Onko ne sisarusten lapset kaikki yhtä rakkaita?

Miten tulette toimeen sisarustenne lasten kanssa tai kumppanin sisarusten? Onko heistä seuraa teidän omille muksuille?viihtyykö serkukset keskenään?

Mulla on kolme sisarusta. Miehellä yksi. Mun puolella kullakin on lapsia 2 ja miehen veljellä on kolme. 

Meidän lapset ovat vanhimpia, ettei noista kavereiksi ole, Leikkeihin pyydetään ja pelaamisseuraksi heistä on. Muuten vaan keinuttamaan ja tekemään hiekkakakkuja yms. On semmoista hyvää fiilistä ja suht paljon tavataankin. 

Viime kesänä otin ekaa kertaa alakoululaisa meidän mukaan mökille ja hyvin toimi. Paitsi se yksi.

Siskoni esikoinen kioettelee mun ymmärrystä. Se lapsi on jotenkin puistattunut mua aina. Se on nyt 10 vuotias ja kyselee ihan hitokseen. Sillä on tiedonnälkä ja aikuisen seuran tarve. Tai niin mä sen tulkitsen, kun se on koko ajan mun tai miehen kannoilla. Eikä viihdy muiden lasten kanssa. Alkanut miettmään, vai meneekö se toisinpäin..?

Tehtiin kasvimaajuttuja, innokas auttaja, mutta.. kaiken saa selittää uudestaan ja kova heittämään läskiksi. Esim jos on kasvimaalta rikkaruohoja otettu tänään, niin huomenna pitää taas selittää ja näyttää asia. Sitten se tarkoituksellisesti repii porkkanoita ja nauraa käkättää, että mites tässä nyt näin kävi.. 

Mies piti saunanlämmityksessä mukana muttei ei enää uskalla, kun tuli fiilis, että se menee ja tuikkaa saunan tuleen - tarkoituksella. Vastaavia tilanteita ruokaa tehdessä. Ei sille veistä voi enää antaa, kun jäin miettimään hulluja..  pari teiniä ja tämä tiskasivat niin rikkoi kaksi astiaa. Kattelin kauempaa, kun siinä oli ollut tilanne jo aiemmin päällä. Huomasin teinien hermotuneen.

Väliäkös astioista, mutta ne tilanteet. Ei ole hermostunut ms. niin silti heitti juomalsin kiveä kohti. Järjetön naurun räkätys päälle. Teineille tuli kiire saada koira pois, ettei astu lasiin tai kukaan muukaan. Nyt on lasia sitten maisemassa, vaikka kuinka yritettiin siivota.

Hetken päästä kilahti sisällä lautanen rikki. Taas koiraa seuraavaan huoneeseen, ettei astu. Järjetön naurun remakka.

Asioista on juteltu lapsen kanssa yhdessä ja erikseen. Kerrottu mitä tuommoiset lasin sirpaleet voi tehdä. yms  Siskon kanssa ollaan puhuttu tuosta tahallisuudesta. Hän ei ole hyvä vastaanottamaan kritiikkiä, että hän kyllä maksaa ne astiat, korvaa porkkanat ja saunan... ;) Tämä lapsi on ns normaali ja on koulussa ihan pätevä tyyppi. Ei kuulemma ole kavereita. Harrastaa jalkapalloa ja usein istuu vaihtopenkillä, koska potkii muita enemmin kuin palloa. Muutamia kertoja matseissa olen käynyt, eikä sielläkään tunnu kavereita olevan vaan se on vähän kuin joukkueen sivussa. :(

Viimeksi kun oli meillä, niin kyseli mun lääkkeistä. Oli erityisen kiinnostunut mut Viscotears silmägeelistä. "ihan kuin pikaliimaa!!!" "aattele, jos se oliskin!?!" Sitten siihen vähän hermostuneena naurahdin, että enkä ajattele, että mähän olisin sitten sokea, jos silmiin laitaisin. Taas tuli räkätysnaurua.

Hän lähti, niin heitin avatun silmägeelin pois. Laitoin lääkkeet toiseen paikkaan muutenkin.. Geeliä käytän useita kertoja päivässä ja aina tulee nyt mieleen tuo pikaliima. Joka kerta vähän nyhrään ja haistelen, että onhan tää nyt oikeeta tavaraa, eikä se pentu saanut näppejään välin...

Jonkun toisen lapsen suusta tuo olisi ollut vaan hauska läppä, mutta tämän ei. :( 

Ehkä tää nyt vaan on enemmän mun päässä, kun pieni lapsihan tuo vielä on, mutta jotenkin pelottava. Rauhallinenkin vielä kuin mikä. Malttaa kuunnella, eikä näprää koko aikaa ja hillu, kuten moni muu. Tämän kanssa saa pitkiä antoisia keskusteluitakin, kunnes taas jostain innostuu.. vähän väärällä tavalla.