Onko kolmen vuoden seurustelu...
mielestäsi liian lyhyt aika kihlautumista ajatellen? :)
Perusteluja myös kuuntelen, kiitos!!
Kommentit (26)
Onnea, ap! Mun mielestä julkinen sitoutuminen toiseen vahvistaa parisuhdetta ja toivon, että teillekin käy juuri niin!
riippuu iästä. Olen 31v. enkä seurustelisi 3v. Lapsi olisi vielä tervetullut ja sen mielessä en ehkä jaksaisi jahkailla niin pitkään.
Ei voi sanoa onko liian lyhyt vai pitkä aika. Jokainen pari on erilainen ja itseäänhän siinä pitää kuunnella eikä kysellä toisten mielipiteitä tai perusteluita omalle kihlautumiselle...
Jollei kolmessa vuodessa jo tiedä haluaako mennä toisen kanssa naimisiin vai ei, niin kannattaa ennemmin erota.
mut mun hlö kohtainen mielipide. Olemme seurustelleet reilu 3 vuotta, eikä kihloja. Vuoden seurusteltuamme puhuimme kihloista ja sain käsityksen, että miehen mielestä kaksi vuotta on sopiva aika. Sekin meni ja tuli. No, hyvää odotellessa, ehkä se tässä kohta... ;)
Jollei kolmessa vuodessa jo tiedä haluaako mennä toisen kanssa naimisiin vai ei, niin kannattaa ennemmin erota.
Tottakai ihmiset voivat päätyä onnellisiin liittoihin muutenkin, mutta kaikki tuntemani avioparit ovat kyllä kihlautuneet ja menneet naimisiin nopeammin.
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä kohta kolme vuotta, melkein sama aika avoliitossakin. Ikää molemmilla 25 vuotta, ja minä olisin valmis ottamaan seuraavan askelen. Miehen mielestä tämä on lyhyt aika, vaikka tunnettiin jo vuositolkulla ennen suhdetta! Mietin tässä nyt sitten tosissani että johtaako tämä mihinkään kun keskustelu ei asiaan auta.
Itse en kihlatuisi, ellei samalla päätettäisi häistä ja mies tietää tämän. Kihlautumisella hän ei siis osta yhtään lisää aikaa avioitumista ajatellen, ehkä siksi viivyttelee. Sellaiseen en suostuisi, että kihlaus olisi yksi vaihe, jonka jälkeen voi taas viivyttää naimisiinmenoajatusta. Tuttavapiirissä on näitä ikuisia kihlautuneita, jotka eivät tunnu millään saavan aikaiseksi mennä naimisiin.
ja senkin teimme vain lakiteknisistä syistä. Kukin tavallaan, mutta ei mielestäni mitenkään oleellista tai tärkeää.
Rakastumisen hullaantumisvaihe alkaa tasaantua rakastamiseksi. Jos menee naimisiin n. vuoden kuluttua kihloista, osaa jo olla entistäkin varmempi.
miksi pitäisi erota, jos kolmessa vuodessa ei ole kihlautunut tai mennyt naimisiin tms? Miksi on pakko mennä naimisiin?
Minä olen kerran ollut, enkä enää ikinä aio, vaikka onnellisessa parisuhteessa olenkin. Miksi pitäisi siis edes kihlautua???
miksi pitäisi erota, jos kolmessa vuodessa ei ole kihlautunut tai mennyt naimisiin tms? Miksi on pakko mennä naimisiin?
Minä olen kerran ollut, enkä enää ikinä aio, vaikka onnellisessa parisuhteessa olenkin. Miksi pitäisi siis edes kihlautua???
Kuten minulle. En nyt välttämättä eroa jos ei kosintaa ole kuulunut kun kolme yhteistä vuotta napsahtaa mittariin (d'uh), mutta kyllä alkaisin miettiä suhteen tulevaisuutta jos toinen tietää avioliiton merkityksen minulle eikä silti ole vuosien päästä valmis sitä kanssani solmimaan.
Ihmisellä ei ole hirmu montaa vuotta tässä vaiheessa elämää (lapsettomana) odotella ns. sitä oikeaa, jos suhteessa junnaa paikallaan ja toinen ei halua sitoutua vaikka tietäisi sen toiselle miten tärkeäksi.
joten kolme vuotta kihlaukseen on oikeastaan pitkä aika.
mutta me ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä 3,5 vuotta. Ei olla kihloissa mutta suunniteltu lapsi on saatu keväällä. Toisaalta tuntuu että me oltaisiin oltu aina yhdessä ja ollaan sitouduttu toisiimme jo aikoja sitten ihan ilman kihlauksiakin. Eiköhän me vielä kihloihinkin mennä, kun aika on sopiva.
Sanoisin että kyllä sinä tiedät onko aika liian lyhyt vai mitä se on.
kihloihin, seuraavana vuonna naimisiin. Kaikki riippuu siitä, kuinka varma olet, että haluat juuri tämän ihmisen kanssa naimisiin. Jos olet suht varma, niin miksi pitäisi vuosikausia odotella ja katsoa? Yhdessä kannattaa tietysti asua jonkin aikaa ennen kuin menee naimisiin. Kihlat nyt voi aina helpommin peruuttaa, jos yhteiselo ei sujukaan.
Toiselle 3 vuotta seurustelua on lyhyt aika ja toiselle pitkä.
Me vietetään kohta 1 vuotishääpäivää ja samalla 3 vuotis yhdessä olo päivää. Pari viikkoa sen jälkeen esikoisemme täyttää 6 kk.
Parhaat kaverimme seurustelivat 10 vuotta ennen kun menivät kihloihin.
mun mielestä. Aika sopiva aika itse asiassa.
Itse olin pitkässä parisuhteessa 7 vuotta ja se homma vaan junnas ja junnas paikallaan. Heivattuani sit sen ja tavattuani uuden, kihlauduimme oltuamme yhdessä vuoden ja pari kuukautta, nyt ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja ollaan rakennettu talo ja saatu 2 lasta :D
mennä naimisiin jo samana vuonna, kun aloitettiin seurustelu, mutta ei vaan saatu aikaiseksi. Että mä oon ehkä väärä henkilö vastaamaan tähän. Jos teillä on tapana tehdä asiat hitaalla tahdilla, niin varmaan se on teille hyvä aikaväli. Me alettiin katsella talojen myynti-ilmoituksia, kun oltiin seurusteltu vuosi, ja aikoinaan yhteen muutettiin jonkun 4 kuukauden seurustelun jälkeen.
Minusta tämän kolmen vuoden seurustelun myötä olen tutustunut mieheeni niin hyvin, ja olen varma, että haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Hän on myös asiasta samaa mieltä. Saman katon alla olemme asuneet yli kaksi vuotta. Minusta kihlaus on eräänlainen vahvistus parisuhteen vakaudesta, ja olemme myös tästä keskustelleet. Menemme kihloihin pian tai emme, olen silti hyvin onnellinen, että olen saanut jakaa elämääni hänen kanssa kolmen vuoden ajan :)
Minä tartuin sitten härkää sarvista ja kysyin mieheltäni, haluaako hän kanssani koskaan kihloihin. Hän totesi, etteikö me jo olla kihloissa, kun ollaan hieman avioliitosta puhuttu. Hän otti sitten lomamatkallamme hankitun timanttisormuksen (jota pidin oikeassa kädessä kosintaa odotellen) sormestani ja laittoi sen vasempaan nimettömään: "Nyt tämä on virallista!" :)