Onko teidän ystävyys/kaverisuhteet hiipuneet ruuhkavuosien takia?

ei ole musta kiinni. Osa kavereista on vielä sinkkuja ja bilettää (vaikka ikää on jo > 30v) ja vaikuttaa siltä, ettei tällaisen perheellisen seura paljon kiinnosta :( En jaksa aina olla se, joka yrittää järjestää tapaamisia.

pidetään yhteyttä ja juttua aina riittää. Ja facebookin avulla pysyy hyvin kärryillä mitä kukainenkin touhuaa ja voi heittää jonkun kommentin silloin tällöin.

Ei mulla ole mitään ruuhkaa minkään suhteen...Että kaveruussuhteet ovat juu nekin ihan ennallaan....Entä onko jotenkin hienoa olla ruuhkautunut? Tavoiteltava asia?

ja kaikki siihen liittyvä vie niin paljon aikaa, että harvemmin nään kavereita kuin sinkkuna. Ja sama tuntuu olevan kaikilla muillakin. Mutta ei ne suhteet kokonaan ole hiipuneet, nähdään kyllä, mutta harvoin.



Pyrin kyllä esim. lomilla tapaamaan ihmisiä, kutsumaan meidän mökille yms. jotta saataisiin oikein kunnolla aikaa yhdessä, mutta sitten kun sukulaisia ja ystäviä on aika paljon, niin menee paljon aikaa ennen kuin kaikkien kanssa on tällä tavalla nähty ja voi taas ikäänkuin aloittaa kierroksen alusta... Ja tuntuu, että niitä tapaamisiakin saa järkkäillä todella, jotta löytyy kaikille sopiva aika.

Parikymppisenä kaverit muodosti sen "perheen", nyt lapset ja mies. Kaikkeen ei ole aikaa.

itselläni 3 lasta mutta en suinkaan ole se joka yhteydenpitoa vähensi alunperin. olen aina pitänyt yhteyttä ystäviin samalla lailla kuin ennen ja opettanut lapset siihen että äiti saa puhua puhelimessa rauhassa. sen sijaan useimmilla ystävilläni on se ongelma että he eivät voi puhua puhelimessa lasten ollessa hereillä. joten siksi puhelut ovat vähentyneet todella paljon. itse taas en osaa sit enää jutella oikein puhelimessa kun aikaa saattaa kulua välillä puolikin vuotta ettei soitella. eli vaihdetaan vain kuulumiset ja se siitä, ei se mun mielestä ole enää mitään ystävyyttä. jotkut kaverit ovat tippuneet elämästä juuri tuon sinkku vs lapsiperhe kitkan vuoksi. toisaalta itsekään en jaksa sellaista kun yksi kaveri ei osaa enää puhua mistään muusta kuin kodinhoidosta. lapsista vielä ymmärtäisin mut en todella jaksa kuunnella jostain siivoamisesta ja ruuanlaitosta loputonta paasaamista. siksi en jaksa enää tän kaverin kanssa olla yhteydessä. facebookissa toki luetaan toistemme kuulumiset, mut eihän sekään mitään ystävyyttä ole.



toisille tämä tuntuukin riittävän. itse pitäisin mielelläni enemmän yhteyttä ystäviin, samalla lailla kuin ennen lapsia, että soiteltiin kerran tai pari kuussa ja kyläiltiin muutaman kerran vuodessa. mutta ei sitä väkisin voi ja olen kyllästynyt siihen että minä olen aina se joka soitan tai ehdotan tapaamista. on mullakin perhe, työ, opiskelu, koira, naapurit jne jne. elämäni on kyllä täyttä ilman näitä entisiä ystäviänikin.

on yleisesti vakiintunut ilmaisu sille elämänvaiheelle jossa lapset ovat pieniä ja elämä kiireistä, koska lisäksi omat vanhemmat saattavat jo tarvita apua, tai ehkä isovanhemmat, ja on omat ja lasten harrastukset, työtä, ehkä lisäksi opiskelua, kodin kunnostusta joillain jne.



itselläni on kaikista ystävistäni "kiireisin" elämä koska mies on reissutöissä ja hoitoapua ei ole, lapsia kolme ja taloa rakennetaan, opiskelen ja käyn töissä, ja isovanhemmat kaipaavat jo apua välillä. silti minulla olisi kyllä aikaa ystävilleni ainakin sen kuukausittaisen puhelun verran, mutta heillä sen sijaan ei ole vaikka olisivat hoitovapaalla ja miehet kotona ja mummot lapsia hoitamassa. joten hieman katkerana olen sitten luovuttanut. en mä heitä tietenkään mihinkään tarvitse, senkin olen kyllä huomannut että aikuisena ei kaipaa enää niin paljon sitä kaveriseuraa kun on se perhe.

sillä he asuvat kaukana toisilla paikkakunnilla. Lisäksi heidän kanssaan ei välttämättä ole juuri mitään yhteistä, kun minulla elämäntilanne (perhe, lapset, työ) on aivan erilainen.



Toisaalta aikuisiällä on tullut uusia ystäviä, joiden elämäntilanne vastaa enemmän omaani ja asuinpaikkakin on samoilla seuduilla. Heitä tulee nähtyä melko aktiivisesti, tosin toki välillä on luonnollisesti taukoja, esim. uuden vauvan syntymän jälkeen.