Lue keskustelun säännöt.
Vahinkoraskaus... mies ei tiedä mitä haluaa. Itse itken silmät päästäni... :(
04.08.2011 |
Eli vahinkoraskaus joka on jo aika pitkällä, ei sillä että abortti mulle edes vaihtoehto olisi. Muutenkin raskaus tuntuu olevan suoranainen IHME, kun mulle on väläytelty vuosien saatossa että ehkä en koskaan lapsia saa terveydellisistä syistä.
Pillereistä huolimatta olen siis raskaana. Miehelle iso iso shokki. Mielipiteet isäksi tulossa vaihtelee suuresti. Joskus on jo ihan innoissaan, suunnittelee uutta kotia ja auton vaihtoa lapsiystävällisemmäksi, jne jne, mutta joskus taas, kuten tänään... sanoi että ei ole varma voiko sitoutua muhun (ollaan siis puhuttu naimisiinmenosta nyt entistä enemmän kun lapsi ilmoitti tulostaan) yhtä vakavasti kuin on ollut aiemmin puhe. Ja lapset on miehelle ollut EHDOTON nou nou ennen avioliittoa. Ja ehkä jopa sen jälkeen. Sanonut on siis että ehkä ei ikinä halua lapsia, mikä on mulle ollut ihan ok, koska olen ajatellut etten ikinä saa lapsia.
Itkuhan mulla siinä tuli tänään kun mies kertoi mielipiteensä sitoutumisesta, eikä ollu ihan pienestä itkukohtauksesta kyse. Mutta suurin ongelma on se että MIES EI PUHU, vaikka kysyn että mitä hittoa hän sitten haluaa? Hän vain vastaa että ei tiedä. Ymmärrän että hän on vieläkin shokissa ja peloissaan, pelkäänhän minäkin ihan helvetisti, mutta silti... itkettää kun ei tiedä mitä toinen päänsä sisällä ajattelee.
Tuntuu et kaikki kaatuu päälle, mulla menee oma vuokra-asunto alta ja oli puhetta että tän kuun aikana siirrän kamani miehen yksiöön kunnes löydettäis isompi. Mutta jos tässä nyt ero tulee niin en kyllä tiedä mitä teen kun tässä kaupungissa mulla kuitenkin työ on enkä noin vain voi muuttaa pois!
Mua ei sinänsä pelota jäädä yh:ksi, mutta kaikki se mitä viime 2 viikon aikana kerettiin suunnittelemaan, lysähti ku kämänen korttipakka kokoon ja tuntuu et jäin taas ihan tyhjän päälle.
Eihän sitä tiedä vaikka saataiskin asiat puhuttuu halki ja mies kuin ihmeen kaupalla "kasvaisi isäksi", mutta oon nyt varautunu kuitenkin pahimpaan. Siihen asunnottomuuteenkin.
Tuntuu että oon ihan hukassa enkä tiedä mitä tehdä :(
Kommentit (11)
Raskaustodistuksen turvin luulisi auttavan asiaa, että löytäisit nopeasti asunnon ennen lapsen syntymää. Sitten alat suunnitella vauvan tuloa ja valmistautua siihen, mies joko on tukenasi tai ei. Kysy mieheltä, haluaako elää henkisesti teini-ikäisenä vai joko haluaisi kasvaa selkärankaiseksi aikuiseksi mieheksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itke vaan se auttaa useasti, itsekin tykkään itkeä aika useasti sanoisin että 3-5 kertaa viikossa ihan vaan itken kun on niin paha olla, tai ei ole paha mutta siitä on tullut tapa ja jos kauan itket niin silmät jotenkin karheutuu eikä näe oikein mitään pitkään aikaan ja seuraavana päivänä on turvoksissa, olen aika useasti joutunut selittelemään milloin mitäkin töissä et miksi silmät on lähes muurautunut kiinni, mutta se helpottaa.
EI paskaan suhteeseen kannata jäädä! Pidä lapsesi ja ole onnellinen että sen saat, hän tuo mukanaan valtavasti iloa. Et saa pelastettua huonoa suhdetta tekemällä suhteeseen lasta! Anna miehelle aikaa ajatella. Luultavasti ei rakasta sinua tarpeeksi.
Mutta ehkä kannattaa suunnitella elämäsi niin, että et ole nyt täysin riippuvainen miehestä. Kerrot oman päätöksesi, eli ilmeisesti että pidät vauvan ja toivot että lapsella olisi isä elämässään, ja haluaisit että te olisitte perhe.
Mutta jos mies ei siihen pysty niin aivan turhaan sinä silloin rakennat teidän elämäänne sen varaan että mies on kuvioissa, koska voi milloin tahansa käydä niin, että hänen pelot vievät voiton ja mies häipyy, ja sitten olet lapsen kanssa tyhjän päällä. Ala etsiä omaa asuntoa ja muuta tavarasi sinne, sen jälkeen teillä on vielä aikaa miettiä mitä kukakin haluaa. Harmi että teillä on nyt tilanne tuollainen. Älä enää nostata toiveitasi yhteisestä tulevaisuudesta ennen kuin näet, että mies on tosissaan jäämässä luoksesi.
- vaikka söin pillereitä, käytimme kondomia ja keskeytettyä yhdyntää. Liero muija!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksitoista vuotta sitten. Se oli kyllä ihan älyttömän rasittavaa. Me päädyimme loppuraskaudesta muuttamaan yhteen (jälkiviisaasti tarkasteltuna virhe). Välillä meni ihan ok, mutta yleensä ei. Päätin jättä koko ukon, kun lapsi oli yksivuotias ja se oli hyvä päätös. Hyvin pärjasimme kahdestaankin.
Nyt lapsi on kymmenenvuotias ja sekä minulla että lapsen isällä on tahoillaan perhe ja muitakin lapsia ja kaikki on hyvin. Lapsi asuu meillä ja on paljon isänsä luonakin.
Mutta ap:lle tsemppiä! Älä turhaan ole sen miehen kanssa, jos ei se kerran halua. Pärjäät kyllä lapsen kanssa kahdestaankin.
Lapsen niin pidät. Miehillä kestää kauemmin sulatella asiaa ja isäksi ja äidiksi kasvetaa ajan myötä,läpi raskauden ja lapsen hoitamisen myötä. Älä tee hätäisiä päätöksiä,vaan pyörittele rauhassa. Voisitko jutella jonkun läheisen kanssa? Yksinkin pärjäät jos tilanne sitä vaatii. Voimia ja kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidät huolta nyt itsestäsi ja lapsestasi ja annat miehen oireilla. Teet lopullisen päätöksen miehen suhteen, sitten kun vauva on syntynyt. Monesti näissä tapauksissa ne miehen silmät aukenevat vasta siellä synnytyssalissa, kun se nyytti syliin lasketaan. Jos silloin on vielä etäinen, eikä ota lapseen kontaktia, niin jatkatte elämäänne kaksistaan.
Ihan normitapauksessa mies tarvitsee aikaa sopeutuakseen ajatukseen lapsesta, saati sitten nyt. Eli anna hänelle aikaa, viikkoja. Hän joko on teidän tukenanne tai sitten ei. Älä painosta, se ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä lapsi antaa enemmän aihetta iloon ja onneen kuin mies.
Ja eipä minunkaan vahinkoraskaus ollut lapsen isälle iloinen yllätys.
Olimme erossa ja palasimme yhteen. Jätin hänet kyllä myöhemmin, mutta kyllä hän lastaan rakastaa ja minuakin. Mutta minä en häntä.
EI paskaan suhteeseen kannata jäädä! Pidä lapsesi ja ole onnellinen että sen saat, hän tuo mukanaan valtavasti iloa. Et saa pelastettua huonoa suhdetta tekemällä suhteeseen lasta! Anna miehelle aikaa ajatella. Luultavasti ei rakasta sinua tarpeeksi.