Tunnen tehneeni niin väärin, vaikka hyvää tarkoitin.

silä hetkellä, kun lapsi poikkeaa reitiltä tai hyppää jonkun kyytiin.

sä ole mikään tuntematon, ja vielä omakin lapsi kyydissä. Tuossa nyt ei ole mun mielestäni mitään ihmeellistä.

Tämä on juuri niitä tilanteita, mitä varten jo lapsillekin pitää opettaa, että vaikka sääntöjä on hyvä yleensä noudattaa, niin joskus voi käyttää omaa harkintaa.



Kuka se sanoikaan, että ei ihmistä ole tehty sapattia varten, vaan sapatti on tehty ihmistä varten?

Varmaan omanikin olis noussut. En tunne tätä kaveria, mutta kun olen pohtinut asiaa miten itse suhtautuisin.



Sanoisin varmaan lapselle, et ok mutta muista, että tuntemattomien kyytiin ei mennä.

No worries! Lapsi meni siis kaverinsa äidin kyytiin, ei sen kummempaa. Kohta tämä paranoia johtaa siihen, ettei esim. uskalleta auaa toista hädässä. Ota asia puheeksi kaverin äidin kanssa jos vaivaa.

ja annan sille kaverille lapun, että voi antaa äidilleen ja saa soittaa jos heitä asia jotenkin vaivaa.

se toinen lapsi tuntematon ole, vaan lapsesi kaveri, ja sinä kaverin äiti! Minä ainakin olen tehnyt niin, että olen ottanut poikani kaverilta äidin puhelinnumeron ja laittanut hänelle tekstarin jos olen poikien kanssa jonnekin lähtenyt tai tarjonnut kyydin. Ei tarvitse sen toisen lapsen äidin sitten miettiä että mitä tapahtuu, ja samallahan sinäkin opit tuntemaan muita äitejä.