Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sukulaisuussuhteet, neuvoja?
28.07.2025 |
Olemme lapsen ( 13 v) kanssa olleet aina yksinäisiä. Oma isäni ja äitini erosivat ollessani 4 v ja sen jälkeen isän puoleiseen sukuun ei pidetty yhteyttä vaikka asuivat samassa kaupungissa. Isä käytti huumeita ja kuoli ollessani teini.
Aikuisena tutustuin isäni uuteen lapseen, velipuoleeni ja tapasimme sukulaisten kanssa. Yhteydenpito ei kuitenkaan jatkunut ja tunsin etten ole tervetullut " sukuun". Esimerkiksi sukupuuhun minua ei ole merkitty, huomasin My Heritagesta ja Genealogista.
Kun oma lapseni syntyi kutsuin kaikki isän puoleiset sukulaiset ristiäisiin. Sen jälkeen kukaan ei ole pitänyt yhteyttä tai tavannut lastani. Velipuoleni isäni uudesta suhteesta piti ensin yhteyttä muutaman vuoden kun tapasimme aikuisena mutta poisti sitten Facebookista eikä vastannut viesteihin tms enää.
Äidin puoleisista sukulaisista on elossa vain yksi siskonsa ja pari serkkua. Tämä tätini asuu ulkomailla, hänellä on mökki Suomessa ja hän on kutsunut meitä lapseni kanssa kerran sinne kylään. Nyt ei ole kutsuttu pitkään aikaan ja oli ikävä olo kun kuulin että pikkuveljeni äitini uudesta suhteesta on menossa sinne lapsensa kanssa joka on siis oman lapseni puoliserkku,mutta meitä ei ole lapsen kanssa sinne kutsuttu.
Olemme eronneet lapsen isän kanssa mutta näemme lapsen toisella puolella Suomea asuvia sukulaisia säännöllisesti ja huolehdin että lapsi pitää heihin yhteyttä. Silti esim serkkunsa häihin ei lapsi eikä isänsä ( on nalmisiinmenneen henkilön eno) saanut kutsua.
Mistä tälläinen voisi johtua, että meidät suljetaan pois kaikesta? Lapsi ei ole koskaan viettänyt mitään juhlaa kuin äitini eli mummonsa kanssa, ei ole koskaan ollut kenenkään sukulaisen syntymäpäivillä, tai muissa juhlissa. Kukaan ei ole koskaan kysynyt lapsen kuulumisia, on kuin meitä ei olisi olemassa.
Erityisen pahalta tuntuu se ettei meitä ole kutsuttu tätini luokse joka on nytkin mökillään kun hän on ainoa minun sukulaiseni jota lapseni on ikinä tavannut ja viime kesänä hän jutteli lapselle niin että on aina tervetullut mökille käymään jne, josta lapsi oli iloinen kun tunsi että oli joku sukulainen jota tapaa.
Olen itse työtön ja masentunut ja todella köyhä mutta mielestäni minulla ihan hyvät käytöstavat, lapseni on ujo ja hiljainen. Meitä voisi kuvailla syrjäytyneiksi,ei ole ystäviäkään. Ei lapsellakaan. Ja mistä hän olisi saanut mallin ihmisten kanssa olemiseen kun meillä ei ole käynyt 13 vuoden aikana kylässä kuin äitini,,kerran lapsen kummitädit ja kerran ulkomailla asuva tätini. Koko 13 vuoden aikana.
Itselläni on työttömyydestä johtuen huono itsetunto ja häpeän kotiamme, pientä kaksiota. Kaikki on kulunutta ja vanhaa. En edes kehtaisi kotiini ketään kutsua mutta eipä ole ketään ketä edes kutsuisi. Aiemmin asuimme isommassa asunnossa joka oli vanha mutta ei niin pieni kuin tämä kaksio.
Olen tästä puhunut perheterapiassa ja terapeutti on kannustanut pitämään yhteyttä niihin jotka tuntuvat mukavilta ja olisivat meistä kiinnostuneita. En kuitenkaan enää kehtaa tunkea kenenkään elämään kun ei ketään ole kiinnostunut meistä. Ja myönnän etten ole kovin kiinnostava ihminen, olen vain kotona, ei ole varaa tehdä tai harrastaa mitään, töihin en kelpaa.
Tämä vaikuttaa myös lapseen kun kyselee sukulaisistaan ja haluaisi heitä tavata. Joillekkin teineille voi sukulaisten tapaaminen olla ikävää mutta oma lapseni haluaisi tavata ja se tuntuu ikävältä.
Esim rippijuhliin ei ole oikein ketä kutsua. Syntymäpäivillä ei ole koskaan vieraita äitini lisäksi.
Kommentit (32)
Ei sukulaiset ole kummempia kuin kuka muu tahansa. En ymmärrä koko sukulaisuus juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette lapsen kanssa aina tervetulleita meille!
Nyt on kyllä monimutkaiset sukulaisuussuhteet. Ymmärrän hyvin, että haluatte tyttäresi kanssa tekemisissä suvun kanssa, mutta jos se ei onnistu niin minkä sille sitten voi. Mainitsit, että sinulla on myös puoliveli äidin puolelta, oletko tekemisissä hänen perheensä ja äitisi uuden puolison kanssa?
Ongelmasi on yllättävän yleinen. Koetaan, etten ole oikein välejä kenenkään kanssa ja jäädään yksin. Kuitenkin ihmissuhteissa on nähtävä vaivaa, pidettävä yhteyttä tavalla tai toisella, ja osoitettava kiinnostusta muiden elämää kohtaan. Jos keskityt vain siihen, miten et ole mitään ja lapsesi jää huomiotta siitä tulee kuin mantra, jolla luot teille juuri sellaisen elämän kuin haluat uskoa. Siitä ulkopuolinen tulkitsee hyvin helposti, ettei sinua viime kädessä kiinnosta muut ja tapaamiset heidän kanssaan. On aika turhaa kuvitella, että sinut ja lapsesi haetaan kodistanne tai kutsuja satelisi kaiken aikaa. Kyllä se aloite lähtee sinusta, vaikka kuinka päättäisit olla maailman mitättömin ihminen, ja kun kuitenkin kaipaat vuorovaikutusta lukemattomien sukulaistesi kanssa.
On liiankin tavallista, ettei viesteihin vastata. Tee jotakin poikkeavaa ja lähetä käsin kirjoitettu kirje tai kortti. Se on niin erikoista, että normaali kohtelias ihminen kokee jo hyvien tapojen nimissä tärkeäksi vastata tai soittaa takaisin. Kysy, mitä ihmisille kuuluu. Osoita olevasi kiinnostunut heidän uutisistaan. Voit aina rikkoa jään ja sanoa suoraan, miten olet miettinyt mitä vaikkapa tädillesi kuuluu. Älä keskity omiin ongelmiisi,koska niiden suuruus kasvaa mitä enemmän olet yksin.
"Olen itse työtön ja masentunut (yh) ja todella köyhä".
Tällaiset asiat vaikuttavat. Valitettavaa, etenkin lapsen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä monimutkaiset sukulaisuussuhteet. Ymmärrän hyvin, että haluatte tyttäresi kanssa tekemisissä suvun kanssa, mutta jos se ei onnistu niin minkä sille sitten voi. Mainitsit, että sinulla on myös puoliveli äidin puolelta, oletko tekemisissä hänen perheensä ja äitisi uuden puolison kanssa?
Äitini uusi puoliso oli isäpuoleni 6 v alkaen ja oli alkoholisti, on vieläkin. Erosivat äitini kanssa. Oli myös hyväksikäyttöä ja kaikenlaista muuta. Puoliveli käytti huumeita ja oli mukana myymässäkin niitä todella pitkään. Enää ei käytä mutta emme ole tekemisissä kuin muutaman kerran vuidessa nähdään kun serkukset tapaavat ( eli veljeni lapsi ja minun lapseni).
Ja huumeita käytti myös puoliveli Isäni puolelta, oli vankilassakin. Eli molemmat "veljet" jotka eivät ole edes sukua keskenään...
Tiedän että kaikki kuulostaa todella erikoiselta ja sitä se onkin... myös minä olin asunnoton 1- 3 ikäisenä kun äitini käytti isän kanssa. Sitten äiti lopetti mutta isä ei ja tuli ero. Mutta me asuimme milloin missäkin monta vuotta tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
"Olen itse työtön ja masentunut (yh) ja todella köyhä".
Tällaiset asiat vaikuttavat. Valitettavaa, etenkin lapsen kannalta.
Tietenkin se vaikuttaa ettei haluta pitää yhteyttä, ymmärrän kyllä. Mutta olisi kiva jos edes lapsen kuulumisia kysyttäisiin.
Kun asuin ulkomailla ja olin naimisissa, oli.minulla hyvä työ ja silloin kyllä moni piti yhteyttä. Moni meillä kävi kylässäkin viikon lomilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita tälle tädille ja kerro, ett hän on teille todella tärkeä. Kysy voisitteko tulla käymään mökillä. Nyt rohkeasti luuri käteen pojan vuoksi.
Voisitko puhua lapsen isälle, että ottaa lasta enemmän mukaan oman sukunsa juttuihin? Miten isän puolen isovanhemmat? Ei kaikilla ole isoa piiriä sukulaisia, itsellenikään ei ole koskaan ollut yhtään tätiä, setää, enoa tai serkkua (mutta hyvät välit isovanhempiin eli ei sama tilanne, mutta ei isoa sukua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vuosia yrittänyt pitää yhteyttä serkkuihini. Täytin pyöreitä vuosia viikonloppuna, eikä edes samassa kaupungissa asuva serkkuni muistanut mitenkään. Sen sijaan Australiaan muuttanut nuoruudenystävä onnitteli lämpimästi. Tulin lopullisesti siihen tulokseen, etten enää hätyytä serkkujani. Sen sijaan vaalin suhteita ystäviin, joita onneksi on, ja jotka järjestivät minulle synttärikemut. Joskus täytyy hyväksyä, etteivät jotkut kaipaa seuraani.
Vierailija kirjoitti:
"Nyt ei ole kutsuttu pitkään aikaan ja oli ikävä olo kun kuulin että pikkuveljeni äitini uudesta suhteesta on menossa sinne lapsensa kanssa joka on siis oman lapseni puoliserkku,mutta meitä ei ole lapsen kanssa sinne kutsuttu."
Hyvänen aika. Mitä jos olisit iloinen sukulaisesi puolesta etkä kilpailisi hänen kanssaan mökkikutsuista. Harva haluaa pitää mitään töyshoitolaa sukulaisille.
et nyt taida ymmärtää,että ap on yksinäinen
Alue: Aihe vapaa
Ap vielä jatkan: ystäviä ei minulla ole. Asuin 16 v toisessa maassa ja pidin yhteyttä vanhoihin ystäviin. Kun palasin Suomeen ja erosin miehestäni joka jäi kotimaahansa, olivat kaikki ystäväni menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Olin ainoa sinkku. Sitten tapasin ex mieheni ja kun saimme lapseni oli vanhoilla ystävillä jo kouluikäiset lapset. En löytänyt vakituisia töitä Suomesta eikä pätkätöistä saanut ystäviä. Ex mies ( lapseni isä) ei halunnut tavata ketään eikä halunnut että pidän yhteyttä kehenkään ystäviini. Eron jälkeen yhteydenotto ei enää tuntunut luontevalta.
Asuin ulkomailla ikävuodet kun ihmiset yleensä solmivat kaverisuhteita työssä tai opiskeluissaan ja löytävät kumppaninsa.kun elämä vakiintuu... Jäin Suomessa paitsi tuosta vanhassa kaveriporukassani ja uudet ystävät jäivät ulkomaille kun olivat osa ex miehen kavereita ja loput muuttivat asumaan ympäri maailmaa jossa asuvat vieläkin.