmaan oudosti. Pitkästä aikaa hän näytti ihan itseltään, ei edes niin sairaalta jotenkin, katse oli ihan oma ja kasvot.
Tuli yhtäkkiä tosi outo tunne itselle, että kohta tapahtuu jotain.
Samaan aikaan vähän pelkäsin ja mietin, että kuvittelenko. En oikein muista silitinkö tai pidinkö kädestä, tarkkailinko enemmän vai mitä tai kuinka kauan hetkessä kesti. Sitten mies katsoi jotenkin minuun ja eteenpäin samaan aikaan, vaikea selittää. Hengitys oli tosi rauhallista pitkään aikaan, mutta sitä kuului enää vain joka toinen kerta. Sitten enää joka kolmas kerta. Lopulta tuli aika pitkä hengityskatkos ja vähän ravistelin miestä, vaikka jotenkin tiesin sen olevan turhaa tosipaikan tullen.
Silloin soitin kelloa. Hoitaja tuli melko nopeasti ja sanoin hänella täristen, että mies ei oikein hengitä enää. Puristin täristen ja peloissaan miehen kättä ja käsivartta molemmilla käsilläni. Hoitaja sanoi, että pidä vaan kädestä kiinni, ei mene enää kauan. Samalla hän oli minun vierelläni, lähellä ja piti minusta kiinni, puristi.
Mies oli tosi rauhaisan oloinen, eikä hengitys ollut enää rohissut pieneen aikaan. Yksi nopea hengenveto tuli yhtäkkiä ja sitten ei enää mennyt kauan, kun oli ihan kuin olisi sammutettu virtaa pikkuhiljaa, hengitys vain harveni ja harveni ja sitten hän ei vain enää hengittänyt. Minä itkin ja tärisin pää painuksissa, tiesin, että nyt oli rakas muualla, ei enää koskenut, ei ollut raskasta hengittää.
Kommentit (19)
Kukahan hänet kävi hakemassa, Jeesus, enkeli vai kuollut omainen?
mies katsoi suoraan huoneen yläkulmaan oudosti. Pitkästä aikaa hän näytti ihan itseltään, ei edes niin sairaalta jotenkin, katse oli ihan oma ja kasvot. Tuli yhtäkkiä tosi outo tunne itselle, että kohta tapahtuu jotain.
...Sehän on todellinen kohtalonkysymys: onko ihminen pelastunut vai ei? Tässä elämässä, juuri tässä ja nyt, sinä ja minä voimme vielä vaikuttaa asiaan omalla kohdallamme! Vilpittömästi suosittelen: http://www.healingrooms.fi/?sid=100
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullisenkaunis teksti. Älkää tunteettomat (kuten nro 2) vaivautuko kommentoimaan.
niin onko se tunteetonta että pystyin?
kakkonen
:,(
tuohon tilanteeseen ei tahdo joutua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin onko se tunteetonta että pystyin? kakkonen
Miksi on tunteetonta liikuttua ihan eri asioista kuin ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikasempikin ketju on tehty jo aiheesta.
haluaisikohan tuo blogin pitäjä että tuota levitetään eri palstoille..
Yleensä itken tosi herkästi mutta tämä teksti ei tuonut kyyneliä silmiin.
Tuntui että kirjoittaja oli vielä jotenkin shokissa tai sitten kuolemaa oli odotettu jo pitkään ja se surullisuudessaan oli silti helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan se on, että toteaa tuollaisen asian "kuin olisi maitopurkin ostomatkalla" on tunteetonta.
Tai pikemminkin tunneälyn puutetta.
ap
Miksi on tunteetonta liikuttua ihan eri asioista kuin ap?
Eli tuo kuolema tuli TODELLA nopeasti sen jälkeen.
Esim äitini sairasti liki 5v josta viimeinen vuosi oli sitä kuoleman odottelua ja toivomista.
ap
Yleensä itken tosi herkästi mutta tämä teksti ei tuonut kyyneliä silmiin.
Tuntui että kirjoittaja oli vielä jotenkin shokissa tai sitten kuolemaa oli odotettu jo pitkään ja se surullisuudessaan oli silti helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies katsoi suoraan huoneen yläkulmaan oudosti. Pitkästä aikaa hän näytti ihan itseltään, ei edes niin sairaalta jotenkin, katse oli ihan oma ja kasvot.
Tuli yhtäkkiä tosi outo tunne itselle, että kohta tapahtuu jotain.
Sitten mies katsoi jotenkin minuun ja eteenpäin samaan aikaan, vaikea selittää.
tekstejä jotka ehkä samaa aihetta sivuavia kuin omat aloitukseni.
Kys hlö on tehnyt asiasta julkisen ihan itse..
Ja enpä ole kys blogista aiemmin tänne mitään kirjoittanut, nyt oli pakko koska tosiaan myötäelän ja tunnen ja tiedän hänen kokemansa.
ap
aikasempikin ketju on tehty jo aiheesta.
haluaisikohan tuo blogin pitäjä että tuota levitetään eri palstoille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin samanlaiset. Ikävä ei koskaan lakkaa.
tekstejä jotka ehkä samaa aihetta sivuavia kuin omat aloitukseni.
Kys hlö on tehnyt asiasta julkisen ihan itse..
Ja enpä ole kys blogista aiemmin tänne mitään kirjoittanut, nyt oli pakko koska tosiaan myötäelän ja tunnen ja tiedän hänen kokemansa.ap
aikasempikin ketju on tehty jo aiheesta.
haluaisikohan tuo blogin pitäjä että tuota levitetään eri palstoille..
heräsi vain kysymys,koska blogin pitäjä itsekkin mietti,kannattiko tuota merkintää kirjoittaa muittenkin luettavaksi.
olen itsekkin seurannut blogia "pitkän" aikaa.
Eli toinen aloitukseni aiheesta.
Tartteiskohan jonkun muuten hankkia elämä...
ap
Itkin jo blogin alussa. Kaikki tuli niin yllättäen, ja sen jälkeen oli pommi jo pudonnut tuohon perheeseen. Tuo on niin kamalan surullista.
Alue: Aihe vapaa
Mä toivon sydämeni pohjasta, ettei mun tarvitse ikinä kirjoittaa vastaavaa tekstiä. Kirjoitan myös blogia, mutta syöpää sairastavasta lapsestani. Voin sanoa että elän helvettiä. Syvät osanotot tuolle blogin kirjoittajalle, niin epäreilua, niin kamalaa :(