Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukulaisuussuhteet, neuvoja?
28.07.2025 |
Olemme lapsen ( 13 v) kanssa olleet aina yksinäisiä. Oma isäni ja äitini erosivat ollessani 4 v ja sen jälkeen isän puoleiseen sukuun ei pidetty yhteyttä vaikka asuivat samassa kaupungissa. Isä käytti huumeita ja kuoli ollessani teini.
Aikuisena tutustuin isäni uuteen lapseen, velipuoleeni ja tapasimme sukulaisten kanssa. Yhteydenpito ei kuitenkaan jatkunut ja tunsin etten ole tervetullut " sukuun". Esimerkiksi sukupuuhun minua ei ole merkitty, huomasin My Heritagesta ja Genealogista.
Kun oma lapseni syntyi kutsuin kaikki isän puoleiset sukulaiset ristiäisiin. Sen jälkeen kukaan ei ole pitänyt yhteyttä tai tavannut lastani. Velipuoleni isäni uudesta suhteesta piti ensin yhteyttä muutaman vuoden kun tapasimme aikuisena mutta poisti sitten Facebookista eikä vastannut viesteihin tms enää.
Äidin puoleisista sukulaisista on elossa vain yksi siskonsa ja pari serkkua. Tämä tätini asuu ulkomailla, hänellä on mökki Suomessa ja hän on kutsunut meitä lapseni kanssa kerran sinne kylään. Nyt ei ole kutsuttu pitkään aikaan ja oli ikävä olo kun kuulin että pikkuveljeni äitini uudesta suhteesta on menossa sinne lapsensa kanssa joka on siis oman lapseni puoliserkku,mutta meitä ei ole lapsen kanssa sinne kutsuttu.
Olemme eronneet lapsen isän kanssa mutta näemme lapsen toisella puolella Suomea asuvia sukulaisia säännöllisesti ja huolehdin että lapsi pitää heihin yhteyttä. Silti esim serkkunsa häihin ei lapsi eikä isänsä ( on nalmisiinmenneen henkilön eno) saanut kutsua.
Mistä tälläinen voisi johtua, että meidät suljetaan pois kaikesta? Lapsi ei ole koskaan viettänyt mitään juhlaa kuin äitini eli mummonsa kanssa, ei ole koskaan ollut kenenkään sukulaisen syntymäpäivillä, tai muissa juhlissa. Kukaan ei ole koskaan kysynyt lapsen kuulumisia, on kuin meitä ei olisi olemassa.
Erityisen pahalta tuntuu se ettei meitä ole kutsuttu tätini luokse joka on nytkin mökillään kun hän on ainoa minun sukulaiseni jota lapseni on ikinä tavannut ja viime kesänä hän jutteli lapselle niin että on aina tervetullut mökille käymään jne, josta lapsi oli iloinen kun tunsi että oli joku sukulainen jota tapaa.
Olen itse työtön ja masentunut ja todella köyhä mutta mielestäni minulla ihan hyvät käytöstavat, lapseni on ujo ja hiljainen. Meitä voisi kuvailla syrjäytyneiksi,ei ole ystäviäkään. Ei lapsellakaan. Ja mistä hän olisi saanut mallin ihmisten kanssa olemiseen kun meillä ei ole käynyt 13 vuoden aikana kylässä kuin äitini,,kerran lapsen kummitädit ja kerran ulkomailla asuva tätini. Koko 13 vuoden aikana.
Itselläni on työttömyydestä johtuen huono itsetunto ja häpeän kotiamme, pientä kaksiota. Kaikki on kulunutta ja vanhaa. En edes kehtaisi kotiini ketään kutsua mutta eipä ole ketään ketä edes kutsuisi. Aiemmin asuimme isommassa asunnossa joka oli vanha mutta ei niin pieni kuin tämä kaksio.
Olen tästä puhunut perheterapiassa ja terapeutti on kannustanut pitämään yhteyttä niihin jotka tuntuvat mukavilta ja olisivat meistä kiinnostuneita. En kuitenkaan enää kehtaa tunkea kenenkään elämään kun ei ketään ole kiinnostunut meistä. Ja myönnän etten ole kovin kiinnostava ihminen, olen vain kotona, ei ole varaa tehdä tai harrastaa mitään, töihin en kelpaa.
Tämä vaikuttaa myös lapseen kun kyselee sukulaisistaan ja haluaisi heitä tavata. Joillekkin teineille voi sukulaisten tapaaminen olla ikävää mutta oma lapseni haluaisi tavata ja se tuntuu ikävältä.
Esim rippijuhliin ei ole oikein ketä kutsua. Syntymäpäivillä ei ole koskaan vieraita äitini lisäksi.
Kommentit (32)
Suku on usein pahin. Keskity hankkimaan kavereita ja ystäviä itsellesi ja lapsellesi. Unohda suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat hankalalta ihmiseltä ja oletat, että sukulaisuus on velvollisuus. Roikut jossain olemattomissa ihmissuhteissa, koska "tämä on serkku, tähän täytyy pitää yhteyttä".
Äitisi siskolla ei ole velvollisuutta toimia täysihoitolana ja sukuna. Lapsesi isän tehtävän on ylläpitää yhteyksiä omaan sukuunsa, jos katsoo tarpeelliseksi.
Minulla on kaltaisesi serkku, jolla on rikkinäinen perhetausta ja rikkinäinen elämä. Hän olettaa sinun laillasi, että sukulaisuus on ymmärtämistä ja kannattelua, vaikka ei olisi 30 vuoteen nähty eikä ole mitään muuta yhteistä kuin samat isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Suku on usein pahin. Keskity hankkimaan kavereita ja ystäviä itsellesi ja lapsellesi. Unohda suku.
Kyllä se vähän erikoista on kun näin on käynyt minun isäni, äidin ja lapsen isänpuoleisten sukulaisten kanssa. Joku vika meissä on kun muut pitävät näissä porukoissa yhteyttä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Suku on usein pahin. Keskity hankkimaan kavereita ja ystäviä itsellesi ja lapsellesi. Unohda suku.
En lapsena tiennyt isäni puoleisista sukulaisista mitään ennenkuin olin aikuinen. Siksi olin kiinnostunut ja omien juurien takia olisin halunnut tutustua enemmänkin. Lapsena tuntui että olen puolikas kun isää eikä ketään sieltä puolelta ollut mi näille olemassa.
Jokaisella meillä on koti, kellä minkäkinlainen.Kenelläkään ei ole nokankoputtamista toisen kodista, ei tarvitse arviota antaa sisustuksesta tms.Toisen kotia tulee kunnioittaa.
Arvostelijat laitetaan jonon hännille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nyt ei ole kutsuttu pitkään aikaan ja oli ikävä olo kun kuulin että pikkuveljeni äitini uudesta suhteesta on menossa sinne lapsensa kanssa joka on siis oman lapseni puoliserkku,mutta meitä ei ole lapsen kanssa sinne kutsuttu."
Hyvänen aika. Mitä jos olisit iloinen sukulaisesi puolesta etkä kilpailisi hänen kanssaan mökkikutsuista. Harva haluaa pitää mitään töyshoitolaa sukulaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat hankalalta ihmiseltä ja oletat, että sukulaisuus on velvollisuus. Roikut jossain olemattomissa ihmissuhteissa, koska "tämä on serkku, tähän täytyy pitää yhteyttä".
Äitisi siskolla ei ole velvollisuutta toimia täysihoitolana ja sukuna. Lapsesi isän tehtävän on ylläpitää yhteyksiä omaan sukuunsa, jos katsoo tarpeelliseksi.
Minulla on kaltaisesi serkku, jolla on rikkinäinen perhetausta ja rikkinäinen elämä. Hän olettaa sinun laillasi, että sukulaisuus on ymmärtämistä ja kannattelua, vaikka ei olisi 30 vuoteen nähty eikä ole mitään muuta yhteistä kuin samat isovanhemmat.
Kirjoitin varmaan epäselvästi.
En tavannut isäni puolelta ketään sukulaista ennen aikuisikää. Nämä isän puolen serkut pitävät yhteyttä keskenään minä en edes tiennyt että ovat olemassa.
Tätiäni olemme tavanneet Suomessa 2 kertaa kun hän oli monta kertaa pyytänyt että menisimme lapsen kanssa sinne kylään. Olimme siellä n 4 tuntia molemmilla kerroilla ja vein tuliaiseksi ruuat joita söimme.
Lapsen isä pitää yhteyttä siskoihinsa ( 2 kpl) ja siskonlapsiinsa jotka ovat lapsen serkkuja. On se vähän outoa mielestäni jos kaikki muut lapsen suvun serkut ja jopa kaukaiset sukulaiset on kutsuttu häihin mutta ei lapsen isää ja eli enoa ja hänen lastaan.
En ole yrittänyt pitää yhteyttä kehenkään enää 13 vuoteen,, ristiäisten jälkeen. Sen jälkeen kukaan äitini tai isän puolen suvusta ei ole kysynyt lapsesta mitään. Enkä minä roiku kenestäkään kiinni, tuntuu vain ikävältä kuulla tapaamisesta joihin itse ei saa ikinä kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suku on usein pahin. Keskity hankkimaan kavereita ja ystäviä itsellesi ja lapsellesi. Unohda suku.
Minusta on huono neuvo ajatella sukua jotenkin yhtenäisenä kokonaisuutena, koska se koostuu monista varmasti erilaisista ihmisistä. Hyvä, jos olet asioinut perheterapeutin kanssa ja toivottavasti jatkuu edelleen. Pyydä perheterapeuttia tekemään sun kanssasi verkostokartta. Älä puhu lapsellesi sellaista tarinaa, että olemme yksinäisiä eikä kukaan ole meistä kiinnostunut. Hanki jokin pieni uusi ja kaunis asia kotiinne. Lopeta kotisi häpeäminen. Osta itsellesi jokin kaunis vaate syksyksi, samoin lapselle. Käykää yhdessä ostamassa ne. Käy kampaajalla, jos on tarvetta ja varaa. Lapsesi on onnellinen, kun näkee, että äiti huolehtii itsestään. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
"Nyt ei ole kutsuttu pitkään aikaan ja oli ikävä olo kun kuulin että pikkuveljeni äitini uudesta suhteesta on menossa sinne lapsensa kanssa joka on siis oman lapseni puoliserkku,mutta meitä ei ole lapsen kanssa sinne kutsuttu."
Hyvänen aika. Mitä jos olisit iloinen sukulaisesi puolesta etkä kilpailisi hänen kanssaan mökkikutsuista. Harva haluaa pitää mitään töyshoitolaa sukulaisille.
Siis olemme vierailleet siellä kaksi kertaa 4 tuntia yhteensä 3 vuoden aikana,vein ruuat mukanani. Itse kutsuisin molemmat siskon lapset vanhempineen ( eli veljeni ja minut) tuossa tilanteessa, äitini ja tämä täti ovat ainoat elossa olevat sisarukset ja äitini on ainoa sisaruksista jolla on lapsenlapsia ( minun ja veljeni lapsi ovat molemmat ainokaisia). Kuitenkin viime kesänä täti moneen kertaan sanoi lapselleni että kun tulet tänne ensi kesänä käymään jne. Nyt lapsesta tuntui pahalta kun häntä ei kutsuttukaan vaikka odotti isotädin näkemistä ja kuuli serkkunsa menevän kylään. Kyse on tosiaan vain muutaman tunnin vierailusta mutta on ollut lapselleni tärkeitä juttuja kun meitä ei ikinä kutsuta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suku on usein pahin. Keskity hankkimaan kavereita ja ystäviä itsellesi ja lapsellesi. Unohda suku.
Minusta on huono neuvo ajatella sukua jotenkin yhtenäisenä kokonaisuutena, koska se koostuu monista varmasti erilaisista ihmisistä. Hyvä, jos olet asioinut perheterapeutin kanssa ja toivottavasti jatkuu edelleen. Pyydä perheterapeuttia tekemään sun kanssasi verkostokartta. Älä puhu lapsellesi sellaista tarinaa, että olemme yksinäisiä eikä kukaan ole meistä kiinnostunut. Hanki jokin pieni uusi ja kaunis asia kotiinne. Lopeta kotisi häpeäminen. Osta itsellesi jokin kaunis vaate syksyksi, samoin lapselle. Käykää yhdessä ostamassa ne. Käy kampaajalla, jos on tarvetta ja varaa. Lapsesi on onnellinen, kun näkee, että äiti huolehtii itsestään. Tsemppiä!
Kiitos. Kartta on tehty, siinä ei ole kuin 2 ihmistä minun lisäkseni. Lapsen isä ja minun äitini. Muita ei meidän elämässä ole koskaan ollut. Siksi yritin pitää yhteyttä sukulaisiin.
"En ole yrittänyt pitää yhteyttä kehenkään enää 13 vuoteen,, ristiäisten jälkeen."
Taisit kertoa tuossa vastauksen. Siis oikeasti, mitä oikein odotat? Että teille satelee kutsuja ja kyselyitä, vaikka et itse ole yrittänyt pitää yhteyttä? Vähän naiivia käsitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nyt ei ole kutsuttu pitkään aikaan ja oli ikävä olo kun kuulin että pikkuveljeni äitini uudesta suhteesta on menossa sinne lapsensa kanssa joka on siis oman lapseni puoliserkku,mutta meitä ei ole lapsen kanssa sinne kutsuttu."
Hyvänen aika. Mitä jos olisit iloinen sukulaisesi puolesta etkä kilpailisi hänen kanssaan mökkikutsuista. Harva haluaa pitää mitään töyshoitolaa sukulaisille.
Siis olemme vierailleet siellä kaksi kertaa 4 tuntia yhteensä 3 vuoden aikana,vein ruuat mukanani. Itse kutsuisin molemmat siskon lapset vanhempineen ( eli veljeni ja minut) tuossa tilanteessa, äitini ja tämä täti ovat ainoat elossa olevat sisarukset ja äitini on ainoa sisaruksista jolla on lapsenlapsia ( minun ja veljeni lapsi ovat molemmat ainokaisia). Kuitenkin viime kesänä täti moneen kertaan sanoi lapselleni että kun tulet tänne ensi kesänä käymään jne. Nyt lapsesta t
Tuo on ihan normaali vierailumäärä. Kyläily on vastavuoroista. Mitäpä jos itse kutsuisit isotädin välillä? Jos ei kotiinne, niin vaikka ravintolaan ja näyttäisit hänelle kaupunkianne tai missä nyt asuttekaan.
Vierailija kirjoitti:
"En ole yrittänyt pitää yhteyttä kehenkään enää 13 vuoteen,, ristiäisten jälkeen."
Taisit kertoa tuossa vastauksen. Siis oikeasti, mitä oikein odotat? Että teille satelee kutsuja ja kyselyitä, vaikka et itse ole yrittänyt pitää yhteyttä? Vähän naiivia käsitys.
Laitoin kyllä joskus viestejä joihin ei vastattu. Olisi ollut kiva kun joku olisi ristiäisten jälkeen kysynyt joskus lapsen kuulumisia. Facebookissa näen että muut ovat tavanneet toisiaan, serkkutapaamisia ja juhlia vietetty yhdessä.
Ehkä tuntuu pahalta siksi kun tosiaan lapsena ei ollut isää ja hänen sukuaan minulle olemassakaan ja sain aikuisena tietää että isän äiti eli mummoni oli vielä elossa ja asui kanssani samassa kaupungissa.
Äitini kertoi että oli yrittänyt pitää yhteyttä isäni sukulaisiin ja mummooni eron jälkeen mutta kukaan ei vastannut yhteydenottoihin. Äitini kertoi ettei mummo ( Äidin isä) ikinä kysynyt minusta mitään tms kai se niin on ollut aina ettei heitä vain kiinnostanut. Kyllä se lapsuudessa vaikutti kun eh edes tiennyt isäni vanhempien nimiä tms. Siksi olisin halunnut omalle lapselleni erilaiset lähtökohdat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En ole yrittänyt pitää yhteyttä kehenkään enää 13 vuoteen,, ristiäisten jälkeen."
Taisit kertoa tuossa vastauksen. Siis oikeasti, mitä oikein odotat? Että teille satelee kutsuja ja kyselyitä, vaikka et itse ole yrittänyt pitää yhteyttä? Vähän naiivia käsitys.
Laitoin kyllä joskus viestejä joihin ei vastattu. Olisi ollut kiva kun joku olisi ristiäisten jälkeen kysynyt joskus lapsen kuulumisia. Facebookissa näen että muut ovat tavanneet toisiaan, serkkutapaamisia ja juhlia vietetty yhdessä.
Ehkä tuntuu pahalta siksi kun tosiaan lapsena ei ollut isää ja hänen sukuaan minulle olemassakaan ja sain aikuisena tietää että isän äiti eli mummoni oli vielä elossa ja asui kanssani samassa kaupungissa.
Äitini kertoi että oli yrittänyt pitää yhteyttä isäni sukulaisiin ja mummooni eron jälkeen mutta kukaan ei vastannut yhteydenottoihin. Äitini ke
Keskity hankkimaan ystäviä itsellesi ja kannusta lastasi ystävyyssuhteiden solmimisessa.
Mitä tarkoittaa "suku on pahin", joka täälläkin mainittiin ja usein muuallakin. Kaikkien suku siis on pahin, eli ne muiden sukujen ihmiset ei oo sen kummempia.
Yhteydenpito on monen mielestä vaikeaa. Ap toivottavasti löytäisit jonkun hyvän ystävän. Jos tahdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nyt ei ole kutsuttu pitkään aikaan ja oli ikävä olo kun kuulin että pikkuveljeni äitini uudesta suhteesta on menossa sinne lapsensa kanssa joka on siis oman lapseni puoliserkku,mutta meitä ei ole lapsen kanssa sinne kutsuttu."
Hyvänen aika. Mitä jos olisit iloinen sukulaisesi puolesta etkä kilpailisi hänen kanssaan mökkikutsuista. Harva haluaa pitää mitään töyshoitolaa sukulaisille.
Siis olemme vierailleet siellä kaksi kertaa 4 tuntia yhteensä 3 vuoden aikana,vein ruuat mukanani. Itse kutsuisin molemmat siskon lapset vanhempineen ( eli veljeni ja minut) tuossa tilanteessa, äitini ja tämä täti ovat ainoat elossa olevat sisarukset ja äitini on ainoa sisaruksista jolla on lapsenlapsia ( minun ja veljeni lapsi ovat molemmat ainokaisia). Kuitenkin viime kesänä täti moneen kertaan sanoi lapselleni että kun tulet
Hyvä idea. Mökki on tädille niin tärkeä paikka ettei halua oikein sieltä olla pois kun käy Suomessa vain muutaman kerran vuodessa. Ja Äitini mukaan tädillä on aina joku kylässä joko toisesta kotimaastaan tai Suomesta. Äitini mielestä osa vieraista on " hienoja" ja tärkeämpiä kuin esimerkiksi hän, ja sanoo aina itsekin ettei halua tunkea kylään tai pyytää siskoaan mihinkään. En minäkään sitten kehtaa.
Tämäntyyppisiä tilanteita on yllättävän paljon, vaikka niistä ei puhuta. Minullakaan ei ole käytännössä kontaktia kehenkään sukulaiseen. Olen hyvässä työelämässä, on paljon harrastuksia, matkailua jne. Eli meitä on, näistä ei vaan hirveän paljon puhuta.
Yleensä oon luomuna pannu.
Elikkäs jatkanu sukua, jos sikseen tulee.
Lapsia yhdeksän ja kymmenes alulle laitettu.
M46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nyt ei ole kutsuttu pitkään aikaan ja oli ikävä olo kun kuulin että pikkuveljeni äitini uudesta suhteesta on menossa sinne lapsensa kanssa joka on siis oman lapseni puoliserkku,mutta meitä ei ole lapsen kanssa sinne kutsuttu."
Hyvänen aika. Mitä jos olisit iloinen sukulaisesi puolesta etkä kilpailisi hänen kanssaan mökkikutsuista. Harva haluaa pitää mitään töyshoitolaa sukulaisille.
Siis olemme vierailleet siellä kaksi kertaa 4 tuntia yhteensä 3 vuoden aikana,vein ruuat mukanani. Itse kutsuisin molemmat siskon lapset vanhempineen ( eli veljeni ja minut) tuossa tilanteessa, äitini ja tämä täti ovat ainoat elossa olevat sisarukset ja äitini on ainoa sisaruksista jolla on lapsenlapsia ( minun ja veljeni lapsi ovat molemmat ainokaisia). Kuitenkin viime kesänä täti moneen&
Vähän toksinen ajattelumalli. Itse kutsuisin ravintolaan. Tuskin pari kolme tuntia aiheuttaa riippuvuusoireita mökistä... Tai sitten hankit muuta ajateltavaa.
Alue: Aihe vapaa
Sukua ei voi valita.
Ystävät sen sijaan voi valita.
Kannattaa keskittyä siihen mihin voi vaikuttaa.
Sukulaisilla on ollut tuhat mahdollisuutta joten heissä ei kannata roikkua. Pahinta on opettaa omille lapselle roikkumisen malli ja hyväksynnän hakeminen muilta.